Q&A

08.05.2018

Viimeaikaisten puhelinkuvien lisäksi tällä kertaa vastailen osaan kysymyksistä, mitä saitte laitella mulle tänään  instagramissa 🙂 Tosi paljon samoja kysymyksiä ja samoista aiheista, niin yhdistelin niitä vähäsen! Osaan oon varmaan joskus videoilla antanut jo vastauksen, mutta tätä tämä on kun on monta somea, sori jos toistelen jo toisille entuudestaan tuttuja juttuja.

Ootko siis palaamassa Suomeen? Koska ja miksi nyt? Muutatteko poikaystävän kanssa yhteen? Suomeen vai ulkomaille? Haluaisitko muuttaa takaisin Suomeen? (Rehellisesti näitä kysymyksiä oli mun inboxi täynnä ja todella monelta teistä 😀 )

Mulla oli jo tänne muuttaessa tarkoituskin, viihtyisin tai en, että kesän tulen viettämään Helsingissä. Vähän sellainen näkemys tulevista vuosista, että syksystä alkukesään haluankin olla poissa Suomesta, ja sitten koirien kanssa aina takaisin perheen ja ystävien luokse pidemmäksi aikaa, kun sielläkin on lämmintä. Eli tulo Suomeen ei varsinaisesti liity poikaystävääni millään tavalla, tämä oli alkuperäinen suunnitelmani, vaikkakin tulen vähän aikaisemmin takaisin mitä olin ajatellut, jotta erossaolo loppuisi. Kesäkuun puolessavälissä ollaan viimeistään koko perhe Helsingissä, lennot on vielä ostamatta 🙂 Me oikeastaan suunnitellaan meidän elämää nyt pari kuukautta kerrallaan, kumpikaan ei ole pitkän tähtäimen ihminen, mutta lomien takia tulemmekin olemaan Suomessa pidempään syksylle, tavallaan. Ainon häät ovat vasta syksyllä, ja sen jälkeen me lähdetään miehen kanssa vielä reissuun Suomesta, niin että koirat ovat siellä hoidossa. Eipä olla kauheasti mietitty sitä syksyä vielä, kumpikaan ei olla ihmisiä jotka tykkäävät miettiä asioita kovinkaan pitkälle, mutta sen verran tiedän että itse en jää sinne enää varmaan koskaan kärsimään pakkasista jos ei ole pakko 😀 Tämän ikäisenä ja meidän tilanteessa emme varmaa virallisesti muuta yhteen, vaan vähän ajaudutaan yhteiseloon, eli yhdessä asutaan poikaystäväni asunnossa Helsingin keskustassa kesän yli, siellä mä olen muutenkin aina Helsingissä ollessa ja oikeastaan jo ennen Teneriffalle tuloa valtasin jo aluetta. Siitä sitten katsotaan tilannetta, mutta eiköhän me saman katon alla tulla tästä lähtien olemaan.

Miten sun muuttokuviot on edistynyt/mennyt siellä Teneriffalla? Ootko löytänyt uuden kämpän?

Tosiaan, uusi kämppä oli hakusessa, ja jälleen kerkesin innostua että vihdoinkin pääsen laittaa kotia, eikä tarvitse asua airbnb-sisustuksissa. Kuitenkin, kun tajuttiin että kesään on oikeasti vaan pari kuukautta ja oon Helsingissä varmaan ainakin neljä kuukautta, niin olisi ollut vähän turhaa tehdä vuoden sopparia asunnosta, joka olisi kesän tyhjillään. Mietin myös uuden paikan vuokraamista loma-asuntona, mutta olisi varmaan ollut vähän säätöä. Niinpä päädyin siihen tulokseen, että tässä ollaan Suomeen tuloon asti. Vähän turhauttavaa kieltämättä, tuntuu että vuokranantaja haluaa tahallisesti syynää kaikessa, valittaa esimerkiksi jos pidän iltaisin pimeällä valoja päällä ja tuhlaan sähköä. Kuitenkin taisi pelästyä mun lähtöä, sillä katolta katosi rääkyvä lapsi ja nainen. Mies siellä vielä asusteli, mutta musiikkia tulikin vain noin tunnin päivässä normaalilla volyymilla, eli yhteiselo kattoasukkien kanssa alkoi sujua. Nyt hän myös on jo kadonnut, jos koko perhe siellä vielä olisi niin voin sanoa että minä olisin sitten vaikka toisessa väliaikaisessa kämpässä, sitä en olisi kestänyt 😀 Tähän tilanteeseen tämä oli helpompi ratkaisu, olisi myös vaikeuttanut alkaa muuttaa kaikkea yksin tästä johonkin toiseen asuntoon hetkeksi vain.

