10 x HELSINGISSÄ

03.05.2018

1.  Suomessa tuli pyörittyä vaikka ja missä viikon aikana, ja yksi tapahtuma oli kuvissa näkyvä YSL Beauty iltatapahtuma Rock Chic -teemalla. Ainon kanssa laittauduttiin yhdessä hänen luonaan, ja käveltiin vieressä järjestettäviin bileisiin. Kuitenkin viikon aikana oli tullut juostua niin paljon, niin yhden skumppalasillisen ja tuttujen kuulumisten vaihtamisen jälkeen sain houkuteltua Sharonin pitsalle Kurviin. Siellä sitten pääsi rauhassa juoruilemaan, kun tuntui koko viikon siltä että vain nopeasti moikkasi kaikki tutut ja puolitutut. Syötiin keskellä yötä halpispitsaa open-neonvalojen alla, juteltiin maailman menoista ja otettiin taksi kotiin kun julkinen liikenne ei enää kulkenut. Vaikka on oikeasti niin ihanaa, että on paljon kavereita ja kaikkia kiinnostaa mun kuulumiset, niin kun olet monta päivää putkeen toistanut samaa levyä jokaiselle vastaantulijalle “Teneriffalle menee kivasti” ja “kyllä, mulla on poikaystävä”, oli kiva hetken vaan olla kaverin kanssa paikoillaan ja jutella kaikesta aivan muusta. Niin kuin sanoin, ihanaa että kaikkia vielä kiinnostaa, mutta välillä olisi ihana kuulla mitä Suomeen kuuluu eikä vain tulla sinne juttelemaan itsestäni ja päivittämään samaa asiaa kymmenille ihmisille 😀

2. Iskä on paljon valitellut kun joka reissulla mulla on niin minimaalista aikaa nähdä, tulee todella paha mieli kun nään, että hän ikävöi ja on harmissaan. Mentiin yhtenä iltana iskän ja poikaystäväni kanssa siskon ja hänen perheensä luokse syömään. Iskä kun oli kalamiehiä, toi on hän useamman pyydystämänsä siian mukanaan, ja oli ihana syödä kunnon suomalaista kotiruokaa.

3. Päätin kauan sitten, että en todellakaan jätä morsiusneitomekkoni ostoa Ainon kesähäihin viime hetkeen (niin kuin aina teen). Ainolla oli kaksi kriteeriä, mekon pituus sekä väri, ja vaikka aluksi kaikki morsiusneidot luulimme kriteerien tekevän koltun löytämisen helpoksi, niin sitä se ei ole ollut yhdellekään meistä. Viikkojen selailun jälkeen sellaisen kuitenkin löysin ja tilasin sen pari viikkoa sitten suoraan Helsinkiin. Löysin Asokselta täydellisen yksilön, joka oli useamman kerran loppuunmyyty ja  joka kerta tulikin takaisin todennäköisesti palautuksina. Ikinä en kerinnyt maksua suorittaa ja ne myytiin uusiksi loppuun, kunnes yksi päivä kun lilluin altailla huomasin sitä olevan mun koossa ja tilasin sen samantien. Mekko oli kokoa 34 ja sen saapuessa tajusin sen olevan mulle aivan liian iso, en ole edes varma saako sitä pienennettyä ompelijalla mallinsa takia, selkään saattaa jäädä pussi 😀 Ihmettelen kyllä kovasti miten niin pieni koko oli mulle niin pussi päällä. Vaikka luulisi vuosien tilailun jälkeen oppineen kokotaulukot, niin Asoksen koot ovat välillä niin ihmeellisiä. Toivottavasti sen saa fiksattua, mutta selailen vielä jos se ilmestyisi koon pienempänä, koska muuten iskee uusiksi paniikki…

