LE SALAMA MARRAKECH

21.02.2018

Ystävänpäivänä käytiin syömässä niin söpössä ravintolassa aivan Marrakechin vanhan kaupungin keskustassa. Le Salama sijaitsee melkeinpä Souk-torien vieressä, Jemaa el-Fnaa aukion laidalla. Me syötiin kattoterassilla ja sisustus oli täydellinen, sekoittaen perinteistä marokkoloista sekä modernia tyyliä.

Jos ei syömään tänne halua, niin suosittelen ainakin piipahtamaan auringonlaskun aikaan drinkeillä, mun vadelmamojito, vaikka todella makea, oli niin hyvää. Yleensä en tykkää makeista drinkeistä, mutta toi oli varmaan paras juomani mojito koskaan, ja erittäin valokuvauksellinen. Ruokalista oli perinteistä paikallista ruokaa, ja alkupalalajitelma Marokkolaisia salaatteja on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Tässä paikassa oli oma fiiliksensä, ja kaikista ravintoloista joissa käytiin Marrakechissa, tänne palaisin ensimmäisenä takaisin. Vihreä vanhanaikainen sisustus alakerrassa kattokruunuineen, tarjoilijat punaisissa Fez-hatuissa ja Marokkolainen auringonlasku.

Paita: KappAhl *saatu* (löytyy mustana ja valkoisena täällä)

LE SALAMA

40 Rue des Banques, Djema el Fna, Marrakesh 40000, Marokko
Puh. + 524 391 300
Lesalamarestaurant@yahoo.com

 

HKI

18.02.2018

Pari reissua jo takana Helsingissä päin, ja näiden kuvien ottamisen jälkeen olen kerinnyt pyörähtää yli viikon Marokossakin. Lensin Suomeen kaksi kertaa tammi-helmikuussa töiden takia, ja vielä olisi yksi työreissu edessä kuun vaihteessa, mutta sitten saa riittää ravaaminen. Vihaan olla erossa koiristani, ja vaikka matkustan “kotiin”, reissaaminen on aina reissaamista, ja lentokentillä ramppaaminen, vaihdot ympäri Eurooppaa, aamuiset aamuöiset bussi- ja taksimatkat ja ylihinnoitellut ja surkeat lentokenttäsafkat alkavat jo hieman tympimään.

Muutenkin, niin moni kaveri haluaisi tulla moikkaamaan tännepäin, mutta missäs välissä kerkeevät kun olen itse ollut puolet ajasta poissa. Hetkellisesti kaipaa takaisin paluuta arkeen, normaalia ruokarytmiä ja urheilun säännöllisyyttä. Olen nyt huomannut, että joka kerta kun tänne Teneriffalle palaan, on tämä vain niin se paikka mikä tuntuu kodilta, ja nyt täällä Santa Cruzissakin on viileen ja sateisen talven jälkeen lukemat lämpömittarissa alkaneet näyttämään kevättä!

Ihanaa herätä, kun jo aamulenkillä koirien kanssa alkava helle lämmittää. Vaikka ei täällä missään vaiheessa lämpötilat tipahtaneet niin roimasti kuin esimerkiksi Marokossa, niin vuoristoilma jotenkin tuntui viileältä, eikä lainkaan trooppiselta. Tänä vuonna on jopa ollut tammi-helmikuussa poikkeuksellisen kylmää, ja Gran Canariallakin ollut myrskyistä. Paikalliset rakastavat täällä talvea, mutta minä suomalaisena kaipaan jo kuumaa ilmastoa takaisin 😀

Kuitenkin, Suomen pakkasissa ja loskissa tuli vietettyä pari viikkoa, ja erittäin vahvasti palautui mieleen, miksi olen joka talvi kironnut haluavani sieltä muuttaa pois. Sain käynneilläni käydä läpi koko talven skaalan, oli paukkupakkaset, tuulista, lumisadetta, loskaräntää ja tietenkin tulvivat lätäkkökadut muuttuivat myös erittäin liukkaiksi miinusasteilla.

