THINKING OF YOU

06.05.2018

*Kaupallinen yhteistyö Efva Attling*

Pencez De Moy… Ajattele minua. Sain yhteistyön merkeissä tämän ihanan setin ruotsalaiselta Efva Attling -korumerkiltä, ja tarkkasilmäiset saattavatkin huomata ranskalaisen tekstin “kirjoitusvirheen”. Kyseessä kuitenkin vanhaa ranskaa, jonka tekstin suunnittelija Efva oli nähnyt kaiverrettuna satoja vuosia vanhaan sormukseen. Myös poikaystäväni nappasi heti väärinkirjoitettuun “moi” -sanaan, varsinkin nyt kun hän on taas aloittanut kertaamaan ranskankieltä, joka päässyt ruostumaan vuosien varrella.

Korujen sanoma ei voisi olla ajankohtaisempi mun elämässä tällä hetkellä. Tällä viikolla alkoi mun ja poikaystäväni pisin rykäisy tässä kaukosuhteessa ja toisista erossa olemisesta. Tiedän, että saamme olla kiitollisia kaikesta ajasta mitä olemme myös saaneet olla yhdessä muuttoni jälkeen. Monilla kaukosuhteessa olevilla saattaa olla liikaa kilometrejä välissä näkemään toisiaan kerran kaksi kuukaudessa, ja ei ne lennotkaan ilmaisia ole. Mutta varmasti jokainen, joka on joutunut pidemmän aikaa elää erossa rakkaastaan, tietää kuinka toinen ihminen voikaan syödä joka ikisen sekunnin siitä mitä päässäsi liikkuu. Joka yö olette unissa yhdessä, ja päivisin ajatukset harhailee toisen hymyyn, nauruun tai ihon tuntuun omaa ihoa vasten. Se on ihana tunne, kun on löytänyt jonkun josta välittää niin paljon, että ainut asia mikä pyörii mielessä on yhdessäolo,vaikka välillä se myös osaa syövyttää myrkylliselläkin tavalla. Huonoina hetkinä “ajattele minua” muistuttaa minua hopeisesti ihollani, mutta ei mun tarvitse sitä pyyntöä sanoa ääneen, toinen osapuoli myös jatkuvasti kertoo ikävästä (ja katselee äkkilähtölentoja, vaikka tietääkin että tällä kertaa on vain kestettävä kesään asti erossa).

Nämä korut kuitenkin saapuivat elämääni juuri oikeaan hetkeen, tulevaisuudessakin muistuttavat tästä ajasta, joka jouduttiin viettää erilleen. Se, että kieli on vieläpä ranska, saa ne tuntumaan vielä henkilökohtaisemmilta ja lisäävät tunnearvoa.

Muistan monen vuoden takaa, kun ihailin Efva Attlingin hopeisia koruja, varsinkin perhoskoruja, heidän liikkeessään Helsingissä. Korut sopivat myös loistavasti lahjaksi, kun kevään valmistujaisjuhlat lähestyvät. Ehkäpä haluatte kertoa teille läheiselle henkilölle esimerkiksi teiden erotessa koulun loppumisen myötä, että tulette molemmat muistamaan toisenne.

Loppuun vielä alennuskoodi, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää valmistujaislahjoja ostaessa. Koodilla SINI20EAS saatte 20% alennusta Efva Attlingin-sivujen hopeatuotteista (voimassa 6.5.-20.5.2018). Koodia voitte hyödyntää nettikaupassa sekä konseptimyymälöissä.

Pencez de Moy -käsikoru löytyy täältä / Pencez de Moy -kaulakoru löytyy täältä / Pencez de Moy -korvakorut löytyy täältä