Koska oot viimeksi käynyt Atlantassa ja onko sulla vielä kavereita siellä?

Aika pitkä aika sitten, taisin olla 18-19 vuotias. Sen jälkeen kun siskonikin muutti meidän perässä takaisin Suomeen, ei ole tullut käytyä, siihen asti kuitenkin vietin kesät siellä ja jopa talvilomatkin. Olisi ihana mennä kotikonnuille, mutta todellisuus on, että jenkkeihin on muutenkin aika kallista matkustaa, ja Atlantassa ei oikein ole mitään nähtävää 😀 Jos sinne asti olen mennyt, tulee helpommin valittua esimerkiksi Florida, NYC, tai Kalifornia. Kavereita on pari kenen kanssa harvoin vielä viestittelen, mutta he ovat vaihtaneet yliopiston myötä kaupunkeja ja jääneet sinne päin, ainoat tutut Atlantassa ovat enemmänkin heidän vanhemmat, eli ihmisten takia sinne ei myöskään ole syytä lähteä. Joku päivä aion todellakin mennä katsomaan mestat uusiksi, ja varmasti lopun elämääni aion säännöllisin aikavälein vierailla. Ylipäätänsä olisi kylläkin kiva päästä sinne päin taas, vaikka olisikin eri osavaltioon.

Puhuit koirakuumeesta jossain videolla, oletko hankkimassa lisää lemmikkejä?

Ihan hirveä hinku olisi lisätä perhettä yhdellä koiralla, ja asiasta ollaan käyty vakavat keskustelut jo useamman kerran. Meillä ei olisi muuten mitään ongelmaa ottaa uutta karvavauvaa, mutta tämä edes takas reissaaminen ei sujuisi oikeastaan mitenkään jos noita karvapalloja olisi kolme. Jos en olisi koskaan muuttanut Teneriffalle ja olisin vielä Suomessa, kotona aivan varmasti vipeltäisi jo kolmas. Mulla ei ole ollut näin kovaa pentukuumetta kymmeneen vuoteen, ja viimeksi lopputulos olikin Topi.  Ja kuume ei vaan meinaa hellittää, jos joku haluaa tuoda mulle päivälainaan koiravauvoja kesällä, niin täällä on vapaaehtoinen lastenvahti. Kuitenkaan pentua me ei otettaisi, vaan adoptoitaisiin meille sopiva yksilö, jolla saisi ikääkin olla. Onni ja Topi on rotukenneleistä, koska vanhempani käytännössä valitsivat mistä ne otetaan kun nuorena halusin koiria, mutta nyt kun itse teen ne päätökset, ehdottomasti adoptoisin seuraavan koiran, ja ehkäpä jopa täältä Teneriffalta. Täällä monet koirat ovatkin rescue-koiria, mutta harvemmin ovat kovinkaan kärsineitä. Enemmänkin nämä onnellisesti kaduilla juoksentelevat koirat tykkäävät käydä naapurissa jakamassa rakkautta. Monilla ihmisillähän täällä on lenkeillä jopa 3-5 koiraa 😀

Millaista eläminen ja asuminen on verrattuna Suomeen? Onnistuiko käytännön järjestelyt kuinka helposti? Oliko ongelmia? Kulttuurieroa Suomeen? Mikä oli isoin kulttuurishokki kun muutit Espanjaan? 