4. Syön niin terveellisesti ollessani yksin täällä Teneriffalla, niin Suomimatkat on jo toistuvasti alkaneet muistuttaa cheat-weekejä mulla. Tulee syötyä salmiakkia ja suklaata, mutta kaikista eniten tulee tilattua Woltia. Tilasin Tortilla Housen vegeburritoja varmaan neljä kertaa viikon aikana, ainut himo joka mulle oikeasti syntyy täällä ollessa, niin parasta. Myös vappupäivänä tuli syötyä Liemen Korean salad wrapsit katkaravuilla pitkästä aikaa. Helsingissä jos joku on parempaa, niin se on Wolt ja laaja valikoima ravintoloita. Ainut mikä puistattaa vieläkin on kotiintilausten hinnat. Yksi burrito Tortilla Housesta maksaaa 14,90 kotiinkuljetuksella, kun täällä kaksi pitsaa maksaa 7 euroa ja kotiinkuljetus kuuluu hintaan noin suurissa summissa 😀

5. Siivosin. Jos joltakin on oikeasti voinut mennä ohi, olen hieman siivousfriikki (äidiltä perittyä). En pysty olla kotona jos pyykkejä on pesemättä tai vessa likainen. On alkanut jo vähän kehkeytyä tavaksi näillä reissuilla, että teen poikaystäväni kotiin suursiivouksen joka kerta kun sinne lennän, joka kestää melkeinpä koko reissun verran. Joka kerta olen juuri saanut kodin putipuhtaaksi ja heitettyä kuivaustelineet vaatekomeroon, kuin tuleekin jo lähtö takaisin Teneriffalle ja seuraavan kerran kun palaan kaikki alkaa alusta 😀 Poikaystäväni on jopa myöntänyt laiskistuneen siivouksen myötä, kun tietää että minä kuitenkin siivoan… ja mua ei edes haittaa koska tykkään siitä. Kun  alettiin tapailee vuosi sitten, yksi poikaystäväni kavereista väitti että olen ihan rakastunut poikaystävääni, koska kuka muija nyt muuten vain siivoaisi miehen kämppää, ellei etsi jotain vakavaa. No, minä olen se nainen. Todellisuudessa ollaan mietitty, että meidän juttu ei varmaan olisi toiminut, ellen olisi saanut siivota vapaasti. En vaan pysty hengailla kämpässä jos näen sotkua ja en saa tehdä asialle mitään 😀

6. Ja niin, vuosi sitten alettiin tapailemaan poikaystäväni kanssa. Jokaisen kuukauden jälkeen kiusasin häntä muistuttamalla meidän “kuukausipäivästä”, se vaan ei enää ollutkaan niin hauskaa kun ei sitten koskaan erottu 😀 No 12 kuukautta on niitä kuukausipäiviä vierähtänyt, ja käytiin vuosipäiväbrunssilla Kämpissä. Siitä mentiin vielä drinkeillä ja onnistuttiin aiheuttaa riita jostain aivan turhasta 😀 Joka kylläkin onneksi myös sovittiin nopeasti, mutta en kestä kuinka stereotyyppinen pariskunta ollaan välillä.

7. Vappu vietettiin veneellä noin 200 muun henkilön kanssa. Aika perus skumpan kittaamista, tällä kertaa vaan aaltojen päällä, mutta yksi juttu joka painautui mieleen oli Avicii. Dj soitti illan aikana Aviciin kaikki suurimmat hitit, ja olihan se huppelissa jotenkin surullista. Vihaan sitä ilmiöö, kun joku julkisuudenhenkilö kuolee, niin yhtäkkiä kyseinen laulaja/näyttelijä/urheilija oli kaikkien “lempi-ihminen” ja sitten itketään asiaa julkisesti. Kunnianosoituksissa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta usein kuolemat antavat vain syyn kerjätä huomioo omissa someissa. Mutta tuolla laivalla, pakko sanoa että 20 sekunnin hiljaisen hetken jälkeen kun Levels pamahti soimaan, tuli itselle ihan pieni tunnevyöry. Eksäni kuunteli todella paljon hänen tuotantoa, ja muistan kun olin vasta-avatussa Namussa töissä, kun biisit siellä soi. Jotenkin hänen kappaleet kuvastavat mulle tiettyä aikaa elämässäni ja ovat täynnä muistoja. Toivottavasti artisti löytää rauhan ja kiitos kaikesta loistavasta sisällöstä jonka jätit meidän nautittavaksi <3