“It is a precious gift to have someone thinking of you.” -Efva Attling

10 x HELSINGISSÄ

03.05.2018

1.  Suomessa tuli pyörittyä vaikka ja missä viikon aikana, ja yksi tapahtuma oli kuvissa näkyvä YSL Beauty iltatapahtuma Rock Chic -teemalla. Ainon kanssa laittauduttiin yhdessä hänen luonaan, ja käveltiin vieressä järjestettäviin bileisiin. Kuitenkin viikon aikana oli tullut juostua niin paljon, niin yhden skumppalasillisen ja tuttujen kuulumisten vaihtamisen jälkeen sain houkuteltua Sharonin pitsalle Kurviin. Siellä sitten pääsi rauhassa juoruilemaan, kun tuntui koko viikon siltä että vain nopeasti moikkasi kaikki tutut ja puolitutut. Syötiin keskellä yötä halpispitsaa open-neonvalojen alla, juteltiin maailman menoista ja otettiin taksi kotiin kun julkinen liikenne ei enää kulkenut. Vaikka on oikeasti niin ihanaa, että on paljon kavereita ja kaikkia kiinnostaa mun kuulumiset, niin kun olet monta päivää putkeen toistanut samaa levyä jokaiselle vastaantulijalle “Teneriffalle menee kivasti” ja “kyllä, mulla on poikaystävä”, oli kiva hetken vaan olla kaverin kanssa paikoillaan ja jutella kaikesta aivan muusta. Niin kuin sanoin, ihanaa että kaikkia vielä kiinnostaa, mutta välillä olisi ihana kuulla mitä Suomeen kuuluu eikä vain tulla sinne juttelemaan itsestäni ja päivittämään samaa asiaa kymmenille ihmisille 😀

2. Iskä on paljon valitellut kun joka reissulla mulla on niin minimaalista aikaa nähdä, tulee todella paha mieli kun nään, että hän ikävöi ja on harmissaan. Mentiin yhtenä iltana iskän ja poikaystäväni kanssa siskon ja hänen perheensä luokse syömään. Iskä kun oli kalamiehiä, toi on hän useamman pyydystämänsä siian mukanaan, ja oli ihana syödä kunnon suomalaista kotiruokaa.

3. Päätin kauan sitten, että en todellakaan jätä morsiusneitomekkoni ostoa Ainon kesähäihin viime hetkeen (niin kuin aina teen). Ainolla oli kaksi kriteeriä, mekon pituus sekä väri, ja vaikka aluksi kaikki morsiusneidot luulimme kriteerien tekevän koltun löytämisen helpoksi, niin sitä se ei ole ollut yhdellekään meistä. Viikkojen selailun jälkeen sellaisen kuitenkin löysin ja tilasin sen pari viikkoa sitten suoraan Helsinkiin. Löysin Asokselta täydellisen yksilön, joka oli useamman kerran loppuunmyyty ja  joka kerta tulikin takaisin todennäköisesti palautuksina. Ikinä en kerinnyt maksua suorittaa ja ne myytiin uusiksi loppuun, kunnes yksi päivä kun lilluin altailla huomasin sitä olevan mun koossa ja tilasin sen samantien. Mekko oli kokoa 34 ja sen saapuessa tajusin sen olevan mulle aivan liian iso, en ole edes varma saako sitä pienennettyä ompelijalla mallinsa takia, selkään saattaa jäädä pussi 😀 Ihmettelen kyllä kovasti miten niin pieni koko oli mulle niin pussi päällä. Vaikka luulisi vuosien tilailun jälkeen oppineen kokotaulukot, niin Asoksen koot ovat välillä niin ihmeellisiä. Toivottavasti sen saa fiksattua, mutta selailen vielä jos se ilmestyisi koon pienempänä, koska muuten iskee uusiksi paniikki…

4. Syön niin terveellisesti ollessani yksin täällä Teneriffalla, niin Suomimatkat on jo toistuvasti alkaneet muistuttaa cheat-weekejä mulla. Tulee syötyä salmiakkia ja suklaata, mutta kaikista eniten tulee tilattua Woltia. Tilasin Tortilla Housen vegeburritoja varmaan neljä kertaa viikon aikana, ainut himo joka mulle oikeasti syntyy täällä ollessa, niin parasta. Myös vappupäivänä tuli syötyä Liemen Korean salad wrapsit katkaravuilla pitkästä aikaa. Helsingissä jos joku on parempaa, niin se on Wolt ja laaja valikoima ravintoloita. Ainut mikä puistattaa vieläkin on kotiintilausten hinnat. Yksi burrito Tortilla Housesta maksaaa 14,90 kotiinkuljetuksella, kun täällä kaksi pitsaa maksaa 7 euroa ja kotiinkuljetus kuuluu hintaan noin suurissa summissa 😀

