PARASTA KESÄSSÄ

20.05.2018

*Kaupallinen yhteistyö Gato Negro Breeze & Juomavinkki*

Suomeen tulo lähestyy ja niin myös kesä-illat frendien kanssa. Vaikka dogien kanssa muutettiin lämpimään ja ikuiseen kesään, niin on silti ihanaa päästä näkemään taas Helsinkiä parhaaseen vuodenaikaan, ja viettämään myös niitä iltoja kavereiden kanssa, joihin on tullut viime aikoina pidettä yhteyttä vain puhelimen välityksellä. Ystävien näkemisen lisäksi odotan parilta kuukaudelta muun muassa näitä:

1. Valoisat kesä-yöt. Tulemme Suomeen juuri ennen Juhannusta, niinpä pääsen taas kokemaan pitkien päivien taian. Vaikka täälläkin valoa riittää, aurinko nousee aikasin aamulla ja laskee vasta yhdeksän aikaan, ei mikään vedä vertoja juhannuksen valolle sekä pitkille auringonlaskuille.

2. Helsingin merenrantaterassit sekä -ravintolat. Illat Löylyssä ja Mattolaiturilla, mutta niiden lisäksi Helsinkiin on avattu monen monta uutta ravintolaa ja kahvilaa, jotka on ehdottomasti kokeiltava.

3. Myös koirien kanssa käppäilyt puistoissa, sekä puistopiknikit. Me asustelemme kesän taas Töölössä, ja jo viime kesänä Töölönranta olikin tuttu paikka mennä nykyisen poikaystäväni sekä hauvojen kanssa katselemaan maisemia, syömään jätskiä ja murisemaan hanhiparville.

4. Festarit. Ruissi täältä tullaan! Mulla onkin jo festarimekot tilattuna. Inspiroiduin Coachellasta niin paljon, että laitoin kesän festivaalimekot tilaukseen samantien, ja siellä ne odottavat juhlintaa poikaystäväni komerossa.

5. Mökkeily! Toivottavasti saataisiin Suomessa oloon edes yksi pieni mökkireissu mahdutettua koirien kanssa. Viime kesänä oltiin parikin kertaa kaverin mökillä Espoon saaristossa, jospa sinne taas pääsisi pienet illanistujaiset ja grillailut viettää.

6. Hyvän ystävän häät. Voi kuule, nämä ovat niin ajankohtaiset tällä hetkellä kun juttelen Ainon kanssa, ja ihanaa keskustella asiasta ja suunnitella tärkeää päivää, pikkuisia yksityiskohtia myöten. Odotan niin paljon tuota juhlaa ja ylipäätänsä yhdessäoloa kavereiden kanssa rakkaudentäyteisessä hetkessä <3

7. Perhe! Iskä on jo suunnittelemassa kalareissuja, kun ei ole mua vienyt merelle vähään aikaan, ja tottakai siskon ja äidin perheen kanssa saa kerrankin olla rauhassa ja ajan kanssa, eikä juosten palavereiden välissä.

Vaikka rakastan asua Teneriffalla ja kesällä tulen myös olemaan paljon reissussa enkä vain Helsingissä, niin on tuolta parilta kuukaudelta niin monta asiaa mitä odotan, mitä mistään muualta maailmalta ei löydy. Koti on nyt rakennettu muualle, mutta Suomi on isänmaa ja jätin sinne myös paljon tärkeitä asioita ja paikkoja, mitkä ehdottomasti saavat ikävän aikaiseksi ja vaativat pidemmän vierailun ainakin kerran vuodessa kesäkuukausiksi 🙂

Jos jokin kuuluu Suomen kesään, on se viini kavereiden kanssa. Juhannus, terassit, puistopiknikit, festarit, mökkeily, grillailu, häät.. Eiköhän parit maljat tule jälleen nostettua! Tällä kertaa olen päässyt kaupallisen yhteistyön merkeissä kokeilemaan Gato Negron uusia Breeze-valmisviinispritzereitä. Nämä kevyesti kuplivat juomat sopivat kaikkiin kesän tapahtumiin. Alkoholia niissä on vain 5,5%, joka tekee niistä loistavan vaihtoehdon kun haluaa maltillisesti mennä istuskelemaan iltaa. Itsellä ainakin huomannut, että spritzerit toimivat loistavasti, kun on astetta huonompi viinapää ja olen pienikokoinen 😀

Gato Negro Breeze löytyvät hyvin varustetuista päivittäistavarakaupoista kahdella eri makuvaihtoehdolla: Fresh Berries ja Tropical.