Onhan täällä se manana manana meininki, oon oppinut että turha kiirehtii. Oon huomattavasti kärsivällisempi ihminen nykyään odottamisen suhteen. Käytännön järjestelyt sujuivat aika iisisti, todellisuus on että Suomen passi on siunaus ja helpottaa monia asioita, täälläkin suhtautuminen on ihan erilainen, ketään ei oikein kiinnosta olenko täällä vai en 😀 Koirien tuonti muihin maihin on melkeinpä helpointa Suomesta. Kuitenkin virastotaloissa puhutaan vain espanjaa, ja tulkille on monesti tarvetta. Mulla ihana eläkeläispari auttoi useasti näissä käytännön asioissa ja lähtivät mukaan hoitaa paperihommia. Tapasin heidät facebook-ryhmässä ja sen jälkeen muutenkin välillä treffataan ja aina oon voinut pyytää apua kaikessa. Täällä ei mitään informoida missään, pyhiä on melkein joka viikko ja niitä on mahdoton tietää edes netistä ettimällä, tuntuu että esi-isät ovat vaan keksineet pitkän liudan pyhäpäiviä päästäkseen vapaille töistä. Joka aamu kun herään, on lottoamista onko kaupat ja palvelut auki 😀 Viime viikolla taisi olla kaksi eri pyhää, joista toinen oli vain Santa Cruzin kaupungissa, eli ei muualla saarella tai Espanjassa. Koita pysyä tuollaisissa perillä. Loppuen lopuksi aika ongelmitta tämä kaikki on mennyt, ehkä mulla on ollut tuuri, mutta en koe että olisi ollut suurempia vaikeuksia tai kulttuurishokkeja, sulauduin meininkiin aika nopeasti. Ja joka päivä vähän enemmän ymmärrän ja opin kieltäkin, se on ihan positiivista. Alussa kun lähetit soittivat tuovansa paketteja en mä ymmärtänyt sanaakaan, nykyään osaan jo keskustelut käydä heidän kanssaan Espanjaksi. Vaikkakin yksi ihmetteli vähän aikaa sitten kun sanoin olevani kotona “en fem minutos”. Ihmettelin kun hän oli hieman ymmällään, ja vasta puhelun lopetettua tajusin sanoneen numeron viisi ruotsiksi 😀

Mitä ruokaa käyt kaupasta yleensä silloin, kun et jaksa itse valmistaa mitään ihmeellistä?

Yleensä salaattia, esimerkiksi salaatinlehtiä, kurkkua ja oliiveja, mausteeksi suolaa, pippuria, punaviinietikkaa ja hieman caesar-kastiketta, kylkeen Reissumiehen Tosi Tumma -leipää pakastimesta maustamattomalla tuorejuustolla ja tomaatilla. Se on aikalailla perusruoka minkä syön kun olen laiska. Esimerkiksi viimeksi tänään. Super laiskuudessa syön nuudelia.

Kun olet alkuvuoden matkustellut todella paljon miten ero Onnista ja Topista tuntuu?