5. Siivosin. Jos joltakin on oikeasti voinut mennä ohi, olen hieman siivousfriikki (äidiltä perittyä). En pysty olla kotona jos pyykkejä on pesemättä tai vessa likainen. On alkanut jo vähän kehkeytyä tavaksi näillä reissuilla, että teen poikaystäväni kotiin suursiivouksen joka kerta kun sinne lennän, joka kestää melkeinpä koko reissun verran. Joka kerta olen juuri saanut kodin putipuhtaaksi ja heitettyä kuivaustelineet vaatekomeroon, kuin tuleekin jo lähtö takaisin Teneriffalle ja seuraavan kerran kun palaan kaikki alkaa alusta 😀 Poikaystäväni on jopa myöntänyt laiskistuneen siivouksen myötä, kun tietää että minä kuitenkin siivoan… ja mua ei edes haittaa koska tykkään siitä. Kun  alettiin tapailee vuosi sitten, yksi poikaystäväni kavereista väitti että olen ihan rakastunut poikaystävääni, koska kuka muija nyt muuten vain siivoaisi miehen kämppää, ellei etsi jotain vakavaa. No, minä olen se nainen. Todellisuudessa ollaan mietitty, että meidän juttu ei varmaan olisi toiminut, ellen olisi saanut siivota vapaasti. En vaan pysty hengailla kämpässä jos näen sotkua ja en saa tehdä asialle mitään 😀

6. Ja niin, vuosi sitten alettiin tapailemaan poikaystäväni kanssa. Jokaisen kuukauden jälkeen kiusasin häntä muistuttamalla meidän “kuukausipäivästä”, se vaan ei enää ollutkaan niin hauskaa kun ei sitten koskaan erottu 😀 No 12 kuukautta on niitä kuukausipäiviä vierähtänyt, ja käytiin vuosipäiväbrunssilla Kämpissä. Siitä mentiin vielä drinkeillä ja onnistuttiin aiheuttaa riita jostain aivan turhasta 😀 Joka kylläkin onneksi myös sovittiin nopeasti, mutta en kestä kuinka stereotyyppinen pariskunta ollaan välillä.

7. Vappu vietettiin veneellä noin 200 muun henkilön kanssa. Aika perus skumpan kittaamista, tällä kertaa vaan aaltojen päällä, mutta yksi juttu joka painautui mieleen oli Avicii. Dj soitti illan aikana Aviciin kaikki suurimmat hitit, ja olihan se huppelissa jotenkin surullista. Vihaan sitä ilmiöö, kun joku julkisuudenhenkilö kuolee, niin yhtäkkiä kyseinen laulaja/näyttelijä/urheilija oli kaikkien “lempi-ihminen” ja sitten itketään asiaa julkisesti. Kunnianosoituksissa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta usein kuolemat antavat vain syyn kerjätä huomioo omissa someissa. Mutta tuolla laivalla, pakko sanoa että 20 sekunnin hiljaisen hetken jälkeen kun Levels pamahti soimaan, tuli itselle ihan pieni tunnevyöry. Eksäni kuunteli todella paljon hänen tuotantoa, ja muistan kun olin vasta-avatussa Namussa töissä, kun biisit siellä soi. Jotenkin hänen kappaleet kuvastavat mulle tiettyä aikaa elämässäni ja ovat täynnä muistoja. Toivottavasti artisti löytää rauhan ja kiitos kaikesta loistavasta sisällöstä jonka jätit meidän nautittavaksi <3

8. Pr-tapahtumia, palavereja ja miljoona pakettia. En menisi sanomaan työtäni vaikeaksi, mutta sai siinä tosiaan Ainon kanssa juosta pitkin viikkoa. Sain myös todella paljon kivoja kauneusjuttuja testiin, mutta oli jätettävä ne nyt Suomeen. Turha niitä oli roudaa mukanani kun olisivat niin suuri lisäpaino kasseissa takaisin sinne kuukausi myöhemmin. Jaan teille sitten kesällä lemppareitani!