8. Pr-tapahtumia, palavereja ja miljoona pakettia. En menisi sanomaan työtäni vaikeaksi, mutta sai siinä tosiaan Ainon kanssa juosta pitkin viikkoa. Sain myös todella paljon kivoja kauneusjuttuja testiin, mutta oli jätettävä ne nyt Suomeen. Turha niitä oli roudaa mukanani kun olisivat niin suuri lisäpaino kasseissa takaisin sinne kuukausi myöhemmin. Jaan teille sitten kesällä lemppareitani!

9. Mietin aluksi että en laita tähän postaukseen mitään valittamista, mutta no, se Suomen sää. Siis mikä on että joka kerta ennen mun reissuja on joko pakkasaurinkoa tai kevätaurinkoa, ja kun mä tuun on myrskyt ja rakeet ja ja vesisadetta ja HARMAUTTA. Niin masentavaa. Vaikka on ihana nähdä perhettä ja ystäviä, niin en vaan viihdy Suomessa ollenkaan, Ja siihen ei vaikuta vain sää, en vain tiedä mikä siinä oikeasti on että haluan sieltä aina mahdollisimman nopeasti pois kun alkaa ahdistaa. Poikaystäväni sanoo, että se on asenteesta kiinni, mutta tiedän kun ei ole. Niin vaikea selittää, mutta mulla on jotenkin tosi huonot vibat Helsingissä nykyään.

10. Ei lopeteta mun negatiivisuuteen, vaan mainitaan ne pienet hetket kuin aurinko paistoi, ja ainakin pakkaset olivat jo ohi. Sai mennä jopa nilkat paljaana päivisin, ja conversejakin tuli jo käytettyä. Ja oli ihana nähdä kaikkia frendejä, ja tietty oli mulla se yhdeksän päivää aikaa halia miestäkin, kun täällä sitten taas valitan kaukosuhteesta 😀

LENTOKENTTÄKUULUMISET

02.05.2018

Nyt on kyllä ollut hävettävän pitkä aika siitä, kun olen päivittänyt blogia tai tubea. Istun Oslon lentokentän Starbucksissa takaisin matkalla kotiin Teneriffalle. Elämä vetää vähän omaa myllyä tällä hetkellä ja Suomen reissut ovat kaikkea muuta kuin lomaa. Päässä pyörii satoja juttuja ja öisin en meinaa nukahtaa kun aivot on räjähtää. Nyt sata pr-tapahtumaa ja palaveria myöhemmin on ihana päästä kotiin koirien luokse. Välillä tietenkin ihan hyvä poistua sieltä kuplasta ja joutuakin vähän juoksentelemaan ympäriinsä, mutta harmittaa, kun näkee aina perheen ja ystävien odottavan mua käymään ja jopa yli viikon reissulla aika on niin rajallista.

Paljon kaikkea tapahtumassa lähitulevaisuudessa, vihaan itsekin bloggaajien tapaa ilmoittaa “SUPER EXCITING STUFF COMING SOON” kertomatta enempää, mutta kiireet heijastuu nyt niin vahvasti mun olemattomaan postaus-tahtiin, niin jonkinnäköistä selitystä olen teille vailla. Nyt kun kotiin pääsen, palailen väkisin tänne blogin (ja videoiden) pariin ja pian teillekin selviää mikä ollut meininki. Ei kuitenkaan mitään super exciting, mutta siistejä juttuja ja enemmänkin aikaa vievää.

