HKI

18.02.2018

Pari reissua jo takana Helsingissä päin, ja näiden kuvien ottamisen jälkeen olen kerinnyt pyörähtää yli viikon Marokossakin. Lensin Suomeen kaksi kertaa tammi-helmikuussa töiden takia, ja vielä olisi yksi työreissu edessä kuun vaihteessa, mutta sitten saa riittää ravaaminen. Vihaan olla erossa koiristani, ja vaikka matkustan “kotiin”, reissaaminen on aina reissaamista, ja lentokentillä ramppaaminen, vaihdot ympäri Eurooppaa, aamuiset aamuöiset bussi- ja taksimatkat ja ylihinnoitellut ja surkeat lentokenttäsafkat alkavat jo hieman tympimään.

Muutenkin, niin moni kaveri haluaisi tulla moikkaamaan tännepäin, mutta missäs välissä kerkeevät kun olen itse ollut puolet ajasta poissa. Hetkellisesti kaipaa takaisin paluuta arkeen, normaalia ruokarytmiä ja urheilun säännöllisyyttä. Olen nyt huomannut, että joka kerta kun tänne Teneriffalle palaan, on tämä vain niin se paikka mikä tuntuu kodilta, ja nyt täällä Santa Cruzissakin on viileen ja sateisen talven jälkeen lukemat lämpömittarissa alkaneet näyttämään kevättä!

Ihanaa herätä, kun jo aamulenkillä koirien kanssa alkava helle lämmittää. Vaikka ei täällä missään vaiheessa lämpötilat tipahtaneet niin roimasti kuin esimerkiksi Marokossa, niin vuoristoilma jotenkin tuntui viileältä, eikä lainkaan trooppiselta. Tänä vuonna on jopa ollut tammi-helmikuussa poikkeuksellisen kylmää, ja Gran Canariallakin ollut myrskyistä. Paikalliset rakastavat täällä talvea, mutta minä suomalaisena kaipaan jo kuumaa ilmastoa takaisin 😀

Kuitenkin, Suomen pakkasissa ja loskissa tuli vietettyä pari viikkoa, ja erittäin vahvasti palautui mieleen, miksi olen joka talvi kironnut haluavani sieltä muuttaa pois. Sain käynneilläni käydä läpi koko talven skaalan, oli paukkupakkaset, tuulista, lumisadetta, loskaräntää ja tietenkin tulvivat lätäkkökadut muuttuivat myös erittäin liukkaiksi miinusasteilla.

Mutta ainakin näin vähän lunta ja aurinkoa, ja pelkässä pimeydessä ei tarvinnut tallustaa. Kokeilin pari uutta ravintolaa, muun muassa Yes Yes Yes -kasvisravintolaa, joka saa täydet pisteet miljööstä, mutta ruuassa ei oikein hinta-laatusuhde kohdannut. Kaikki oli “ihan ok”, mutta kahden hengen brunssi ilman alkoholeja maksoi 75 euroa, niin olisi odottanut vähän parempaa makuelämystäkin, varsinkin kun nykypäivänä kasvisruoka ei enää ole tylsää.

Ja yksi erittäin suuri ärsyke, ihmeteltiin miksi ihmeessä ruuat olivat laitettu niin suuriin astioihin. Kuitenkin, ravintola toimii tapas-tyylisesti ja suositus kahdelle hengelle oli jakaa 6-8 annosta, niin vaikka esillepanoon oli panostettu, niin mikä järki oli laittaa jokainen annos tarjottimen kokoiselle lautaselle. Myös esimerkiksi dipit, jotka olisivat helposti mahtuneet dippikulhoon, oli taiteellisesti levitelty pääruuan kokoiselle lautaselle. Lopputulos oli, että pöydästä piti siirtää kukat ja vesikannut pois, ja siirtelimme itse lautasia viereiselle penkille. Ihme juttu, kun otimme kuitenkin vain suosituksen verran annoksia, niin pöytä oli niin täyteen tungettu, että edes kivoja kuvia oli mahdoton ottaa kun astiat menivät pöydän reunojen yli 😀 Ehkä joillekkin pikkujuttu, mutta mua jotenkin kummastutti ja ärsytti se ihan sikana, vie pois fiiliksestä kun ei mahdu rennosti syömään ja vieressä tuolilla istuu osa astioista.