9. Mietin aluksi että en laita tähän postaukseen mitään valittamista, mutta no, se Suomen sää. Siis mikä on että joka kerta ennen mun reissuja on joko pakkasaurinkoa tai kevätaurinkoa, ja kun mä tuun on myrskyt ja rakeet ja ja vesisadetta ja HARMAUTTA. Niin masentavaa. Vaikka on ihana nähdä perhettä ja ystäviä, niin en vaan viihdy Suomessa ollenkaan, Ja siihen ei vaikuta vain sää, en vain tiedä mikä siinä oikeasti on että haluan sieltä aina mahdollisimman nopeasti pois kun alkaa ahdistaa. Poikaystäväni sanoo, että se on asenteesta kiinni, mutta tiedän kun ei ole. Niin vaikea selittää, mutta mulla on jotenkin tosi huonot vibat Helsingissä nykyään.

10. Ei lopeteta mun negatiivisuuteen, vaan mainitaan ne pienet hetket kuin aurinko paistoi, ja ainakin pakkaset olivat jo ohi. Sai mennä jopa nilkat paljaana päivisin, ja conversejakin tuli jo käytettyä. Ja oli ihana nähdä kaikkia frendejä, ja tietty oli mulla se yhdeksän päivää aikaa halia miestäkin, kun täällä sitten taas valitan kaukosuhteesta 😀

THE STORY OF US

09.04.2018

Tätä vissiin toivottu? 😀 Koska poikaystäväni henkilöllisyys pidetään salassa kuvien ja nimensä puolesta, niin antaa meidän Le Palace treffi-ilta Marokosta kuvittaa tätä  postausta. Ravintola kuitenkin huokui siirappia ja livelaulaja lauloi kaikki maailman ällöt rakkausbiisit taustalla, niin ehkä nämä ovat aika osuvat kuvat. Ei sillä, etteikö meistä olisi jo kertynyt pitkä liuta yhteiskuvia, mutta ne ovatkin vain meitä, ei sosiaalista mediaa varten.

Hauskinta tässä postauksessa on, että en oikeastaan edes tiedä mistä aloittaa tai mitä kertoa. Vaikka teille olen vasta hiljaittain paljastanut seurustelevani, niin me vietetään jo pian “vuosipäiväämme”.  Heittomerkit sen takia, koska vaikka viime keväänä aloitimme tapailemaan toisiamme, niin poikaystävä/tyttöystävä vaiheeseen oli vielä pitkä matka.

Tutustuin poikaystävääni tasan vuosi sitten kavereiden kautta. Heti ensimmäisenä päivänä tiesin että kyseessä on tyyppi, jonka haluan pitää elämässäni. Hän oli yksi hauskimmista ja valovoimaisimmista ihmisistä, jonka olen koskaan tavannut ja ei käynyt mielessäkään, ettenkö pitäisi häntä kaverina elämässäni. Jo pari viikkoa tapaamisesta, meidän välit olivat eskaloituneet kiusalliseen “mitä me ollaan” -tilanteeseen, kun selkeästi viihdyttiin paljon yhdessä (ruutu+ sekä temppareita kotisohvalla, romanttisin alku suhteeelle ikinä). Kuitenkin pitkien keskustelujen jälkeen, molemmille tilanne oli selkeä: me ollaan vaan kavereita. Lupaan, että tuon lauseen on pitkin viime kesää kuullut joka ikinen meidän kaveri, ja siitä tulikin nopeasti inside läppä, jota me saimme kuulla takaisin joka suunnasta.

Kuitenkin, meillä molemmilla oli todella vahvat näkemykset mitä me halutaan, ja mitä ei. Kummallakkaan ei ollut pienintäkään toivetta ryhtyä parisuhteeseen. Poikaystävällä omista syistään, mulla varmaan painavin syy oli, kun tiesin kuitenkin muuton ulkomaille tapahtuvan lähitulevaisuudessa, niin mitä sitä pariksi kuukaudeksi mennä kiintymään kehenkään liikaa. Oltiin melko varmoja, että kesän lähestyessä mun ja hänen lomamatkailut menevät ristiin, ja yhdessäolon vähentymisen tuloksena meidän pieni romanssi hiipuu.

