BYE TENERIFE (FOR NOW)

28.06.2018

Alkaa pikkuhiljaa olla aika palata taas blogin puolelle pienen ikuisuuden jälkeen… kuvia on kertynyt kamerarullaan jo ympäri maailmaa, sillä me ollaan koirien kanssa Barcelonan kautta palattu Suomeen kesäksi. Vieläkin moni kyselee, muutinko pysyvästi takas, niin vastaus on ei. Enää en talvia vietä pakkasessa, vaan palaan sinne minne sydämenikin jäi.

Oon monesti puhunutkin videoilla ja blogissa siitä, kuinka tuo saari on tuntunut lyhyessä ajassa jo niin kodilta, enemmän kuin mitä Helsinki tai Suomi on tuntunut minun asuessani täällä 16 vuotta… en osaa selittää, miksi en tunne tähän maahan yhteenkuuluvuutta, tai miksi nytkin palattua kesäksi “kotiin” koen itseni ulkopuoliseksi. Koskaan ei ole tuntunut täällä täysin hyvältä, ja kulunut talvi vain vahvisti ne fiilikset, Joka tapauksessa Suomi on isänmaa, täällä on perhe ja olen ylpeä saadessani kutsua itseäni suomalaiseksi, mutta tässä elämäntilanteessa se koti on muuttunut Kanariansaarille pieneen paikkaan nimeltä Santa Cruz de Tenerife.

Värikkäät talot täynnä paikallisia yrityksiä, palmuja ja kaktuksia, kanarianlintujen ja papukaijojen laulua, tapaksia ja (halpaa) viiniä. Aika tunteelliseksi olin tulla viimeisinä päivinä ennen lähtöä. Enkä siksi, että sanoisin lopullisesti heippa, vaan aidosti tulee ikävä ennen paluuta takas syksyllä. Kaikki tutut nurkat ja keskustassa pyöriminen, omat vakkari ruokakaupat ja lähipuisto koirien kanssa lenkillä. Vaikka aluksi tuntu että asiat ovat vaikeita, kun niihin tottui niin todellisuudessa kaikki on siellä helpompaa. Ihmisten rento asenne ja manana-meininki tarttui, ja koen että mun oma luonnekin on pehmentynyt ja kehittynyt hektisestä elämäntyylistä uudenlaiseen.

Ylläoleva kuva kiteyttää mun saaren hyvin. Mun ranta Playa Las Teresitas, jonne mentiin tutustumaan äidin kanssa saman tien muutettua Teneriffalle. Valkoinen Saharan hiekka varpaiden alla ja kirkkaansininen vesi, tuntui käsittämättömältä että kyseinen paikka olisi mun uusi oma koti. Taustalla oma kaupunki, valkoinen auditorio, ja melkein nään ystäväni Lotan vanhan asunnon. Niiden takana mama-Teide, tunnettu tulivuori, valvoo saartaan.

Nyt pitää tottua, että taksit eivät maksa 3.50€ kaupungin halki ja mun ei tartte pyytää muovipussia ruokakaupan kassatyöntekijöiltä, vaan ne poimitaan ihan itse. Koirien piti oppia, että ulko-ovesta kun astuttiin sisään ei voinutkaan vetää suoraa spurttia ruokakipoille, vaan ekaksi on odotettava hissiä ja mentävä neljä kerrosta ylöspäin, kunnes ollaan kotiovella. Toiseen suuntaan olen innoissani tästä mahdollisuudesta ahmia joka päivä kunnollisia kasvisruokakorvikkeita (Quorn how I’ve missed you) ja salmiakin himon iskiessä sitä saa helposti kaupasta naposteltavaksi. On ihanaa, jos tylsistyy, tietää varmasti olevan useammasta suunnasta seuraa lähteä kahville tai viinille.

En halua kenenkään ymmärtävän väärin, mä en vihaa tätä paikkaa missä kasvoin loput lapsuudestani ja aikuiselämäni viime vuoteen saakka. Mun on vaan tosi vaikea selittää, mutta joku täällä on mihin en vaan samaistu, ja tuntuu kun juurtumisen ja minun välillä on suuri muuri. Se muuri murtui raivolla alas Teneriffalla, ja hengittäminen helpottui. Ahdistus ja masennus katosivat, ja pitkästä aikaa aidosti nautin elämästäni. Moni on kysynyt, että muutanko takaisin Teneriffalle syksyllä, vai menemmekö koirien kanssa muualle Eurooppaan asumaan. Sinäänsä olisi hauskaa käyttää mahdollisuutta nähdä ja asua muuallakin, mutta mun sydän särkyisi jo ajatuksesta, että en palaisi tuonne.

