TARTTEN TEIDÄN REISSUVINKKEJÄ

06.05.2018

En voi käsittää  miten aika taas vierähtänyt, ja mun viimeisestä reissusta Aasiaan on jo kaksi vuotta!  Kammottava hinkuhan tässä on kerennyt kertyä päästä takaisin, ja nyt kesäksi olisikin alustavasti suunnitteilla ottaa lennot takaisin tuonne puolelle maapalloa. Postausta kuvittaakin vanhat, ennen näkemättömät kuvat viimeisestä reissusta Mikaelin kanssa, mitä lähdin näin lauantaina iltana kaivamaan ulkoisen kovalevyn uumenista.

Tällä kertaa mulla onkin ongelma. Aikataulutus syistä voidaan olla reissussa max päälle pari viikkoa, ja en pääse toteuttaa mulle tavanomaista reissua, jossa ollaan vähintään kolme-neljä viikkoa, ja kolutaan useampi nurkka sekä saari. Monen monta paikkaa on vielä näkemättä, mutta varmasti myös eksytään tuttuihin mestoihin. Kuitenkin, lyhyemmän reissun takia en viittisi käyttää paljoa aikaa lentoihin ja siirtymisiin, niin yritän nyt miettiä mahdollisimman loogista reissua, ja kuinka nähdä parhaat paikat sutjakkaasti niin, että kerkeisi myös hengähtää välissä paikan päällä.

Mulla on ollut kova hinku päästä näkemään Hong Kong, ja sinne todennäköisesti lennämme aluksi, ja mahdollisuus olisi lentää kotia päin esimerkiksi samaa kautta tai vaikkapa mulle rakkaan Bangkokin kautta. Bali on välttämätön, ja haluaisinkin siellä viettää tällä kertaa ainakin viikon. Eli tällä hetkellä olisi varaa keksiä menemistä ja tekemistä noin 5-7 päivälle. Kriteerit mulla olisi nimenomaan se, että ei lennettäisi kauhean kauaksi tältä akselilta. Esimerkiksi veri vetää todella kovaa takaisin Filippiineille, mutta sinne kun kestää lentää ja mennä saarille paateilla, niin mieluummin jättäisin sen taas seuraavalle reissulle kun kerkeää olla pidempään. Kambodzha ja Vietnam mulla on täysin vielä näkemättä (okei Tokio ja Japani myös, mutta se vasta kaukana onkin tälle reissulle), mutta pelkään että ne kaksi eivät sitten taas mene siihen kriteeriin mitä oikeasti haluan, eli valkoista hiekkaa ja turkoosinsinistä vettä. Vaikka esimerkiksi Malesiastakin pidän, niin siellä vaan jotenkin puuttuu se paratiisisaari meininki. Paitsi tietty joku joskus suositteli Pulau Tiomanii, tästä kenellekään kokemuksia?

Malediiveille olen myös halunnut sata vuotta, mutta mietittiin niistä myös, että olisiko järkevämpi jättää nekin omalle reissulle, vaiko esimerkiksi lentää sitä kautta takaisin? Sitten taas yksi mitä mietin, no se Thaimaa. Todellisuudessa olen ollut vain Bangkokissa, ja parilla pienellä saarella, joissa ei ole niin vahvaa turismia. Oon vierastanut esimerkiksi Phi Phi ja Krabi -saaria, peläten että ne on vain bilehelvettejä täynnä turisteja. Onko siellä päin kauniita, koskemattomia paikkoja, joita ei olisi turismilla roskattu? Jos jotain vihaan, on ne kohteet mitkä matkanjärjestäjien sivuilla näyttävät paratiisilta, ja todellisuudessa ovat täysin saastuneita.

Help mee!!