Samalla tähdet asettuivat uudeelleen, ja Onnin leikkauksen myötä, mun kesäsuunnitelmat myös muuttuivat. Yhtäkkiä kalenteri näyttikin pelkkää tyhjää, kesä tulisikin vietettyä koirien kanssa Helsingissä.  Tällöin aikataulut antoivat periksi kesäromanssille, ja pian minä ja koirat vietettiin suurimman osan ajastamme nykyisen mieheni luona.

Parasta meissä on ehdottomasti se, että todella nopeasti oltiin jo parhaita ystäviä toisillemme. Kun suhteen ei edes pitänyt kehittyä kovinkaan pitkälle, kaiken takana oli enemmänkin kaveripohja, ja ihminen, jonka kanssa viihtyy ja jolle voin kertoa mitä vain. Eniten meitä yhdistää sama huumorintaju, ja vieläkin vietämme päivät nauraen yhdessä. Samalla kuin jaoimme iloiset hetket, on hän myös ollut se kantava voima, silloin kun mulla on ollut vaikeuksia jaksamisen kanssa. Jo alkusuhteesta hän piti musta huolta, kun hänen kotisohvalla itkin ja halasin kipeää koiraani.

Poikaystäväni on todella, todella anti-some, eikä halua jakaa omia asioitaan muulle maailmalle, ja jotenkin hän sitten päätyi yhteen minun kanssa 😀 Miten me onnistuttiin salailemaan meidän suhde niin monta kuukautta on ihme. Mä oon aina sanonut, että poikaystäväni ja parisuhteeni pidän poissa mun blogista, ja tässä tapauksessa toisen toive asiassa on täysin sama.

Kuitenkin, hänestä on tullut isoin asia elämässäni ja kyllä mä oon tottunut teille aina kertomaan mun juttuja, niin ehkä tälleen palasina pikkuhiljaa availen asiaa, ja kerron sen verran mikä meistä molemmista tuntuu hyvältä. Alkoi yhdessä vaiheessa jo tuntua todella oudolta, että kaikki kymmenet-tuhannet seuraajani pitää mua sinkkuna vaikka seurustelen.

Poikaystäväni on mua neljä vuotta vanhempi ja toimii yrittäjänä Helsingissä. Hän vihaa yli kaiken suolakurkkuja, jättää aina kaikki kaappien ovet auki, vei mut ekoilla treffeillä Hakaniemen Rossoon (tokat treffit Chico’s ja kolmannet Vantaan Amarillo) ja osti mulle synttärilahjaksi ananaksen ja monitoimi-raastimen (myös kuvasi salaa kun avasin lahjan odottaen että pettyisin, mutta en ees).

Kaikki varmaan aina ajattelee, että eivät ikinä ryhtyisi kaukosuhteeseen, niin myös me molemmat. Kun mä lähdin Suomesta, meidän jutun oli tarkoitus loppua. Aika nopeasti huomattiin, että ei me osata olla tekstailematta päivät ja soittelematta illat, ja kiinnostus luopua meistä oli aika nolla. Niinpä hän matkasi mun luokse, päätettiin miettiä meidän juttu uudelleen ja tuloksena ollaan nyt jo puolen vuoden ajan lennelty puolin ja toisin Helsinki-Teneriffa väliä. Koirien (ja Suomen talvisään) takia, hän on useammin täällä, mutta kyllä meillä on katse tulevaisuudessa, että kaukosuhteilu saa loppua. Kaukosuhteessa oleminen on kirjaimellisesti aivan perseestä, ja se olisikin jo oman postauksen mittainen tarina, mutta loppuen lopuksi se välittäminen toisesta on niin suurta, niin mieluummin kärvistelee ikävässä kun elää ilman toista. Vaikka mun ei olisi pakko olla täällä ja voisin palata Helsinkiin, niin kuitenkin mun tavallaan on. Niin kauan odotin pääseväni pois Suomesta, niin vielä en ole myöskään valmis palaamaan. Poikaystävänikin näkee kuinka hyvin voin täällä, ei hänkään mua takaisin halua, vaan mieluummin on mahdollisimman paljon kanssani täällä. Tällä hetkellä erossaolo on todella raskasta, mutta yritän ajatella niin, että kun se loppuu, katsomme taaksemme ja tajuamme kuinka nopeasti aika menikään. Odottavan aika vain on niin paljon pidempi.