Mutta ainakin näin vähän lunta ja aurinkoa, ja pelkässä pimeydessä ei tarvinnut tallustaa. Kokeilin pari uutta ravintolaa, muun muassa Yes Yes Yes -kasvisravintolaa, joka saa täydet pisteet miljööstä, mutta ruuassa ei oikein hinta-laatusuhde kohdannut. Kaikki oli “ihan ok”, mutta kahden hengen brunssi ilman alkoholeja maksoi 75 euroa, niin olisi odottanut vähän parempaa makuelämystäkin, varsinkin kun nykypäivänä kasvisruoka ei enää ole tylsää.

Ja yksi erittäin suuri ärsyke, ihmeteltiin miksi ihmeessä ruuat olivat laitettu niin suuriin astioihin. Kuitenkin, ravintola toimii tapas-tyylisesti ja suositus kahdelle hengelle oli jakaa 6-8 annosta, niin vaikka esillepanoon oli panostettu, niin mikä järki oli laittaa jokainen annos tarjottimen kokoiselle lautaselle. Myös esimerkiksi dipit, jotka olisivat helposti mahtuneet dippikulhoon, oli taiteellisesti levitelty pääruuan kokoiselle lautaselle. Lopputulos oli, että pöydästä piti siirtää kukat ja vesikannut pois, ja siirtelimme itse lautasia viereiselle penkille. Ihme juttu, kun otimme kuitenkin vain suosituksen verran annoksia, niin pöytä oli niin täyteen tungettu, että edes kivoja kuvia oli mahdoton ottaa kun astiat menivät pöydän reunojen yli 😀 Ehkä joillekkin pikkujuttu, mutta mua jotenkin kummastutti ja ärsytti se ihan sikana, vie pois fiiliksestä kun ei mahdu rennosti syömään ja vieressä tuolilla istuu osa astioista.

Ravintolalla olisi sisustuksen ja sijainnin kannalta mahdollisuus parempaan, ruokailu ei vaan jotenkin millään tasolla säväyttänyt, mutta uskon, että ehdottomasti pyörähdän siellä vielä kahvilla. Pari muuta paikkaa mitä kokeiltiin oli Block By Dylanin brunssi, Deliberi K7 ja ei saa unohtaa, että Emman kanssa käytiin uudessa Taco Bellissä, joka muuten oli paljon tasokkaampaa ruokaa kuin Jenkkivastineessa! Ja Tortilla House… luulin, että olin vain rakentanut päähäni muiston siitä, kuinka hyvää se onkaan, mutta päädyin syömään heidän salaatteja ja burritoja varmaan yhteensä viisi kertaa, niillä vaan on parhaat maut! <3 Täällä Teneriffalla tullut syötyä niin terveellisesti ja laihduttua, niin hyvin kerrytti painoa takas nämä pari Suomi-reissua 😀

Muuten reissuni koostuivat pitkälti normaalista arjesta, hoidin kaiken näköisiä juoksevia asioita, pr-firmoja ja palavereja, ja tietty näin kavereita. Tuli käytyä moikkaamassa Luckya (ja Valtteria ja Jannea tietty :D), näin Ainon ja Sampan uuden kodin, ja perhettä myös. Käytiin todella pienellä porukalla juhlimassa synttäreitäni Naughty BRGR:ssa ja Walliksessa,ja yhtenä lauantaina vietettiin iltaa Jennyn luona. Esitin, että olen vanha ja väsynyt ja skippaan illanistujaiset, lähettelin Jennylle viestiä, kuinka syön keittoa yökköreissä ja katson Netflixiä, kun todellisuudessa otin taksin hänen luokseen, ovikoodilla sisään ja pimputin kelloa peittäen ovisilmän. Sisältä kuului vaan “kuka mitä häh” ja oven takaa “siel on ihan pimeetä”.

