THE STORY OF US

09.04.2018

Tätä vissiin toivottu? 😀 Koska poikaystäväni henkilöllisyys pidetään salassa kuvien ja nimensä puolesta, niin antaa meidän Le Palace treffi-ilta Marokosta kuvittaa tätä  postausta. Ravintola kuitenkin huokui siirappia ja livelaulaja lauloi kaikki maailman ällöt rakkausbiisit taustalla, niin ehkä nämä ovat aika osuvat kuvat. Ei sillä, etteikö meistä olisi jo kertynyt pitkä liuta yhteiskuvia, mutta ne ovatkin vain meitä, ei sosiaalista mediaa varten.

Hauskinta tässä postauksessa on, että en oikeastaan edes tiedä mistä aloittaa tai mitä kertoa. Vaikka teille olen vasta hiljaittain paljastanut seurustelevani, niin me vietetään jo pian “vuosipäiväämme”.  Heittomerkit sen takia, koska vaikka viime keväänä aloitimme tapailemaan toisiamme, niin poikaystävä/tyttöystävä vaiheeseen oli vielä pitkä matka.

Tutustuin poikaystävääni tasan vuosi sitten kavereiden kautta. Heti ensimmäisenä päivänä tiesin että kyseessä on tyyppi, jonka haluan pitää elämässäni. Hän oli yksi hauskimmista ja valovoimaisimmista ihmisistä, jonka olen koskaan tavannut ja ei käynyt mielessäkään, ettenkö pitäisi häntä kaverina elämässäni. Jo pari viikkoa tapaamisesta, meidän välit olivat eskaloituneet kiusalliseen “mitä me ollaan” -tilanteeseen, kun selkeästi viihdyttiin paljon yhdessä (ruutu+ sekä temppareita kotisohvalla, romanttisin alku suhteeelle ikinä). Kuitenkin pitkien keskustelujen jälkeen, molemmille tilanne oli selkeä: me ollaan vaan kavereita. Lupaan, että tuon lauseen on pitkin viime kesää kuullut joka ikinen meidän kaveri, ja siitä tulikin nopeasti inside läppä, jota me saimme kuulla takaisin joka suunnasta.

Kuitenkin, meillä molemmilla oli todella vahvat näkemykset mitä me halutaan, ja mitä ei. Kummallakkaan ei ollut pienintäkään toivetta ryhtyä parisuhteeseen. Poikaystävällä omista syistään, mulla varmaan painavin syy oli, kun tiesin kuitenkin muuton ulkomaille tapahtuvan lähitulevaisuudessa, niin mitä sitä pariksi kuukaudeksi mennä kiintymään kehenkään liikaa. Oltiin melko varmoja, että kesän lähestyessä mun ja hänen lomamatkailut menevät ristiin, ja yhdessäolon vähentymisen tuloksena meidän pieni romanssi hiipuu.

Samalla tähdet asettuivat uudeelleen, ja Onnin leikkauksen myötä, mun kesäsuunnitelmat myös muuttuivat. Yhtäkkiä kalenteri näyttikin pelkkää tyhjää, kesä tulisikin vietettyä koirien kanssa Helsingissä.  Tällöin aikataulut antoivat periksi kesäromanssille, ja pian minä ja koirat vietettiin suurimman osan ajastamme nykyisen mieheni luona.

Parasta meissä on ehdottomasti se, että todella nopeasti oltiin jo parhaita ystäviä toisillemme. Kun suhteen ei edes pitänyt kehittyä kovinkaan pitkälle, kaiken takana oli enemmänkin kaveripohja, ja ihminen, jonka kanssa viihtyy ja jolle voin kertoa mitä vain. Eniten meitä yhdistää sama huumorintaju, ja vieläkin vietämme päivät nauraen yhdessä. Samalla kuin jaoimme iloiset hetket, on hän myös ollut se kantava voima, silloin kun mulla on ollut vaikeuksia jaksamisen kanssa. Jo alkusuhteesta hän piti musta huolta, kun hänen kotisohvalla itkin ja halasin kipeää koiraani.