Mietin hetken, että tuskin olen matkustellut ollenkaan, mutta niin olenhan Marokon lisäksi siellä Suomessa tullut pyörittyä jo neljä kertaa. Rehellisesti sanottuna, noista kahdessa erossa oleminen on kauheinta maailmassa. Varsinkin sen jälkeen kun lopetin päivätyöt, ollaan kasvettu niin yhteen ja täälläkin ollaan aina ja kokoajan yhdessä, niin ero on entistä vaikeampaa. Ja itselle vaikeuttaa se myös, kun nään koirista että ekaa kertaa ikinä he aidosti kärsivät lievästä eroahdistuksesta ja ovat todella stressaantuneita hoidossa ja kun olen poissa. Aina kun palaan reissusta, he melkein alkavat itkeä kun lähden kauppaankin. Jos vaikka lajittelen pyykkejä, molemmista näkee kun menevät surulliseksi kun luulevat mun pakkailevan lähtöä varten. En pysty myöskään elämään elämääni niin, ettenkö voisi välillä reissaa ja olla erossa koiristani, on se kestettävä, mutta ollaan me kolme vaan niin symbioosissa nykyään, että ei se helppoa ole. Tänä kesänä ollaan varsinkin suunniteltu pari pidempää reissua, niin hirvittää jo valmiiksi kuinka kukaan meistä kolmesta tulee pärjäämään 😀 Olen myös nykyään entistä huolestuneempi kun jätän heidät hoitoon, jotenkin aina pelkään että jotakin pahaa tapahtuu kun olen poissa. Varmaan vaikuttaa, kun Onnin lonkka meni rikki viime kesänä, niin herää pelko että mitä jos jotain vakavampaa sattuu juuri kun olen poissa.

Miten pärjäät kaukosuhteessa? Onko ollut hankalaa? Kauanko meinaatte olla kaukosuhteessa ja onko suunnitelmia että pian asutte “yhdessä”?

Jos sanoisin että on ollut hankalaa, se olisi understatement of the year 😀 On tämä vaan kumma parisuhteen muoto, jossa tuntuu että suhteessa itsessään ei ole vikaa, voi olla todella rakastunut ja kaikki olisi täydellistä, mutta silti ikävä ja erossaolo vaan hiertää ja aiheuttaa suuren “ongelman”. Rehellisesti sanottuna, on tässä pari kertaa käynyt fiilis, että tekisi mieli luovuttaa, mutta kun ei sitä todellisuudessa halua erota, päinvastoin, on vaan tosi rankkaa olla olematta yhdessä. Viimeksi kun poikaystäväni lähti täältä,  murruin ihan täysin. Itkin monta päivää putkeen ja motivaatio ja mielenkiinto kaikkeen tipahti täysin. Samasta syystä en myöskään ole kuvaillut videoita teille. Jotenkin oli vaan tosi raskasta kun parin viikon yhdessäolon jälkeen toinen ei enää ollutkaan täällä. Suomen reissu piristi taas, ja nyt fiilikset helpottaa, vaikka onkin pidempi aika kun nähdään seuraavan kerran. Hän tulee tänne alkukesästä ja sitten yhdessä matkataan Suomeen kesäksi, ja meillä onkin paljon yhteisiä kesäsuunnitelmia. Vähän jopa naurettiin, että osataankohan me olla kokoajan yhdessä, kuitenkin samantien kyllästytään toisiimme 😀 Mutta mä en suostu vielä sanomaan heippoja Teneriffalle, vaan kyllä tänne palataan vielä, ajankohta vaan ehkä on vielä hieman auki. Katsotaan sitten syksyn lähestyessä mikä on meininki ja missä päin maailmaa me mennään.

Kiitti kysymyksistä! Valitsin tällä kertaa vähän enemmän tällaisia mitkä ovat teille jääneet epäselväksi ja mihin kaipailette vastauksia 🙂

    

THINKING OF YOU

06.05.2018

*Kaupallinen yhteistyö Efva Attling*

Pencez De Moy… Ajattele minua. Sain yhteistyön merkeissä tämän ihanan setin ruotsalaiselta Efva Attling -korumerkiltä, ja tarkkasilmäiset saattavatkin huomata ranskalaisen tekstin “kirjoitusvirheen”. Kyseessä kuitenkin vanhaa ranskaa, jonka tekstin suunnittelija Efva oli nähnyt kaiverrettuna satoja vuosia vanhaan sormukseen. Myös poikaystäväni nappasi heti väärinkirjoitettuun “moi” -sanaan, varsinkin nyt kun hän on taas aloittanut kertaamaan ranskankieltä, joka päässyt ruostumaan vuosien varrella.