Kygon keikkakin olisi ollut mun tokan reissun aikana, mihin olisin halunnut mennä mutta aikataulutus syistä en vain saanut kaikkea mahtumaan näihin käynteihin. Sinäänsä onni onnettomuudessa, sillä samana päivänä mulla tuli niin järkyttävät vatsakivut, jotka vaativat sitten kaiken peruumisen parilta päivältä. Oireet olivat stressiperäisiä ja pieni vatsahaavahan siitä taisi syntyä. Mulla on aika paljon nyt ollut mielessä kaikkea työsaralla, ja päänvaivaa niihin liittyen. Eikä tietenkään ollenkaan auttanut, kun piti kaikkia tärkeitä tapaamisia perua kun kerrankin Suomessa niitä asioita hoitamassa ja samalla tietää, että terveys pettää kun ei osaa ottaa iisisti ja rentoutua. Olin jotenkin tosi harmissani ja allapäin lähdössä Marokon reissulle, mutta ekoina päivinä päätin, että saa hetkeksi stressi hellittää ja pitää nyt vaan osata vähän nauttia, kun lomalle lähdettiin. Vähän tehtiin töitäkin paikan päällä, kun poikaystävänikään ei niistä voi yli viikoksi irtautua. Nyt kuitenkin jo olo helpottaa, ja vaikka kuinka olisi asioita hoidettavana ja tehtävänä, niin yritän väkisin vain hengittää syvään antamatta aikataulujen painaa liikaa päälle. Vatsan sijaan sain kyllä ärsyttävän kurkkukivun reissusta ja nyt on yöt mennyt yskien, katsotaan kauanko tämä kestää.

Ja niin, se poikaystävä. Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat ystävänpäivänä mun insta-storiessa emojilla peitettyjä kuvia miehestä. Kerron siitä sitten lisää omassa postauksessa, tiedän että teitä kiinnostaa ja haluatte kuulla, ja haluan myös hänestä kertoa, mutta lyhyesti vaan että en mä ole enää sinkku, enkä ole oikeastaan pitkään aikaan ollutkaan. Vaikka someen en ole kyseistä herraa tuonut, on hän jo hetken pyörinyt kulisseissa. Mun paras kaveri ja Onni ja Topikin rakastaa häntä tuhansien limapusujen edestä.

*Yhteistyössä QHair*

Suomireissuihin mahtui myös tämä, eli vihdoinkin pääsin kampaajalle mun harakanpesän kanssa! Tukkani ei ehkä ulkopuolisen silmin ole missään vaiheessa vaikuttanut niin katastrofilta, mutta todellisuudessa luonnokiharani oli päässyt taas kuivumaan ja korppuuntumaan, ja väri oli todella kellastunut. Kampin Korttelin Qhairin Suvi onkin aina värjännyt tukkani balayage-raidoitusmenetelmällä, jotta tyvikasvu ei olisi niin dramaattinen. Ylläolevassa kuvassa näkyykin, kuinka tyvi on jo kasvanut olkapäille asti, ja melkein harkitsin, että olisi antanut vaan oman värin kasvaa, mutta on se niin tylsän harmahtava, niin päädyin jälleen antamaan sille hieman kirkkautta. Ja naps lähti kuivat latvat, ja muista kuvista näkyykin, että jonkinsorttisen otsatukan leikkasin, jonka kanssa mulla hieman vielä totuttelua, kun ikuisuuteen ei ole sellaista ollut. Niin perus tapaus, että vuosia kasvatat ulos otsista, ja kun vihdoinkin siinä onnistut, leikkaat sellaisen uudestaan. Mutta nyt kelpaa taas olla, niin hyväkuntoinen tukka, joka tuntuu myös paksummalta kun ohuet latvat lähtivät, ja väri on täydellinen.

Kiitos jälleen QHair ja Suvi!