Gato Negro Breeze Fresh Berries on väriltään haalean vaaleanpunainen, sekä siinä maistuu voimakkaasti kirsikka, mustikka sekä vadelma. Pohjana juomalla on Cabernet-Sauvignon sekä Syrah-viinit, ja näistä kahdesta mausta tämä on makeampi vaihtoehto, marjojen antaessa makua ja raikkautta.

Gato Negro Breese Tropical juomassa taas maistuu ananas sekä guava. Kahdesta eri mausta itse pidin tästä enemmän, ja nousi nopeasti yhdeksi lemppariksi, ja tulen kesällä Suomessa varmasti monen kertaa nappaamaan tämän hyllystä. Tämän juoman pohjana on Sauvignon Blanc- ja Pedro Jimenez -viinit.

Kaksi loistavaa, kevyttä vaihtoehtoa kesäiltoihin 🙂 Lisää tuotteista voitte lukea Juomavinkin sivuilta täältä.

Ihanaa ja kuplivaa kesänodotusta! Pian meidänkin pieni perhe saapuu Helsinkiin Kanarialta.

KAVEREITA KYLÄÄN

17.05.2018

Jaetaan nyt tämmöinen vanhempi kuva Helsingistä, kun mulla tuskin on uusia kuvia tällä hetkellä 😀 En edes oikein tee mitään järkevää, kuhan ollaan kotona koirien kanssa ja odotetaan että parin viikon päästä on taas seuraa. Jotenkin nyt oon kuitenkin löytänyt hyvän boogien taas ja yksinolo ei haittaa, ja tiedän ajan menevän nopeasti. Ihan pikkasen ärsyttää kun ei ole apua blogin ja kuvien kanssa, mutta kun kyse on niin lyhyestä ajasta en jaksa stressaa senkään kanssa.

Mulla tosi moni kaveri olisi nyt loppukeväästä halunnut vielä tulla käymään, Emmankin kanssa katsottiin kokoajan lentoja, mutta kun talvilomasesonki olikin ohi, niin lennot ovat pompahtaneet niin kalliiksi, että turha kenenkään on tänne Suomesta lentää… Fiksuilla vaihdoilla maksaa helposti 700-800€, suorat lennot Finskillä vielä enemmän. En ollut tajunnut etukäteen, että muutos hinnoissa on noin suuri tähän aikaan vuodesta, niinpä monen reissut jäivät nyt välistä ja näen taas kavereita sitten Suomessa.

Kuitenkin, mun kaveri Olga ja hänen poikaystävänsä asuvat nyt hetken Saksassa, ja sieltä on todella halpoja suoria lentoja tänne, niin he päätyivät vielä bookkaamaan reissun mun luokse ennen kun palaan kesäksi Suomeen. Ihan kiva sinänsä vielä kerran vähän kiertää saarta, pyöriä ravintoloissa ja tehdä turistijuttuja, ennen kun sanon väliaikaiset heipat Kanarialle. Olga poikaystävineen ovat myös Onnin ja Topin vara-vanhemmat, jo vuosia matkustaessani he ovat hoitaneet koiria kun olen reissussa, ja sama myös tänä kesänä.

Ihanaa pian taas saada frendejäkin käymään 🙂

Q&A

08.05.2018

Viimeaikaisten puhelinkuvien lisäksi tällä kertaa vastailen osaan kysymyksistä, mitä saitte laitella mulle tänään  instagramissa 🙂 Tosi paljon samoja kysymyksiä ja samoista aiheista, niin yhdistelin niitä vähäsen! Osaan oon varmaan joskus videoilla antanut jo vastauksen, mutta tätä tämä on kun on monta somea, sori jos toistelen jo toisille entuudestaan tuttuja juttuja.

Ootko siis palaamassa Suomeen? Koska ja miksi nyt? Muutatteko poikaystävän kanssa yhteen? Suomeen vai ulkomaille? Haluaisitko muuttaa takaisin Suomeen? (Rehellisesti näitä kysymyksiä oli mun inboxi täynnä ja todella monelta teistä 😀 )