Edellisen vuoden postauksia lukiessa vahingossa eksyin omassa blogissa tähän tekstiini:

“Sit ne pojat… on se kumma kun siellä ruudun toisella puolella on isompi kiire saada mut rakastumaan kuin mitä mulla itsellä on 😀 Mutta pakko sanoa, että Ainon ja Sampan kihlautumisen jälkeen, ja tuntien hääpuheiden myötä, ekaa kertaa kahden vuoden sinkkuuden jälkeen mua ei haittaisi, jos se joku nyt ilmestyisikin seuraavan vuoden aikana paikalle. — Mutta kun mä olen sellainen Liisa Ihmemaassa, joka hyppii spontaanisti koloista alas uusiin seikkailuihin, niin eipä taida noi miehet nyt ainakaan ihan hetkeen vielä mahtua tähän touhuun. Ja jos se joku löytyy, perinteisen Disney prinssin sijaan saa kyllä olla se ikuinen seikkailija Peter Pan.”

En edes muista kirjoittaneeni tuota tekstiä, mutta kuinka osuvasti jo kuvailin poikaystävääni, ennen kuin hänet olin edes tavannut. Vuosi sitten myös manailin epäonnistumisia rakkauselämässäni (varmasti tekin muistatte :’D), mutta kuitenkin aina olen päättänyt, että aion nauttia sinkkuudesta täysin rinnoin, sillä se juuri oikea ihminen mulle onkin aivan nurkan takana ja saattaa pysyä menossa mukana loppuelämän, seurustella kerkee aina. Ja kuinka oikeassa olinkaan, kaikkien noiden ajatusten jälkeen, hän vain tupsahti elämääni. Meidän juttu varmasti toimi niin hyvin siksi, kun kumpikaan ei asettanut suhteelle ja sen onnistumiselle mitään paineita, vaan alusta asti ollaan menty päivä kerrallaan 🙂

Mä tunnetusti viihdyn niin hyvin yksin ja sinkkuna, ja se kenen takia luovun vapaudestani täytyy olla just eikä melkein. Vuoden ollaan pikkuhiljaa otettu selville toisistamme sekä pienet että isot asiat, ja vaikka sana seurustelu on ehkä aiheuttanut ahdistusta useamman kerran, nyt voin sanoa että oon löytänyt sen, kenen kanssa on kivempi olla yhdessä rakastunut kuin yksin sinkku.

Hän tekee musta paremman ihmisen ja ehdottomasti tuo minussa parhaat puoleni esiin, koko lähipiirini sen on huomannut kun vuodessa kova olemukseni on pehmentynyt ja hyvinvointini paistaa läpi. Ja ei edes vain tutut, monen monta kommenttia olen saanut teiltä seuraajilta, kuinka nykyään hehkun ja minusta on tullut paljon “tykättävämpi”. Taitaa rakkaus pukea mua 😀

Tässä jotain palasia meidän tarinasta, hän tulee aina pyörimään taustalla teksteissä ja elämässäni, ja aika ajoin varmasti kerron lisää pikkujuttuja seurustelustamme, mutta tältä erää nämä höpötykset saa riittää. Me palataan taas verhon taakse kulisseihin nauttimaan toisistamme ja aurinkoisesta elämästä 🙂

“I didn’t fall in love with you. I walked into love with you, with my eyes wide open, choosing to take every step along the way. I do believe in fate and destiny, but I also believe we are only fated to do the things that we’d choose anyway. And I’d choose you; in a hundred lifetimes, in a hundred worlds, in any version of reality, I’d find you and I’d choose you”  -Kierten White

Itse Le Palace -ravintolasta, tässä tosiaan on taattua treffi-ainesta jos olette Marrakechissa lomalla 😀 Kaikki tuolla tihkuu seksiä, ja edellä mainittu livelaulaja sai meidät melkein nauramaan jokaisen uuden laulun alkaessa, kun jokainen biisi oli siirappisempi kuin edellinen 😀 Mutta tykkäsin ravintolan sisustuksesta ja fiiliksestä, viihdyttiin siellä aika pitkään istuskelemassa.