Not goodbye, but see you later <3

Kuvien paikka on tosiaan näköalatasanne Playa Las Teresitaksen yllä, jossa käytiin Olgan ollessa kylässä poikaystävänsä kanssa. Postauksen vika kuva oli pakko jättää muokkaamatta, tuota sinistä taivasta ja merta tulen kaipailemaan. Onneksi on nyt reissuja suunnitteillakin, niin jos Suomen kesä pettää sään puolesta, niin lämpöäkin on tiedossa.

Ja vaikka olen instaa päivitellytkin, sori poissaolo blogista. Nyt palailen ja on paljon jaettavaa 🙂

 

THINKING OF YOU

06.05.2018

*Kaupallinen yhteistyö Efva Attling*

Pencez De Moy… Ajattele minua. Sain yhteistyön merkeissä tämän ihanan setin ruotsalaiselta Efva Attling -korumerkiltä, ja tarkkasilmäiset saattavatkin huomata ranskalaisen tekstin “kirjoitusvirheen”. Kyseessä kuitenkin vanhaa ranskaa, jonka tekstin suunnittelija Efva oli nähnyt kaiverrettuna satoja vuosia vanhaan sormukseen. Myös poikaystäväni nappasi heti väärinkirjoitettuun “moi” -sanaan, varsinkin nyt kun hän on taas aloittanut kertaamaan ranskankieltä, joka päässyt ruostumaan vuosien varrella.

Korujen sanoma ei voisi olla ajankohtaisempi mun elämässä tällä hetkellä. Tällä viikolla alkoi mun ja poikaystäväni pisin rykäisy tässä kaukosuhteessa ja toisista erossa olemisesta. Tiedän, että saamme olla kiitollisia kaikesta ajasta mitä olemme myös saaneet olla yhdessä muuttoni jälkeen. Monilla kaukosuhteessa olevilla saattaa olla liikaa kilometrejä välissä näkemään toisiaan kerran kaksi kuukaudessa, ja ei ne lennotkaan ilmaisia ole. Mutta varmasti jokainen, joka on joutunut pidemmän aikaa elää erossa rakkaastaan, tietää kuinka toinen ihminen voikaan syödä joka ikisen sekunnin siitä mitä päässäsi liikkuu. Joka yö olette unissa yhdessä, ja päivisin ajatukset harhailee toisen hymyyn, nauruun tai ihon tuntuun omaa ihoa vasten. Se on ihana tunne, kun on löytänyt jonkun josta välittää niin paljon, että ainut asia mikä pyörii mielessä on yhdessäolo,vaikka välillä se myös osaa syövyttää myrkylliselläkin tavalla. Huonoina hetkinä “ajattele minua” muistuttaa minua hopeisesti ihollani, mutta ei mun tarvitse sitä pyyntöä sanoa ääneen, toinen osapuoli myös jatkuvasti kertoo ikävästä (ja katselee äkkilähtölentoja, vaikka tietääkin että tällä kertaa on vain kestettävä kesään asti erossa).

Nämä korut kuitenkin saapuivat elämääni juuri oikeaan hetkeen, tulevaisuudessakin muistuttavat tästä ajasta, joka jouduttiin viettää erilleen. Se, että kieli on vieläpä ranska, saa ne tuntumaan vielä henkilökohtaisemmilta ja lisäävät tunnearvoa.

Muistan monen vuoden takaa, kun ihailin Efva Attlingin hopeisia koruja, varsinkin perhoskoruja, heidän liikkeessään Helsingissä. Korut sopivat myös loistavasti lahjaksi, kun kevään valmistujaisjuhlat lähestyvät. Ehkäpä haluatte kertoa teille läheiselle henkilölle esimerkiksi teiden erotessa koulun loppumisen myötä, että tulette molemmat muistamaan toisenne.

Loppuun vielä alennuskoodi, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää valmistujaislahjoja ostaessa. Koodilla SINI20EAS saatte 20% alennusta Efva Attlingin-sivujen hopeatuotteista (voimassa 6.5.-20.5.2018). Koodia voitte hyödyntää nettikaupassa sekä konseptimyymälöissä.

Pencez de Moy -käsikoru löytyy täältä / Pencez de Moy -kaulakoru löytyy täältä / Pencez de Moy -korvakorut löytyy täältä