Mulla oli jo tänne muuttaessa tarkoituskin, viihtyisin tai en, että kesän tulen viettämään Helsingissä. Vähän sellainen näkemys tulevista vuosista, että syksystä alkukesään haluankin olla poissa Suomesta, ja sitten koirien kanssa aina takaisin perheen ja ystävien luokse pidemmäksi aikaa, kun sielläkin on lämmintä. Eli tulo Suomeen ei varsinaisesti liity poikaystävääni millään tavalla, tämä oli alkuperäinen suunnitelmani, vaikkakin tulen vähän aikaisemmin takaisin mitä olin ajatellut, jotta erossaolo loppuisi. Kesäkuun puolessavälissä ollaan viimeistään koko perhe Helsingissä, lennot on vielä ostamatta 🙂 Me oikeastaan suunnitellaan meidän elämää nyt pari kuukautta kerrallaan, kumpikaan ei ole pitkän tähtäimen ihminen, mutta lomien takia tulemmekin olemaan Suomessa pidempään syksylle, tavallaan. Ainon häät ovat vasta syksyllä, ja sen jälkeen me lähdetään miehen kanssa vielä reissuun Suomesta, niin että koirat ovat siellä hoidossa. Eipä olla kauheasti mietitty sitä syksyä vielä, kumpikaan ei olla ihmisiä jotka tykkäävät miettiä asioita kovinkaan pitkälle, mutta sen verran tiedän että itse en jää sinne enää varmaan koskaan kärsimään pakkasista jos ei ole pakko 😀 Tämän ikäisenä ja meidän tilanteessa emme varmaa virallisesti muuta yhteen, vaan vähän ajaudutaan yhteiseloon, eli yhdessä asutaan poikaystäväni asunnossa Helsingin keskustassa kesän yli, siellä mä olen muutenkin aina Helsingissä ollessa ja oikeastaan jo ennen Teneriffalle tuloa valtasin jo aluetta. Siitä sitten katsotaan tilannetta, mutta eiköhän me saman katon alla tulla tästä lähtien olemaan.

Miten sun muuttokuviot on edistynyt/mennyt siellä Teneriffalla? Ootko löytänyt uuden kämpän?

Tosiaan, uusi kämppä oli hakusessa, ja jälleen kerkesin innostua että vihdoinkin pääsen laittaa kotia, eikä tarvitse asua airbnb-sisustuksissa. Kuitenkin, kun tajuttiin että kesään on oikeasti vaan pari kuukautta ja oon Helsingissä varmaan ainakin neljä kuukautta, niin olisi ollut vähän turhaa tehdä vuoden sopparia asunnosta, joka olisi kesän tyhjillään. Mietin myös uuden paikan vuokraamista loma-asuntona, mutta olisi varmaan ollut vähän säätöä. Niinpä päädyin siihen tulokseen, että tässä ollaan Suomeen tuloon asti. Vähän turhauttavaa kieltämättä, tuntuu että vuokranantaja haluaa tahallisesti syynää kaikessa, valittaa esimerkiksi jos pidän iltaisin pimeällä valoja päällä ja tuhlaan sähköä. Kuitenkin taisi pelästyä mun lähtöä, sillä katolta katosi rääkyvä lapsi ja nainen. Mies siellä vielä asusteli, mutta musiikkia tulikin vain noin tunnin päivässä normaalilla volyymilla, eli yhteiselo kattoasukkien kanssa alkoi sujua. Nyt hän myös on jo kadonnut, jos koko perhe siellä vielä olisi niin voin sanoa että minä olisin sitten vaikka toisessa väliaikaisessa kämpässä, sitä en olisi kestänyt 😀 Tähän tilanteeseen tämä oli helpompi ratkaisu, olisi myös vaikeuttanut alkaa muuttaa kaikkea yksin tästä johonkin toiseen asuntoon hetkeksi vain.

Koska oot viimeksi käynyt Atlantassa ja onko sulla vielä kavereita siellä?

Aika pitkä aika sitten, taisin olla 18-19 vuotias. Sen jälkeen kun siskonikin muutti meidän perässä takaisin Suomeen, ei ole tullut käytyä, siihen asti kuitenkin vietin kesät siellä ja jopa talvilomatkin. Olisi ihana mennä kotikonnuille, mutta todellisuus on, että jenkkeihin on muutenkin aika kallista matkustaa, ja Atlantassa ei oikein ole mitään nähtävää 😀 Jos sinne asti olen mennyt, tulee helpommin valittua esimerkiksi Florida, NYC, tai Kalifornia. Kavereita on pari kenen kanssa harvoin vielä viestittelen, mutta he ovat vaihtaneet yliopiston myötä kaupunkeja ja jääneet sinne päin, ainoat tutut Atlantassa ovat enemmänkin heidän vanhemmat, eli ihmisten takia sinne ei myöskään ole syytä lähteä. Joku päivä aion todellakin mennä katsomaan mestat uusiksi, ja varmasti lopun elämääni aion säännöllisin aikavälein vierailla. Ylipäätänsä olisi kylläkin kiva päästä sinne päin taas, vaikka olisikin eri osavaltioon.