Pidensin kuitenkin Suomen reissua parilla päivällä, jotta pääsin mukaan vappuaaton bileristeilylle kaikkien kavereiden kanssa. Ja vaikka alkuillasta sain kuulla kaikilta että nyt pitää relaa ja oon liian kireä, niin pienellä alkoholin voimalla onneksi osasinkin hetkeksi sammuttaa aivot ja nauttia kevätauringosta merellä parhaassa seurassa. Jännä miten nopeassa ajassa oon vieraannuttanut kroppani alkoholista, että vaikka olin aikasin nukkumassa ja todellista krapulaa ei ollut, niin tuli järkyttävä tarve detoxille, koko elimistö tuntuu likaiselta kun ei ole moneen kuukauteen juonut paria lasia enempää.

Mutta en tässä höpöttele enempää, paljon palautetta taas tullut taas videoiden puutteesta (jopa kavereiltani :D), niin lupaan sellaisen teille kuvata kunhan kotiudun ja siellä sitten enemmän jutustelua. Kauhea ikävä ollut blogia, en tykkää yhtään jos tuntuu, että ei jää aikaa olla täällä. Sori kaikille <3

HKI

18.02.2018

Pari reissua jo takana Helsingissä päin, ja näiden kuvien ottamisen jälkeen olen kerinnyt pyörähtää yli viikon Marokossakin. Lensin Suomeen kaksi kertaa tammi-helmikuussa töiden takia, ja vielä olisi yksi työreissu edessä kuun vaihteessa, mutta sitten saa riittää ravaaminen. Vihaan olla erossa koiristani, ja vaikka matkustan “kotiin”, reissaaminen on aina reissaamista, ja lentokentillä ramppaaminen, vaihdot ympäri Eurooppaa, aamuiset aamuöiset bussi- ja taksimatkat ja ylihinnoitellut ja surkeat lentokenttäsafkat alkavat jo hieman tympimään.

Muutenkin, niin moni kaveri haluaisi tulla moikkaamaan tännepäin, mutta missäs välissä kerkeevät kun olen itse ollut puolet ajasta poissa. Hetkellisesti kaipaa takaisin paluuta arkeen, normaalia ruokarytmiä ja urheilun säännöllisyyttä. Olen nyt huomannut, että joka kerta kun tänne Teneriffalle palaan, on tämä vain niin se paikka mikä tuntuu kodilta, ja nyt täällä Santa Cruzissakin on viileen ja sateisen talven jälkeen lukemat lämpömittarissa alkaneet näyttämään kevättä!

Ihanaa herätä, kun jo aamulenkillä koirien kanssa alkava helle lämmittää. Vaikka ei täällä missään vaiheessa lämpötilat tipahtaneet niin roimasti kuin esimerkiksi Marokossa, niin vuoristoilma jotenkin tuntui viileältä, eikä lainkaan trooppiselta. Tänä vuonna on jopa ollut tammi-helmikuussa poikkeuksellisen kylmää, ja Gran Canariallakin ollut myrskyistä. Paikalliset rakastavat täällä talvea, mutta minä suomalaisena kaipaan jo kuumaa ilmastoa takaisin 😀

Kuitenkin, Suomen pakkasissa ja loskissa tuli vietettyä pari viikkoa, ja erittäin vahvasti palautui mieleen, miksi olen joka talvi kironnut haluavani sieltä muuttaa pois. Sain käynneilläni käydä läpi koko talven skaalan, oli paukkupakkaset, tuulista, lumisadetta, loskaräntää ja tietenkin tulvivat lätäkkökadut muuttuivat myös erittäin liukkaiksi miinusasteilla.

Mutta ainakin näin vähän lunta ja aurinkoa, ja pelkässä pimeydessä ei tarvinnut tallustaa. Kokeilin pari uutta ravintolaa, muun muassa Yes Yes Yes -kasvisravintolaa, joka saa täydet pisteet miljööstä, mutta ruuassa ei oikein hinta-laatusuhde kohdannut. Kaikki oli “ihan ok”, mutta kahden hengen brunssi ilman alkoholeja maksoi 75 euroa, niin olisi odottanut vähän parempaa makuelämystäkin, varsinkin kun nykypäivänä kasvisruoka ei enää ole tylsää.