“It is a precious gift to have someone thinking of you.” -Efva Attling

10 x HELSINGISSÄ

03.05.2018

1.  Suomessa tuli pyörittyä vaikka ja missä viikon aikana, ja yksi tapahtuma oli kuvissa näkyvä YSL Beauty iltatapahtuma Rock Chic -teemalla. Ainon kanssa laittauduttiin yhdessä hänen luonaan, ja käveltiin vieressä järjestettäviin bileisiin. Kuitenkin viikon aikana oli tullut juostua niin paljon, niin yhden skumppalasillisen ja tuttujen kuulumisten vaihtamisen jälkeen sain houkuteltua Sharonin pitsalle Kurviin. Siellä sitten pääsi rauhassa juoruilemaan, kun tuntui koko viikon siltä että vain nopeasti moikkasi kaikki tutut ja puolitutut. Syötiin keskellä yötä halpispitsaa open-neonvalojen alla, juteltiin maailman menoista ja otettiin taksi kotiin kun julkinen liikenne ei enää kulkenut. Vaikka on oikeasti niin ihanaa, että on paljon kavereita ja kaikkia kiinnostaa mun kuulumiset, niin kun olet monta päivää putkeen toistanut samaa levyä jokaiselle vastaantulijalle “Teneriffalle menee kivasti” ja “kyllä, mulla on poikaystävä”, oli kiva hetken vaan olla kaverin kanssa paikoillaan ja jutella kaikesta aivan muusta. Niin kuin sanoin, ihanaa että kaikkia vielä kiinnostaa, mutta välillä olisi ihana kuulla mitä Suomeen kuuluu eikä vain tulla sinne juttelemaan itsestäni ja päivittämään samaa asiaa kymmenille ihmisille 😀

2. Iskä on paljon valitellut kun joka reissulla mulla on niin minimaalista aikaa nähdä, tulee todella paha mieli kun nään, että hän ikävöi ja on harmissaan. Mentiin yhtenä iltana iskän ja poikaystäväni kanssa siskon ja hänen perheensä luokse syömään. Iskä kun oli kalamiehiä, toi on hän useamman pyydystämänsä siian mukanaan, ja oli ihana syödä kunnon suomalaista kotiruokaa.

3. Päätin kauan sitten, että en todellakaan jätä morsiusneitomekkoni ostoa Ainon kesähäihin viime hetkeen (niin kuin aina teen). Ainolla oli kaksi kriteeriä, mekon pituus sekä väri, ja vaikka aluksi kaikki morsiusneidot luulimme kriteerien tekevän koltun löytämisen helpoksi, niin sitä se ei ole ollut yhdellekään meistä. Viikkojen selailun jälkeen sellaisen kuitenkin löysin ja tilasin sen pari viikkoa sitten suoraan Helsinkiin. Löysin Asokselta täydellisen yksilön, joka oli useamman kerran loppuunmyyty ja  joka kerta tulikin takaisin todennäköisesti palautuksina. Ikinä en kerinnyt maksua suorittaa ja ne myytiin uusiksi loppuun, kunnes yksi päivä kun lilluin altailla huomasin sitä olevan mun koossa ja tilasin sen samantien. Mekko oli kokoa 34 ja sen saapuessa tajusin sen olevan mulle aivan liian iso, en ole edes varma saako sitä pienennettyä ompelijalla mallinsa takia, selkään saattaa jäädä pussi 😀 Ihmettelen kyllä kovasti miten niin pieni koko oli mulle niin pussi päällä. Vaikka luulisi vuosien tilailun jälkeen oppineen kokotaulukot, niin Asoksen koot ovat välillä niin ihmeellisiä. Toivottavasti sen saa fiksattua, mutta selailen vielä jos se ilmestyisi koon pienempänä, koska muuten iskee uusiksi paniikki…

4. Syön niin terveellisesti ollessani yksin täällä Teneriffalla, niin Suomimatkat on jo toistuvasti alkaneet muistuttaa cheat-weekejä mulla. Tulee syötyä salmiakkia ja suklaata, mutta kaikista eniten tulee tilattua Woltia. Tilasin Tortilla Housen vegeburritoja varmaan neljä kertaa viikon aikana, ainut himo joka mulle oikeasti syntyy täällä ollessa, niin parasta. Myös vappupäivänä tuli syötyä Liemen Korean salad wrapsit katkaravuilla pitkästä aikaa. Helsingissä jos joku on parempaa, niin se on Wolt ja laaja valikoima ravintoloita. Ainut mikä puistattaa vieläkin on kotiintilausten hinnat. Yksi burrito Tortilla Housesta maksaaa 14,90 kotiinkuljetuksella, kun täällä kaksi pitsaa maksaa 7 euroa ja kotiinkuljetus kuuluu hintaan noin suurissa summissa 😀