Puhuit koirakuumeesta jossain videolla, oletko hankkimassa lisää lemmikkejä?

Ihan hirveä hinku olisi lisätä perhettä yhdellä koiralla, ja asiasta ollaan käyty vakavat keskustelut jo useamman kerran. Meillä ei olisi muuten mitään ongelmaa ottaa uutta karvavauvaa, mutta tämä edes takas reissaaminen ei sujuisi oikeastaan mitenkään jos noita karvapalloja olisi kolme. Jos en olisi koskaan muuttanut Teneriffalle ja olisin vielä Suomessa, kotona aivan varmasti vipeltäisi jo kolmas. Mulla ei ole ollut näin kovaa pentukuumetta kymmeneen vuoteen, ja viimeksi lopputulos olikin Topi.  Ja kuume ei vaan meinaa hellittää, jos joku haluaa tuoda mulle päivälainaan koiravauvoja kesällä, niin täällä on vapaaehtoinen lastenvahti. Kuitenkaan pentua me ei otettaisi, vaan adoptoitaisiin meille sopiva yksilö, jolla saisi ikääkin olla. Onni ja Topi on rotukenneleistä, koska vanhempani käytännössä valitsivat mistä ne otetaan kun nuorena halusin koiria, mutta nyt kun itse teen ne päätökset, ehdottomasti adoptoisin seuraavan koiran, ja ehkäpä jopa täältä Teneriffalta. Täällä monet koirat ovatkin rescue-koiria, mutta harvemmin ovat kovinkaan kärsineitä. Enemmänkin nämä onnellisesti kaduilla juoksentelevat koirat tykkäävät käydä naapurissa jakamassa rakkautta. Monilla ihmisillähän täällä on lenkeillä jopa 3-5 koiraa 😀

Millaista eläminen ja asuminen on verrattuna Suomeen? Onnistuiko käytännön järjestelyt kuinka helposti? Oliko ongelmia? Kulttuurieroa Suomeen? Mikä oli isoin kulttuurishokki kun muutit Espanjaan? 

Onhan täällä se manana manana meininki, oon oppinut että turha kiirehtii. Oon huomattavasti kärsivällisempi ihminen nykyään odottamisen suhteen. Käytännön järjestelyt sujuivat aika iisisti, todellisuus on että Suomen passi on siunaus ja helpottaa monia asioita, täälläkin suhtautuminen on ihan erilainen, ketään ei oikein kiinnosta olenko täällä vai en 😀 Koirien tuonti muihin maihin on melkeinpä helpointa Suomesta. Kuitenkin virastotaloissa puhutaan vain espanjaa, ja tulkille on monesti tarvetta. Mulla ihana eläkeläispari auttoi useasti näissä käytännön asioissa ja lähtivät mukaan hoitaa paperihommia. Tapasin heidät facebook-ryhmässä ja sen jälkeen muutenkin välillä treffataan ja aina oon voinut pyytää apua kaikessa. Täällä ei mitään informoida missään, pyhiä on melkein joka viikko ja niitä on mahdoton tietää edes netistä ettimällä, tuntuu että esi-isät ovat vaan keksineet pitkän liudan pyhäpäiviä päästäkseen vapaille töistä. Joka aamu kun herään, on lottoamista onko kaupat ja palvelut auki 😀 Viime viikolla taisi olla kaksi eri pyhää, joista toinen oli vain Santa Cruzin kaupungissa, eli ei muualla saarella tai Espanjassa. Koita pysyä tuollaisissa perillä. Loppuen lopuksi aika ongelmitta tämä kaikki on mennyt, ehkä mulla on ollut tuuri, mutta en koe että olisi ollut suurempia vaikeuksia tai kulttuurishokkeja, sulauduin meininkiin aika nopeasti. Ja joka päivä vähän enemmän ymmärrän ja opin kieltäkin, se on ihan positiivista. Alussa kun lähetit soittivat tuovansa paketteja en mä ymmärtänyt sanaakaan, nykyään osaan jo keskustelut käydä heidän kanssaan Espanjaksi. Vaikkakin yksi ihmetteli vähän aikaa sitten kun sanoin olevani kotona “en fem minutos”. Ihmettelin kun hän oli hieman ymmällään, ja vasta puhelun lopetettua tajusin sanoneen numeron viisi ruotsiksi 😀

Mitä ruokaa käyt kaupasta yleensä silloin, kun et jaksa itse valmistaa mitään ihmeellistä?