QHair / Kamppi Kortteli 5. krs.

WWW.QHAIR.FI

Aukioloajat: arkisin 8 – 21, lauantaisin 9 – 19, sunnuntaisin 12 – 18
Urho Kekkosen katu 1, Kampin Keskus, 5. kerros, 00100 Helsinki
+358 9 31544700
info@qhair.fi
Q Hair Facebook

Sellainen pitkä höpöttely taas, pitkästä aikaa blogipostausta ja kuulumisia! Kohta alan pommittaa Marokko kuvilla 😉 Ja muistakaa, tänään viimeinen mahdollisuus osallistua edellisen postauksen synttäriarvontoihin!

VIINIVAELLUS TENERIFFALLA

12.01.2018

Yhteistyössä / In collaboration with XWander Adventure Tours

Valmistautukaa jälleen suureen kuvapläjäykseen, sillä tämä päivä pyörittiin monessa paikassa ja maisemat olivat niin upeat, että roikuin kamerassani kokoajan. Eli, Jontun, Jeren ja Joonatanin ollessa kylässä, valassafarin (lue postaus täältä!) lisäksi kävimme XWander Adventure Tours matkaoppaiden kanssa patikoimassa Tacoronten vihreissä metsissä ja lounaalla sekä viinimaistelulla paikallisella viinitilalla täällä Teneriffalla. Kyseessä siis heidän viinivaellus, eli Wine & Hike -aktiviteetti, ja naureskeltiin Manguston kanssa, kuinka meidän pitää ensin ansaita viinimme kuluttamalla kalorit pois.

Retki tosiaan alkoi taas aamulla, kun Heidi tuli nappasemaan meidät Santa Cruzista ja haettiin Mangusto myös hänen kotoaan (nouto hotellilta jos olette lomailemassa). Tällä kertaa mukana oli pieni porukka turisteja, ruotsalaisia ja yksi saksalainen, eli hieman kansainvälisempi meininki ja oppaiden osaessa useampaa kieltä tuli kuultua taas ruotsiakin pitkästä aikaa 😀 Saavuttiin vihreään metikköön, ja aloitettiin vaellus.

******

Many pictures from our Wine & Hike tour with Xwander last week, with this amazing scenery I had my camera with me every second. My previous post with XWander was with dolphins and yachts out at sea (you can read it here!), but this time we were in the lush green forests of Tacoronte and afterwards some lunch and wine-tasting at a local wineyard here in Tenerife. We were laughing that obviously we were burning off the calories of the wine beforehand. 

Once again, Heidi picked us up at home (or hotel, if you’re visiting) and this time we had a more international group with some swedes and one german doing the excursion with us, and so we got to hear alot of languages that day with the tour guides speaking english, finnish and swedish. 

Nämä kuvat jälleen todistavat, että Teneriffa muuntautuu moneksi, eikä ole vain hiekkarantoja ja palmuja. Jos lomaillessa haluatte vähän enemmän menoa, niin XWanderilla on useampi vaihtoehto seikkailla ympäri saarta. Tacoronten metsät muistuttivat minua vahvasti lapsuudestani, jotenkin tuli jenkit ja Atlantan kasvillisuus mieleen joka nurkalla, varsinkin pitkistä havunneulasista ja murateista.

Mukana oli kaksi opasta, Heidi ja Katri, ja patikointi kesti vajaa puolitoista tuntia, kun menimme sopivan mukavaa, leppoisaa tahtia. Sopii siis hitaammillekin (tällä retkellä minä ja Mangusto kameroiden kanssa), mutta pilvisessä säässä kerkesi myös pieni hikikin tulla pintaan. Välillä otettiin vesitaukoja ja tarjolla oli myös myslipatukoita ja banaaneja. Etapeilla opas Heidi myös kertoi nippelitietoja kasveista, viininvalmistuksesta ja Teneriffan historiasta 1400-luvulta alkaen espanjalaisten valloitettua Kanariansaaret.