5. Siivosin. Jos joltakin on oikeasti voinut mennä ohi, olen hieman siivousfriikki (äidiltä perittyä). En pysty olla kotona jos pyykkejä on pesemättä tai vessa likainen. On alkanut jo vähän kehkeytyä tavaksi näillä reissuilla, että teen poikaystäväni kotiin suursiivouksen joka kerta kun sinne lennän, joka kestää melkeinpä koko reissun verran. Joka kerta olen juuri saanut kodin putipuhtaaksi ja heitettyä kuivaustelineet vaatekomeroon, kuin tuleekin jo lähtö takaisin Teneriffalle ja seuraavan kerran kun palaan kaikki alkaa alusta 😀 Poikaystäväni on jopa myöntänyt laiskistuneen siivouksen myötä, kun tietää että minä kuitenkin siivoan… ja mua ei edes haittaa koska tykkään siitä. Kun  alettiin tapailee vuosi sitten, yksi poikaystäväni kavereista väitti että olen ihan rakastunut poikaystävääni, koska kuka muija nyt muuten vain siivoaisi miehen kämppää, ellei etsi jotain vakavaa. No, minä olen se nainen. Todellisuudessa ollaan mietitty, että meidän juttu ei varmaan olisi toiminut, ellen olisi saanut siivota vapaasti. En vaan pysty hengailla kämpässä jos näen sotkua ja en saa tehdä asialle mitään 😀

6. Ja niin, vuosi sitten alettiin tapailemaan poikaystäväni kanssa. Jokaisen kuukauden jälkeen kiusasin häntä muistuttamalla meidän “kuukausipäivästä”, se vaan ei enää ollutkaan niin hauskaa kun ei sitten koskaan erottu 😀 No 12 kuukautta on niitä kuukausipäiviä vierähtänyt, ja käytiin vuosipäiväbrunssilla Kämpissä. Siitä mentiin vielä drinkeillä ja onnistuttiin aiheuttaa riita jostain aivan turhasta 😀 Joka kylläkin onneksi myös sovittiin nopeasti, mutta en kestä kuinka stereotyyppinen pariskunta ollaan välillä.

7. Vappu vietettiin veneellä noin 200 muun henkilön kanssa. Aika perus skumpan kittaamista, tällä kertaa vaan aaltojen päällä, mutta yksi juttu joka painautui mieleen oli Avicii. Dj soitti illan aikana Aviciin kaikki suurimmat hitit, ja olihan se huppelissa jotenkin surullista. Vihaan sitä ilmiöö, kun joku julkisuudenhenkilö kuolee, niin yhtäkkiä kyseinen laulaja/näyttelijä/urheilija oli kaikkien “lempi-ihminen” ja sitten itketään asiaa julkisesti. Kunnianosoituksissa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta usein kuolemat antavat vain syyn kerjätä huomioo omissa someissa. Mutta tuolla laivalla, pakko sanoa että 20 sekunnin hiljaisen hetken jälkeen kun Levels pamahti soimaan, tuli itselle ihan pieni tunnevyöry. Eksäni kuunteli todella paljon hänen tuotantoa, ja muistan kun olin vasta-avatussa Namussa töissä, kun biisit siellä soi. Jotenkin hänen kappaleet kuvastavat mulle tiettyä aikaa elämässäni ja ovat täynnä muistoja. Toivottavasti artisti löytää rauhan ja kiitos kaikesta loistavasta sisällöstä jonka jätit meidän nautittavaksi <3

8. Pr-tapahtumia, palavereja ja miljoona pakettia. En menisi sanomaan työtäni vaikeaksi, mutta sai siinä tosiaan Ainon kanssa juosta pitkin viikkoa. Sain myös todella paljon kivoja kauneusjuttuja testiin, mutta oli jätettävä ne nyt Suomeen. Turha niitä oli roudaa mukanani kun olisivat niin suuri lisäpaino kasseissa takaisin sinne kuukausi myöhemmin. Jaan teille sitten kesällä lemppareitani!

9. Mietin aluksi että en laita tähän postaukseen mitään valittamista, mutta no, se Suomen sää. Siis mikä on että joka kerta ennen mun reissuja on joko pakkasaurinkoa tai kevätaurinkoa, ja kun mä tuun on myrskyt ja rakeet ja ja vesisadetta ja HARMAUTTA. Niin masentavaa. Vaikka on ihana nähdä perhettä ja ystäviä, niin en vaan viihdy Suomessa ollenkaan, Ja siihen ei vaikuta vain sää, en vain tiedä mikä siinä oikeasti on että haluan sieltä aina mahdollisimman nopeasti pois kun alkaa ahdistaa. Poikaystäväni sanoo, että se on asenteesta kiinni, mutta tiedän kun ei ole. Niin vaikea selittää, mutta mulla on jotenkin tosi huonot vibat Helsingissä nykyään.

10. Ei lopeteta mun negatiivisuuteen, vaan mainitaan ne pienet hetket kuin aurinko paistoi, ja ainakin pakkaset olivat jo ohi. Sai mennä jopa nilkat paljaana päivisin, ja conversejakin tuli jo käytettyä. Ja oli ihana nähdä kaikkia frendejä, ja tietty oli mulla se yhdeksän päivää aikaa halia miestäkin, kun täällä sitten taas valitan kaukosuhteesta 😀