Ja yksi erittäin suuri ärsyke, ihmeteltiin miksi ihmeessä ruuat olivat laitettu niin suuriin astioihin. Kuitenkin, ravintola toimii tapas-tyylisesti ja suositus kahdelle hengelle oli jakaa 6-8 annosta, niin vaikka esillepanoon oli panostettu, niin mikä järki oli laittaa jokainen annos tarjottimen kokoiselle lautaselle. Myös esimerkiksi dipit, jotka olisivat helposti mahtuneet dippikulhoon, oli taiteellisesti levitelty pääruuan kokoiselle lautaselle. Lopputulos oli, että pöydästä piti siirtää kukat ja vesikannut pois, ja siirtelimme itse lautasia viereiselle penkille. Ihme juttu, kun otimme kuitenkin vain suosituksen verran annoksia, niin pöytä oli niin täyteen tungettu, että edes kivoja kuvia oli mahdoton ottaa kun astiat menivät pöydän reunojen yli 😀 Ehkä joillekkin pikkujuttu, mutta mua jotenkin kummastutti ja ärsytti se ihan sikana, vie pois fiiliksestä kun ei mahdu rennosti syömään ja vieressä tuolilla istuu osa astioista.

Ravintolalla olisi sisustuksen ja sijainnin kannalta mahdollisuus parempaan, ruokailu ei vaan jotenkin millään tasolla säväyttänyt, mutta uskon, että ehdottomasti pyörähdän siellä vielä kahvilla. Pari muuta paikkaa mitä kokeiltiin oli Block By Dylanin brunssi, Deliberi K7 ja ei saa unohtaa, että Emman kanssa käytiin uudessa Taco Bellissä, joka muuten oli paljon tasokkaampaa ruokaa kuin Jenkkivastineessa! Ja Tortilla House… luulin, että olin vain rakentanut päähäni muiston siitä, kuinka hyvää se onkaan, mutta päädyin syömään heidän salaatteja ja burritoja varmaan yhteensä viisi kertaa, niillä vaan on parhaat maut! <3 Täällä Teneriffalla tullut syötyä niin terveellisesti ja laihduttua, niin hyvin kerrytti painoa takas nämä pari Suomi-reissua 😀

Muuten reissuni koostuivat pitkälti normaalista arjesta, hoidin kaiken näköisiä juoksevia asioita, pr-firmoja ja palavereja, ja tietty näin kavereita. Tuli käytyä moikkaamassa Luckya (ja Valtteria ja Jannea tietty :D), näin Ainon ja Sampan uuden kodin, ja perhettä myös. Käytiin todella pienellä porukalla juhlimassa synttäreitäni Naughty BRGR:ssa ja Walliksessa,ja yhtenä lauantaina vietettiin iltaa Jennyn luona. Esitin, että olen vanha ja väsynyt ja skippaan illanistujaiset, lähettelin Jennylle viestiä, kuinka syön keittoa yökköreissä ja katson Netflixiä, kun todellisuudessa otin taksin hänen luokseen, ovikoodilla sisään ja pimputin kelloa peittäen ovisilmän. Sisältä kuului vaan “kuka mitä häh” ja oven takaa “siel on ihan pimeetä”.