Poikaystäväni on todella, todella anti-some, eikä halua jakaa omia asioitaan muulle maailmalle, ja jotenkin hän sitten päätyi yhteen minun kanssa 😀 Miten me onnistuttiin salailemaan meidän suhde niin monta kuukautta on ihme. Mä oon aina sanonut, että poikaystäväni ja parisuhteeni pidän poissa mun blogista, ja tässä tapauksessa toisen toive asiassa on täysin sama.

Kuitenkin, hänestä on tullut isoin asia elämässäni ja kyllä mä oon tottunut teille aina kertomaan mun juttuja, niin ehkä tälleen palasina pikkuhiljaa availen asiaa, ja kerron sen verran mikä meistä molemmista tuntuu hyvältä. Alkoi yhdessä vaiheessa jo tuntua todella oudolta, että kaikki kymmenet-tuhannet seuraajani pitää mua sinkkuna vaikka seurustelen.

Poikaystäväni on mua neljä vuotta vanhempi ja toimii yrittäjänä Helsingissä. Hän vihaa yli kaiken suolakurkkuja, jättää aina kaikki kaappien ovet auki, vei mut ekoilla treffeillä Hakaniemen Rossoon (tokat treffit Chico’s ja kolmannet Vantaan Amarillo) ja osti mulle synttärilahjaksi ananaksen ja monitoimi-raastimen (myös kuvasi salaa kun avasin lahjan odottaen että pettyisin, mutta en ees).

Kaikki varmaan aina ajattelee, että eivät ikinä ryhtyisi kaukosuhteeseen, niin myös me molemmat. Kun mä lähdin Suomesta, meidän jutun oli tarkoitus loppua. Aika nopeasti huomattiin, että ei me osata olla tekstailematta päivät ja soittelematta illat, ja kiinnostus luopua meistä oli aika nolla. Niinpä hän matkasi mun luokse, päätettiin miettiä meidän juttu uudelleen ja tuloksena ollaan nyt jo puolen vuoden ajan lennelty puolin ja toisin Helsinki-Teneriffa väliä. Koirien (ja Suomen talvisään) takia, hän on useammin täällä, mutta kyllä meillä on katse tulevaisuudessa, että kaukosuhteilu saa loppua. Kaukosuhteessa oleminen on kirjaimellisesti aivan perseestä, ja se olisikin jo oman postauksen mittainen tarina, mutta loppuen lopuksi se välittäminen toisesta on niin suurta, niin mieluummin kärvistelee ikävässä kun elää ilman toista. Vaikka mun ei olisi pakko olla täällä ja voisin palata Helsinkiin, niin kuitenkin mun tavallaan on. Niin kauan odotin pääseväni pois Suomesta, niin vielä en ole myöskään valmis palaamaan. Poikaystävänikin näkee kuinka hyvin voin täällä, ei hänkään mua takaisin halua, vaan mieluummin on mahdollisimman paljon kanssani täällä. Tällä hetkellä erossaolo on todella raskasta, mutta yritän ajatella niin, että kun se loppuu, katsomme taaksemme ja tajuamme kuinka nopeasti aika menikään. Odottavan aika vain on niin paljon pidempi.

Edellisen vuoden postauksia lukiessa vahingossa eksyin omassa blogissa tähän tekstiini:

“Sit ne pojat… on se kumma kun siellä ruudun toisella puolella on isompi kiire saada mut rakastumaan kuin mitä mulla itsellä on 😀 Mutta pakko sanoa, että Ainon ja Sampan kihlautumisen jälkeen, ja tuntien hääpuheiden myötä, ekaa kertaa kahden vuoden sinkkuuden jälkeen mua ei haittaisi, jos se joku nyt ilmestyisikin seuraavan vuoden aikana paikalle. — Mutta kun mä olen sellainen Liisa Ihmemaassa, joka hyppii spontaanisti koloista alas uusiin seikkailuihin, niin eipä taida noi miehet nyt ainakaan ihan hetkeen vielä mahtua tähän touhuun. Ja jos se joku löytyy, perinteisen Disney prinssin sijaan saa kyllä olla se ikuinen seikkailija Peter Pan.”