Ennen kuin alan täysin repimään tukkaa päästäni, ajattelin kysyä teidän apua, sillä tiedän, että ruudun toisella puolella on monia jotka ovat tuolla päin reissanneet. Ja jos jollakin mun lukijalla on kavereita, jotka osaisivat suositella enemmän, arvostaisin niin paljon jos vinkkaisitte heille tästä! Heittäkää mulle kommentteja tähän postaukseen 🙂 <3 

Eli missä olen ollut:

Thaimaa (mm. Koh Lipe, Bangkok), Malesia (mm. Langkawi, Cameron Highlands, Kuala Lumpur), Singapore, Bali, Gilin saaret, Filippiinit (mm. Manila, Palawan El Nido ja Coron)

Mihin haluaisin ensisijaisesti:

Vietnam, Kambodzha, Japani (Tokio), Borneo, Malediivit, ja tietty ne tutkimattomat paikat maissa joissa olen jo käynyt, +paikat mitä en maininnut mutta te tiedätte paremmin 😉

Olisi mahtavaa jos osaisitte suositella paikkoja Kaakkois-Aasiassa, mihin ei lentäisi/matkustaisi kauan Hong Kongista tai Bangkokista, ja olisivat näkemisen arvoisia maisemien sekä kulttuurin takia! Mitä olen missannut ja ehdottomasti pitäisi nähdä? 🙂

K A I X O L I P E

22.12.2016

kaixo-5

Äääh mikä loma- ja lämpökuume näistä kuvista tulee! Kaikki kuvat on otettu Kaixolipe-nimisiltä bungaloweilta pieneltä thaimaalaiselta saarelta Koh Lipeltä. Koh Lipe on ehdottomasti sellainen paikka, missä haluan käydä uudestaan. Se on todella etelässä, verrattuna suurimpaan osaan Thaimaan länsipuolen saarista, ja nopeammin sinne pääsee Malesian Langkawin saarelta speed boatilla.

Tää oli mun ja Jennyn reissun ylivoimaisesti rentouttavin ja rauhallisin osio. Koko matkan mentiin hirveästi ja puuhasteltiin viidakoissa, mutta täällä nukuttiin pitkään, lojuttiin rannalla ja käytiin joka ilta hieronnoissa Pooh’s Thai Massagessa.

Multa kysellään todella usein Koh Lipestä, ja aina sanon, että ehdottomasti kannattaa käydä. Se on siis todella pieni paikka, ja mitään biletystä paikalta on turha odottaa. Meidän lisäksi saarella oli oikeastaan vain lapsiperheitä, vanhuksia ja pariskuntia. Siellä oon yksi kävelykatu, missä on ravintoloita, lounge-baareja, sukellus- ja päiväretkitoimistoja ja hierontapaikkoja. Saarella on yksi ruokakauppa, yksi pankkiautomaatti ja todella paljon koiria. Tosi rento saari, jossa mennään lungilla asenteella, ja tästä syystä siihen rakastuttiin, mutta jos kaipaa enemmän meininkiä, ei kannata kyseisessä paikassa olla liian kauaa. Ei mene monta päivää kun saari on kokonaan nähty 😀 Sinne rakennetaan kokoajan lisää, joten suosittelen menemään ennemmin kuin myöhemmin, ennen kuin muuttuu monen muun paikan tavoin turistirysäksi. Ja huom, olin siellä viimeksi helmikuussa 2015, eli parissa vuodessa tilanne on varmasti muuttunut todella paljon!

Voin ehdottomasti suositella noita Kaixolipen bungaloweja, ja jos reissu tuonne on suunnitteilla, niin kantsii varata ne hyvissä ajoin, ovat todella suosittu “hotelli” Lipellä. Ihan super mukava henkilökunta, ja noi niiden kissat <3 ne olivat kaikki sisaruksia ja käyttäytyivät ihan kuin koirat, halusivat kokoajan syliin ja rapsutuksia. Aina aamuisin luin kirjaa meidän riippumatossa, kun odotin Jennyn heräävän, niin yhet tulivat kaikki pötköttelee masun päälle ja hamstraavan huomioo.