Korujen sanoma ei voisi olla ajankohtaisempi mun elämässä tällä hetkellä. Tällä viikolla alkoi mun ja poikaystäväni pisin rykäisy tässä kaukosuhteessa ja toisista erossa olemisesta. Tiedän, että saamme olla kiitollisia kaikesta ajasta mitä olemme myös saaneet olla yhdessä muuttoni jälkeen. Monilla kaukosuhteessa olevilla saattaa olla liikaa kilometrejä välissä näkemään toisiaan kerran kaksi kuukaudessa, ja ei ne lennotkaan ilmaisia ole. Mutta varmasti jokainen, joka on joutunut pidemmän aikaa elää erossa rakkaastaan, tietää kuinka toinen ihminen voikaan syödä joka ikisen sekunnin siitä mitä päässäsi liikkuu. Joka yö olette unissa yhdessä, ja päivisin ajatukset harhailee toisen hymyyn, nauruun tai ihon tuntuun omaa ihoa vasten. Se on ihana tunne, kun on löytänyt jonkun josta välittää niin paljon, että ainut asia mikä pyörii mielessä on yhdessäolo,vaikka välillä se myös osaa syövyttää myrkylliselläkin tavalla. Huonoina hetkinä “ajattele minua” muistuttaa minua hopeisesti ihollani, mutta ei mun tarvitse sitä pyyntöä sanoa ääneen, toinen osapuoli myös jatkuvasti kertoo ikävästä (ja katselee äkkilähtölentoja, vaikka tietääkin että tällä kertaa on vain kestettävä kesään asti erossa).

Nämä korut kuitenkin saapuivat elämääni juuri oikeaan hetkeen, tulevaisuudessakin muistuttavat tästä ajasta, joka jouduttiin viettää erilleen. Se, että kieli on vieläpä ranska, saa ne tuntumaan vielä henkilökohtaisemmilta ja lisäävät tunnearvoa.

Muistan monen vuoden takaa, kun ihailin Efva Attlingin hopeisia koruja, varsinkin perhoskoruja, heidän liikkeessään Helsingissä. Korut sopivat myös loistavasti lahjaksi, kun kevään valmistujaisjuhlat lähestyvät. Ehkäpä haluatte kertoa teille läheiselle henkilölle esimerkiksi teiden erotessa koulun loppumisen myötä, että tulette molemmat muistamaan toisenne.

Loppuun vielä alennuskoodi, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää valmistujaislahjoja ostaessa. Koodilla SINI20EAS saatte 20% alennusta Efva Attlingin-sivujen hopeatuotteista (voimassa 6.5.-20.5.2018). Koodia voitte hyödyntää nettikaupassa sekä konseptimyymälöissä.

Pencez de Moy -käsikoru löytyy täältä / Pencez de Moy -kaulakoru löytyy täältä / Pencez de Moy -korvakorut löytyy täältä

“It is a precious gift to have someone thinking of you.” -Efva Attling

TARTTEN TEIDÄN REISSUVINKKEJÄ

06.05.2018

En voi käsittää  miten aika taas vierähtänyt, ja mun viimeisestä reissusta Aasiaan on jo kaksi vuotta!  Kammottava hinkuhan tässä on kerennyt kertyä päästä takaisin, ja nyt kesäksi olisikin alustavasti suunnitteilla ottaa lennot takaisin tuonne puolelle maapalloa. Postausta kuvittaakin vanhat, ennen näkemättömät kuvat viimeisestä reissusta Mikaelin kanssa, mitä lähdin näin lauantaina iltana kaivamaan ulkoisen kovalevyn uumenista.

Tällä kertaa mulla onkin ongelma. Aikataulutus syistä voidaan olla reissussa max päälle pari viikkoa, ja en pääse toteuttaa mulle tavanomaista reissua, jossa ollaan vähintään kolme-neljä viikkoa, ja kolutaan useampi nurkka sekä saari. Monen monta paikkaa on vielä näkemättä, mutta varmasti myös eksytään tuttuihin mestoihin. Kuitenkin, lyhyemmän reissun takia en viittisi käyttää paljoa aikaa lentoihin ja siirtymisiin, niin yritän nyt miettiä mahdollisimman loogista reissua, ja kuinka nähdä parhaat paikat sutjakkaasti niin, että kerkeisi myös hengähtää välissä paikan päällä.