En edes muista kirjoittaneeni tuota tekstiä, mutta kuinka osuvasti jo kuvailin poikaystävääni, ennen kuin hänet olin edes tavannut. Vuosi sitten myös manailin epäonnistumisia rakkauselämässäni (varmasti tekin muistatte :’D), mutta kuitenkin aina olen päättänyt, että aion nauttia sinkkuudesta täysin rinnoin, sillä se juuri oikea ihminen mulle onkin aivan nurkan takana ja saattaa pysyä menossa mukana loppuelämän, seurustella kerkee aina. Ja kuinka oikeassa olinkaan, kaikkien noiden ajatusten jälkeen, hän vain tupsahti elämääni. Meidän juttu varmasti toimi niin hyvin siksi, kun kumpikaan ei asettanut suhteelle ja sen onnistumiselle mitään paineita, vaan alusta asti ollaan menty päivä kerrallaan 🙂

Mä tunnetusti viihdyn niin hyvin yksin ja sinkkuna, ja se kenen takia luovun vapaudestani täytyy olla just eikä melkein. Vuoden ollaan pikkuhiljaa otettu selville toisistamme sekä pienet että isot asiat, ja vaikka sana seurustelu on ehkä aiheuttanut ahdistusta useamman kerran, nyt voin sanoa että oon löytänyt sen, kenen kanssa on kivempi olla yhdessä rakastunut kuin yksin sinkku.

Hän tekee musta paremman ihmisen ja ehdottomasti tuo minussa parhaat puoleni esiin, koko lähipiirini sen on huomannut kun vuodessa kova olemukseni on pehmentynyt ja hyvinvointini paistaa läpi. Ja ei edes vain tutut, monen monta kommenttia olen saanut teiltä seuraajilta, kuinka nykyään hehkun ja minusta on tullut paljon “tykättävämpi”. Taitaa rakkaus pukea mua 😀

Tässä jotain palasia meidän tarinasta, hän tulee aina pyörimään taustalla teksteissä ja elämässäni, ja aika ajoin varmasti kerron lisää pikkujuttuja seurustelustamme, mutta tältä erää nämä höpötykset saa riittää. Me palataan taas verhon taakse kulisseihin nauttimaan toisistamme ja aurinkoisesta elämästä 🙂

“I didn’t fall in love with you. I walked into love with you, with my eyes wide open, choosing to take every step along the way. I do believe in fate and destiny, but I also believe we are only fated to do the things that we’d choose anyway. And I’d choose you; in a hundred lifetimes, in a hundred worlds, in any version of reality, I’d find you and I’d choose you”  -Kierten White

Itse Le Palace -ravintolasta, tässä tosiaan on taattua treffi-ainesta jos olette Marrakechissa lomalla 😀 Kaikki tuolla tihkuu seksiä, ja edellä mainittu livelaulaja sai meidät melkein nauramaan jokaisen uuden laulun alkaessa, kun jokainen biisi oli siirappisempi kuin edellinen 😀 Mutta tykkäsin ravintolan sisustuksesta ja fiiliksestä, viihdyttiin siellä aika pitkään istuskelemassa. 