Jenny on vähän käsi kaiken elektroniikan kanssa, ja vähän mietin mitenköhän tuo neiti pärjää kamerani kanssa reissulla. Istuessamme ekalla lennolla Helsingistä Singaporeen, opetin hänelle kuinka tarkentaa ja mistä saa lisättyä valoa kuviin, ja nämä perusasiat, niin mun ei tartte kokoajan tsekkailla jos hän ottaa minusta kuvia. Ja siis yllätyin niin täysin, tämän yhden kerran jälkeen Jenny otti kaikki kuvat niin hyvin ja nopeasti. Siis ei tarvinnut ollenkaan neuvoa, vaan Jennyllä on oikeasti todella paljon silmää valokuvaukselle. Juuri hetki sitten pitikin antaa tosi paljon ruusuja Jennylle ja Essille, kun ovat meidän reissaillessa jaksaneet ottaa musta kuvia, koska nykyään kun näitä julkaisen, niin tämähän on mun työ, ja ilman toista osapuolta ei olisi tätä sisältöä mitä tuottaa. Mulla on kyllä parhaat ihmiset elämässäni <3

kaixo-11 kaixo-2

kaixo-8kaixo-10kaixo-3kaixo-7kaixo-1kaixo-4kaixo-9kaixo-6

Kuvat:  Kaixolipe hotelli, Koh Lipe, Thaimaa, helmikuu 2015. Ottanut Jenny.

 

 

AASIA 2016: VIDEO

08.12.2016

ombak

Kesti vähän aikaa, että otin itseäni niskasta kiinni ja kävin läpi yli viisi tuntia videomateriaalia viime kesän reissusta. Eikä siinä edes ollut kaikkia klippejä, ja paljon oli myös hetkiä mitä ei edes kuvattu 😀

Olispa niin ihanaa, jos olisi resurssit tehdä sellaisia kunnon loma videoita, niin kuin esimerkiksi Jay Alvarrez (ja siinä samalla se Kygo kaveriksi antamaan käyttöoikeudet musiikkiinsa).  Pari pätkää videossa onkin otettu dronella, joka kuului meidän hotellin espanjalaiselle asukille, ja oon itsekin nyt katsellut jos semmoiseen viitsisi laittaa rahaa seuraavaa reissua ajatellen. Nyt kun ensi kertaa olin vloggaajana reissussa, jälkikäteen oon miettinyt, että seuraavalla kerralla kuvaan enemmän noita my day-videoita, joissa ei kuvakulmat, ja välttämättä kuvalaatukaan ole se olennainen asia, vaan se aidompi reissu meininki ja samalla kerron paikoista. Niissä näkee samalla tavalla, ellei jopa enemmän paikkoja. Sitten niiden lisäksi tälläinen fiilistely video kanssa, mutta en siihen kuvaisi niin paljon materiaalia, vaan enemmän harkiten tietyistä paikoista.

My day- videoita reissussa oli ihan mukava kuvata pikkukameralla, sitten järkkärillä sai keskittyä valokuvaukseen, oli välillä vähän raskasta kun kaikesta halusi kuvia ja videoo ja mahdollisesti parillakin kameralla. Siitä syystä en oikeastaan reissuissa päivitä snapchattia niin paljon kuin luulisi, vaikka sisältö on ehkä mielenkiintoisempaa kuin kotona, niin haluaa myös osittain nauttia kaikesta nimenomaan siinä hetkessä. Tästä syystä vähän palloilen sen dronen hankkimista, koska sen kanssa vasta olisikin enemmän säätöä, puhumattakaan sen kantamisesta paikasta toiseen. No, katsotaan 🙂

 Kauhea höpöttely, en tiiä saako tästä kukaan muu edes selvää 😀 mitäs mieltä te olette, tämän tyyppiset videot kivempia, vai my dayt? Nyt aika pitkä video taas, muistakaa laittaa paras kuvalaatu!

Kuva: Gili Trawangan, kesäkuu 2016.