Yleensä salaattia, esimerkiksi salaatinlehtiä, kurkkua ja oliiveja, mausteeksi suolaa, pippuria, punaviinietikkaa ja hieman caesar-kastiketta, kylkeen Reissumiehen Tosi Tumma -leipää pakastimesta maustamattomalla tuorejuustolla ja tomaatilla. Se on aikalailla perusruoka minkä syön kun olen laiska. Esimerkiksi viimeksi tänään. Super laiskuudessa syön nuudelia.

Kun olet alkuvuoden matkustellut todella paljon miten ero Onnista ja Topista tuntuu?

Mietin hetken, että tuskin olen matkustellut ollenkaan, mutta niin olenhan Marokon lisäksi siellä Suomessa tullut pyörittyä jo neljä kertaa. Rehellisesti sanottuna, noista kahdessa erossa oleminen on kauheinta maailmassa. Varsinkin sen jälkeen kun lopetin päivätyöt, ollaan kasvettu niin yhteen ja täälläkin ollaan aina ja kokoajan yhdessä, niin ero on entistä vaikeampaa. Ja itselle vaikeuttaa se myös, kun nään koirista että ekaa kertaa ikinä he aidosti kärsivät lievästä eroahdistuksesta ja ovat todella stressaantuneita hoidossa ja kun olen poissa. Aina kun palaan reissusta, he melkein alkavat itkeä kun lähden kauppaankin. Jos vaikka lajittelen pyykkejä, molemmista näkee kun menevät surulliseksi kun luulevat mun pakkailevan lähtöä varten. En pysty myöskään elämään elämääni niin, ettenkö voisi välillä reissaa ja olla erossa koiristani, on se kestettävä, mutta ollaan me kolme vaan niin symbioosissa nykyään, että ei se helppoa ole. Tänä kesänä ollaan varsinkin suunniteltu pari pidempää reissua, niin hirvittää jo valmiiksi kuinka kukaan meistä kolmesta tulee pärjäämään 😀 Olen myös nykyään entistä huolestuneempi kun jätän heidät hoitoon, jotenkin aina pelkään että jotakin pahaa tapahtuu kun olen poissa. Varmaan vaikuttaa, kun Onnin lonkka meni rikki viime kesänä, niin herää pelko että mitä jos jotain vakavampaa sattuu juuri kun olen poissa.

Miten pärjäät kaukosuhteessa? Onko ollut hankalaa? Kauanko meinaatte olla kaukosuhteessa ja onko suunnitelmia että pian asutte “yhdessä”?

Jos sanoisin että on ollut hankalaa, se olisi understatement of the year 😀 On tämä vaan kumma parisuhteen muoto, jossa tuntuu että suhteessa itsessään ei ole vikaa, voi olla todella rakastunut ja kaikki olisi täydellistä, mutta silti ikävä ja erossaolo vaan hiertää ja aiheuttaa suuren “ongelman”. Rehellisesti sanottuna, on tässä pari kertaa käynyt fiilis, että tekisi mieli luovuttaa, mutta kun ei sitä todellisuudessa halua erota, päinvastoin, on vaan tosi rankkaa olla olematta yhdessä. Viimeksi kun poikaystäväni lähti täältä,  murruin ihan täysin. Itkin monta päivää putkeen ja motivaatio ja mielenkiinto kaikkeen tipahti täysin. Samasta syystä en myöskään ole kuvaillut videoita teille. Jotenkin oli vaan tosi raskasta kun parin viikon yhdessäolon jälkeen toinen ei enää ollutkaan täällä. Suomen reissu piristi taas, ja nyt fiilikset helpottaa, vaikka onkin pidempi aika kun nähdään seuraavan kerran. Hän tulee tänne alkukesästä ja sitten yhdessä matkataan Suomeen kesäksi, ja meillä onkin paljon yhteisiä kesäsuunnitelmia. Vähän jopa naurettiin, että osataankohan me olla kokoajan yhdessä, kuitenkin samantien kyllästytään toisiimme 😀 Mutta mä en suostu vielä sanomaan heippoja Teneriffalle, vaan kyllä tänne palataan vielä, ajankohta vaan ehkä on vielä hieman auki. Katsotaan sitten syksyn lähestyessä mikä on meininki ja missä päin maailmaa me mennään.

Kiitti kysymyksistä! Valitsin tällä kertaa vähän enemmän tällaisia mitkä ovat teille jääneet epäselväksi ja mihin kaipailette vastauksia 🙂