LODGE K

26.02.2018

*Yhteistyössä www.asiacollective.com & Lodge K*

Meidän Marrakechin reissulla me yövyttiin toisistaan hyvin erilaisissa majoituksissa, ja vaikka tykästyin kovasti vanhan kaupungin Medinan perinteisiin riadeihin, niin Lodge K -hotellin huone oli ehkä hienoin huone, jossa olen koskaan ollut. Mä olen kuitenkin reissanut pitkin maailmaa, ja välillä on pistetty ylimääräistä pieneen palaseen luksusta ja sviiteissä on ollut myös koon puolesta puitteet kunnossa. Mutta meidän Africa-huone täällä oli ehdottomasti isoin huone missä olen koskaan yöpynyt. Laskin, että istumapaikkojen, eli sohvien, nojatuolien, tuolien ja penkkien yhteisluku oli kahdeksan, joista pääsohva oli tarpeeksi suuri suurella porukalla. Meillä oli myös neljä erillistä vaatekomeroa, ja puhelimestani löytyy video, jossa poikaystäväni sammuttelee huoneen valoja yksi kerrallaan erikseen ennen nukkumaanmenoa… siihen meni ikuisuus 😀 Yksi päivä todettiin, että huoneessamme on niin paljon ylimääräistä tilaa, että siellä voi vaikka juoksennella, ja niin me sit tehtiin. On varmaan viiden tähden hotellin henkilökunnalla voinut olla ihmettelemistä, jos sattuivat kurkistelemaan ikkunoista sisään. Samalla myös mietin, että vitsit kun Onni ja Topi tykkäisi juoksennella siellä myös. Vihaan olla erossa koirista, ja ajatukset karkasivat kokoajan mun vauvoihin Teneriffalla.

Nojoo, voisin tietty vielä höpistä paikan ja huoneemme suuruudesta (meidän ammekkin!!), mutta antaa olla. Kokohan ei yksin tee vaikutusta, tässä huoneessa ehdottomasti fiilis ja sisustus teki siitä täydellisen. Nimensä mukaan, joka nurkassa ja hyllyllä oli perinteisiä afrikkalaisia patsaita ja veistoksia, ja värit ja verhoilu olivat lämpimän sävyisiä. Puhumattakaam mielettömästä respasta tähtikattoineen. Myös hotellin piha-alue ja uima-allas oli houkutteleva, mutta talvisäällä olisi ollut aivan liian viileetä mennä uimaan, ja mulle juuri tuolla ollessa tuntui nousevan pieni lämpö ja tunsin itteni kipeäksi, niin en paljoa viettänyt aikaa huoneen ulkopuolella. Poikaystäväni kuitenkin teki yksi päivä töitä köllötellen rantatuolilla altaan reunalla, samalla kuin minä hengailin sisätiloissa. Mutta pakko sanoa, kaikista reissuistani elämäni aikana, jos pitäisi valita yksi hotellihuone, missä sairastella sisällä, se olisi tuo. Ei yhtään haitannut viettää aikaa vaan hotellilla, kun puitteet olivat mitä oli.

Hotelli on hieman Marrakechin keskustan ulkopuolella, ja otimme sieltä hotellin järjestämän taksin kaupunkiin syömään ja shoppailemaan iltaisin. Päivisin tilasimme ruokaa room servicen kautta huoneeseen, ja yhtenä päivänä mä ehkä hieman innostuin nälkäisenä, ja meillä oli neljä annosta meille kahdelle, kun todellisuudessa minun pieni vatsalaukkuni oli jo puoliksi täynnä suuresta mehustani 😀 Ja mikä parasta, täältä sai hotellilta Red Bullia! Ette tiedäkään mitkä vieroitusoireet mulle oli tullut aavikolla, olen koittanut aina hieman välttää kyseistä juomaa ja selitellä itselleni, että en mä ole koukussa, mutta kyllä mulla taitaa pieni addiktio olla sokerittomaan Red Bulliin. Ehdottomasti tällä hetkellä elämäni epäterveellisin ja huonoin tapa.