Kygon keikkakin olisi ollut mun tokan reissun aikana, mihin olisin halunnut mennä mutta aikataulutus syistä en vain saanut kaikkea mahtumaan näihin käynteihin. Sinäänsä onni onnettomuudessa, sillä samana päivänä mulla tuli niin järkyttävät vatsakivut, jotka vaativat sitten kaiken peruumisen parilta päivältä. Oireet olivat stressiperäisiä ja pieni vatsahaavahan siitä taisi syntyä. Mulla on aika paljon nyt ollut mielessä kaikkea työsaralla, ja päänvaivaa niihin liittyen. Eikä tietenkään ollenkaan auttanut, kun piti kaikkia tärkeitä tapaamisia perua kun kerrankin Suomessa niitä asioita hoitamassa ja samalla tietää, että terveys pettää kun ei osaa ottaa iisisti ja rentoutua. Olin jotenkin tosi harmissani ja allapäin lähdössä Marokon reissulle, mutta ekoina päivinä päätin, että saa hetkeksi stressi hellittää ja pitää nyt vaan osata vähän nauttia, kun lomalle lähdettiin. Vähän tehtiin töitäkin paikan päällä, kun poikaystävänikään ei niistä voi yli viikoksi irtautua. Nyt kuitenkin jo olo helpottaa, ja vaikka kuinka olisi asioita hoidettavana ja tehtävänä, niin yritän väkisin vain hengittää syvään antamatta aikataulujen painaa liikaa päälle. Vatsan sijaan sain kyllä ärsyttävän kurkkukivun reissusta ja nyt on yöt mennyt yskien, katsotaan kauanko tämä kestää.

Ja niin, se poikaystävä. Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat ystävänpäivänä mun insta-storiessa emojilla peitettyjä kuvia miehestä. Kerron siitä sitten lisää omassa postauksessa, tiedän että teitä kiinnostaa ja haluatte kuulla, ja haluan myös hänestä kertoa, mutta lyhyesti vaan että en mä ole enää sinkku, enkä ole oikeastaan pitkään aikaan ollutkaan. Vaikka someen en ole kyseistä herraa tuonut, on hän jo hetken pyörinyt kulisseissa. Mun paras kaveri ja Onni ja Topikin rakastaa häntä tuhansien limapusujen edestä.

*Yhteistyössä QHair*

Suomireissuihin mahtui myös tämä, eli vihdoinkin pääsin kampaajalle mun harakanpesän kanssa! Tukkani ei ehkä ulkopuolisen silmin ole missään vaiheessa vaikuttanut niin katastrofilta, mutta todellisuudessa luonnokiharani oli päässyt taas kuivumaan ja korppuuntumaan, ja väri oli todella kellastunut. Kampin Korttelin Qhairin Suvi onkin aina värjännyt tukkani balayage-raidoitusmenetelmällä, jotta tyvikasvu ei olisi niin dramaattinen. Ylläolevassa kuvassa näkyykin, kuinka tyvi on jo kasvanut olkapäille asti, ja melkein harkitsin, että olisi antanut vaan oman värin kasvaa, mutta on se niin tylsän harmahtava, niin päädyin jälleen antamaan sille hieman kirkkautta. Ja naps lähti kuivat latvat, ja muista kuvista näkyykin, että jonkinsorttisen otsatukan leikkasin, jonka kanssa mulla hieman vielä totuttelua, kun ikuisuuteen ei ole sellaista ollut. Niin perus tapaus, että vuosia kasvatat ulos otsista, ja kun vihdoinkin siinä onnistut, leikkaat sellaisen uudestaan. Mutta nyt kelpaa taas olla, niin hyväkuntoinen tukka, joka tuntuu myös paksummalta kun ohuet latvat lähtivät, ja väri on täydellinen.

Kiitos jälleen QHair ja Suvi!

QHair / Kamppi Kortteli 5. krs.

WWW.QHAIR.FI

Aukioloajat: arkisin 8 – 21, lauantaisin 9 – 19, sunnuntaisin 12 – 18
Urho Kekkosen katu 1, Kampin Keskus, 5. kerros, 00100 Helsinki
+358 9 31544700
info@qhair.fi
Q Hair Facebook

Sellainen pitkä höpöttely taas, pitkästä aikaa blogipostausta ja kuulumisia! Kohta alan pommittaa Marokko kuvilla 😉 Ja muistakaa, tänään viimeinen mahdollisuus osallistua edellisen postauksen synttäriarvontoihin!