Kannattaa varautua, että rinteillä voi jälleen olla viileämpi sää, ja pukeutua sen mukaisesti. Kuitenkin, tytöillä oli tarjota kaikille sadetakkeja, hanskoja ja fleecetakkeja kaiken varalta.

*******

These pictures are once again proof, that Tenerife is not just sandy beaches and palm trees, but there alot of options for more adventurous souls, and XWander offers many excursions to those who want to see more of the island. Hiking with us were two guides, Heidi and Katri, and we went through the woods for about a hour and a half, when going at a nice pace. If you’re a bit slower, it’s easy to keep up, but also we did work up a little sweat going up and down through the hills. There were multiple breaks to drink water, or to snack on the muesli bars and bananas offered to us. Also on pitstops, Heidi would tell us small facts about the Tenerife, about the plants, winemaking and island’s history from the time that the spaniards invaded the Canary Islands.

Once again, come prepared, as up in the hills and forest the weather can be chilly and dress accordingly. The girls did have raincoats, gloves and fleece jackets to offer to those who wanted them.

 

Vaelluksen ja pienen automatkan jälkeen saavuimme El Sauzaliin Bodega Monjen viinitilalle, missä aloitimme opastetun kiertueen. Meillä kävi jälleen sään kanssa tuuri, sillä pilvet hieman raotti aurinkoakin meille. Saimme kuulla viinivalmistuksen eri vaiheista, ja tutustua kellareihin ja tiloihin.

Kiertueen päätyttyä olikin kerinnyt jo tulla nälkä, ja päästiin Bodegan ravintolaan nauttimaan ruuasta, ja siitä tärkeimmästä, eli viinistä. Tässä viimeisessä etapissa ei todellakaan janoiseksi tarvinnut jäädä, kun pääsimme ruokailun ohella kokeilemaan Monjen rosee-, valko- ja punaviinejä. Ruoka oli aivan loistavaa, alkupalaksi oli tarjolla lämpimän leivän ja levitteiden lisäksi kurpitsakeittoa. Pääruokana oli salaatteja, kanarialaisia perunoita, ja possua, mutta pyydättäessä mulle ja Mangustolle tuli possun sijaan kasviksia. Lopuksi kahvit ja jälkkärit, jonka jälkeen vielä lahjakaupan kautta kotiin.

Salaatissa oli niin loistavaa etikkaa, että oli pakko sitä ostaa mukaan kotiin tilan kaupasta, josta luonnollisesti voi myös nappasta mukaan pullollisen viiniä (tynnyri ei onnistunut, vaikka Mangusto niin toivoi).

******

After the hike and a short car ride, we arrived in El Sauzal to Bodega Monje winery, where we started our guided tour. We got to hear about the different stages of winemaking and walked around the winery and cellars. After the hiking and tour of the winery, we were all getting to be quite hungry, and were more than happy to finally sit down for an amazing lunch and of course, most importantly, the wine. During our meal the wine kept flowing, and we got to taste Monje’s rosee, white and red wines. To start we got warm bread with some spreads and pumpkin soup, for the main there was salads, canarian potatoes and some pork, but me and Mangusto opted for a veggie option instead, which is possible upon request. Dessert and coffee, after which we ended the tour at the bodega’s gift shop.

The salad at lunch had such an amazing vinegar in it, so I had to get some to take home with me. Naturally, at the gift shop you can also buy Monje’s wines too, but not barrels, as Mangusto hoped. 

Jälleen kerran, aivan mahtava ja onnistunut retki ja päivä, kiitos XWander!

Once again, such an amazing trip and day, thanks XWander!

******

XWANDER ADVENTURE TOURS

WWW.XWANDER.COM

+34 822 609 002

info@xwander.fi

LINKKI VIINIVAELLUKSEEN

LINK TO WINE & HIKE

Pictures of me: @mangusto.photos.tell.stories