Hotellissa myös samalla kuvailtiin jotain Marokkolaista leffaa, olisi mielenkiintoista selvittää mikä elokuva kyseessä ja tulevaisuudessa katsoa se 😀

www.LODGEK.com

RIAD DAR TEN

22.02.2018

*Sponsoroitu www.theasiacollective.com & Riad Dar Ten *

Vaikka odotukset Marokosta olivat jo suuret, Marrakech oli kuitenkin niin paljon parempi kuin olisin voinut kuvitella. Uskoisin, että paikkana se jakaa mielipiteet tasan kahtia. Joko kaupunkia rakastaa, tai sitten vihaa. Ymmärrän täysin, jos monella on mennyt sykkivään ja elävään Medinaan hermot jo alkumetreillä, paikka ehdottomasti vaatii suurta sopeutumista, ja mikä tärkeempää, vähän taustatietojen hankkimista ennen matkaa. Paljon haettiin vinkkejä netistä etukäteen, ja paljon myös opittiin paikan päällä. Tulen vielä erillisessä postauksessa kertomaan vinkkini Marrakechiin matkustavalle, ja varmasti höpisemään samoista asioista myös videolla.

Kuitenkin, yksi parhaista asioista kaupungissa on monimutkaisten ja pienien kujien periltä löytyvät perinteiset marokkolaiset riad-talot, jossa on sisäpihat altaineen ja puutarhoineen. Matkamme oli toteutettu yhteistyössä Asia Collectiven kanssa, ja he kutsuivat meidät tutustumaan pariin eri hotelliin Marrakechissa, joista kaksi oli tälläiset riadit vanhassa kaupunginosassa. Ensimmäisenä sateisena iltana saavuttiin Riad Dar Ten -hotelliin, joka on alle viiden minuutin kävelymatkan päässä souk-toreista ja pääaukiosta  Jemaa el-Fnaasta. Alle viisi minuuttia siis, kunhan olet ensiksi ensimmäiset päivät eksynyt kymmenen kertaa, ennen kuin opit oikean reitin takaisin hotellille.

Marrakechin medinassa eksyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja niin mekin haahuilimme pitkin kujia useamman kerran. Kuitenkin, torien ja kauppiaiden hälinä tuntuu todella kaukaiselta, kun astuu Riad Dar Ten ovista sisään.

Hotellissa on oma rauha, ja koska siellä on vain kourallinen huoneita, ei myöskään muut asukkaat tuo mukanaan paljoa meteliä. Aamupalalla saattoi näkyä naapureita, mutta mekin syötiin yksi aamu huoneessamme. Hotellin kattoterassilla on aurinkopetejä ja tyynyä, joissa meidän ottaessa kuvia yksi ranskalaisnainen lukikin kirjaansa paistatellen talviauringossa. Riadin rauhallisuus tuo sopivan kontrastin soukien hälinälle, vaikka kaupungin syke olikin yksi syy miksi siihen rakastuin, oli myös parasta päästä vetäytymään ja hiljentymään omaan piilopaikkaan. Kattoterassilta löytyy lämmitetty jacuzzi, jossa sitten tuijoteltiin tähtiä yksi yö kun palattiin kaupungilta hotellille. Jos ei vielä ällöromanttisuus ylity, niin hotellilla pystyy myös illastamaan, ja yksi ilta syötiin perinteistä marokkolaista ruokaa kynttilänvalossa sisäpihalla 😀

Poikaystäväni mielestä kaikista hotelleista, joissa reissun aikana oltiin, tämä Riad Dar Ten oli hänen lemppareitaan. Ehdottomasti suosittelen Riad Dar Ten, palvelu oli ihanaa, sijainti loistava ja pienen hotellin eksklusiivisuus toi oman fiiliksen.

Thank you for the stay! <3

RIAD DAR TEN

10 Derb Moulay El Ghali Laksour, Marrakech Medina, Maroc

Puh: 00 33 6 63 63 16 59 / 00 212 524 390 708

riad.darten@gmail.com

www.riad-darten.com