Mulla on ollut kova hinku päästä näkemään Hong Kong, ja sinne todennäköisesti lennämme aluksi, ja mahdollisuus olisi lentää kotia päin esimerkiksi samaa kautta tai vaikkapa mulle rakkaan Bangkokin kautta. Bali on välttämätön, ja haluaisinkin siellä viettää tällä kertaa ainakin viikon. Eli tällä hetkellä olisi varaa keksiä menemistä ja tekemistä noin 5-7 päivälle. Kriteerit mulla olisi nimenomaan se, että ei lennettäisi kauhean kauaksi tältä akselilta. Esimerkiksi veri vetää todella kovaa takaisin Filippiineille, mutta sinne kun kestää lentää ja mennä saarille paateilla, niin mieluummin jättäisin sen taas seuraavalle reissulle kun kerkeää olla pidempään. Kambodzha ja Vietnam mulla on täysin vielä näkemättä (okei Tokio ja Japani myös, mutta se vasta kaukana onkin tälle reissulle), mutta pelkään että ne kaksi eivät sitten taas mene siihen kriteeriin mitä oikeasti haluan, eli valkoista hiekkaa ja turkoosinsinistä vettä. Vaikka esimerkiksi Malesiastakin pidän, niin siellä vaan jotenkin puuttuu se paratiisisaari meininki. Paitsi tietty joku joskus suositteli Pulau Tiomanii, tästä kenellekään kokemuksia?

Malediiveille olen myös halunnut sata vuotta, mutta mietittiin niistä myös, että olisiko järkevämpi jättää nekin omalle reissulle, vaiko esimerkiksi lentää sitä kautta takaisin? Sitten taas yksi mitä mietin, no se Thaimaa. Todellisuudessa olen ollut vain Bangkokissa, ja parilla pienellä saarella, joissa ei ole niin vahvaa turismia. Oon vierastanut esimerkiksi Phi Phi ja Krabi -saaria, peläten että ne on vain bilehelvettejä täynnä turisteja. Onko siellä päin kauniita, koskemattomia paikkoja, joita ei olisi turismilla roskattu? Jos jotain vihaan, on ne kohteet mitkä matkanjärjestäjien sivuilla näyttävät paratiisilta, ja todellisuudessa ovat täysin saastuneita.

Help mee!!

Ennen kuin alan täysin repimään tukkaa päästäni, ajattelin kysyä teidän apua, sillä tiedän, että ruudun toisella puolella on monia jotka ovat tuolla päin reissanneet. Ja jos jollakin mun lukijalla on kavereita, jotka osaisivat suositella enemmän, arvostaisin niin paljon jos vinkkaisitte heille tästä! Heittäkää mulle kommentteja tähän postaukseen 🙂 <3 

Eli missä olen ollut:

Thaimaa (mm. Koh Lipe, Bangkok), Malesia (mm. Langkawi, Cameron Highlands, Kuala Lumpur), Singapore, Bali, Gilin saaret, Filippiinit (mm. Manila, Palawan El Nido ja Coron)

Mihin haluaisin ensisijaisesti:

Vietnam, Kambodzha, Japani (Tokio), Borneo, Malediivit, ja tietty ne tutkimattomat paikat maissa joissa olen jo käynyt, +paikat mitä en maininnut mutta te tiedätte paremmin 😉

Olisi mahtavaa jos osaisitte suositella paikkoja Kaakkois-Aasiassa, mihin ei lentäisi/matkustaisi kauan Hong Kongista tai Bangkokista, ja olisivat näkemisen arvoisia maisemien sekä kulttuurin takia! Mitä olen missannut ja ehdottomasti pitäisi nähdä? 🙂