Ravintolalla olisi sisustuksen ja sijainnin kannalta mahdollisuus parempaan, ruokailu ei vaan jotenkin millään tasolla säväyttänyt, mutta uskon, että ehdottomasti pyörähdän siellä vielä kahvilla. Pari muuta paikkaa mitä kokeiltiin oli Block By Dylanin brunssi, Deliberi K7 ja ei saa unohtaa, että Emman kanssa käytiin uudessa Taco Bellissä, joka muuten oli paljon tasokkaampaa ruokaa kuin Jenkkivastineessa! Ja Tortilla House… luulin, että olin vain rakentanut päähäni muiston siitä, kuinka hyvää se onkaan, mutta päädyin syömään heidän salaatteja ja burritoja varmaan yhteensä viisi kertaa, niillä vaan on parhaat maut! <3 Täällä Teneriffalla tullut syötyä niin terveellisesti ja laihduttua, niin hyvin kerrytti painoa takas nämä pari Suomi-reissua 😀

Muuten reissuni koostuivat pitkälti normaalista arjesta, hoidin kaiken näköisiä juoksevia asioita, pr-firmoja ja palavereja, ja tietty näin kavereita. Tuli käytyä moikkaamassa Luckya (ja Valtteria ja Jannea tietty :D), näin Ainon ja Sampan uuden kodin, ja perhettä myös. Käytiin todella pienellä porukalla juhlimassa synttäreitäni Naughty BRGR:ssa ja Walliksessa,ja yhtenä lauantaina vietettiin iltaa Jennyn luona. Esitin, että olen vanha ja väsynyt ja skippaan illanistujaiset, lähettelin Jennylle viestiä, kuinka syön keittoa yökköreissä ja katson Netflixiä, kun todellisuudessa otin taksin hänen luokseen, ovikoodilla sisään ja pimputin kelloa peittäen ovisilmän. Sisältä kuului vaan “kuka mitä häh” ja oven takaa “siel on ihan pimeetä”.

Kygon keikkakin olisi ollut mun tokan reissun aikana, mihin olisin halunnut mennä mutta aikataulutus syistä en vain saanut kaikkea mahtumaan näihin käynteihin. Sinäänsä onni onnettomuudessa, sillä samana päivänä mulla tuli niin järkyttävät vatsakivut, jotka vaativat sitten kaiken peruumisen parilta päivältä. Oireet olivat stressiperäisiä ja pieni vatsahaavahan siitä taisi syntyä. Mulla on aika paljon nyt ollut mielessä kaikkea työsaralla, ja päänvaivaa niihin liittyen. Eikä tietenkään ollenkaan auttanut, kun piti kaikkia tärkeitä tapaamisia perua kun kerrankin Suomessa niitä asioita hoitamassa ja samalla tietää, että terveys pettää kun ei osaa ottaa iisisti ja rentoutua. Olin jotenkin tosi harmissani ja allapäin lähdössä Marokon reissulle, mutta ekoina päivinä päätin, että saa hetkeksi stressi hellittää ja pitää nyt vaan osata vähän nauttia, kun lomalle lähdettiin. Vähän tehtiin töitäkin paikan päällä, kun poikaystävänikään ei niistä voi yli viikoksi irtautua. Nyt kuitenkin jo olo helpottaa, ja vaikka kuinka olisi asioita hoidettavana ja tehtävänä, niin yritän väkisin vain hengittää syvään antamatta aikataulujen painaa liikaa päälle. Vatsan sijaan sain kyllä ärsyttävän kurkkukivun reissusta ja nyt on yöt mennyt yskien, katsotaan kauanko tämä kestää.

Ja niin, se poikaystävä. Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat ystävänpäivänä mun insta-storiessa emojilla peitettyjä kuvia miehestä. Kerron siitä sitten lisää omassa postauksessa, tiedän että teitä kiinnostaa ja haluatte kuulla, ja haluan myös hänestä kertoa, mutta lyhyesti vaan että en mä ole enää sinkku, enkä ole oikeastaan pitkään aikaan ollutkaan. Vaikka someen en ole kyseistä herraa tuonut, on hän jo hetken pyörinyt kulisseissa. Mun paras kaveri ja Onni ja Topikin rakastaa häntä tuhansien limapusujen edestä.

*Yhteistyössä QHair*

Suomireissuihin mahtui myös tämä, eli vihdoinkin pääsin kampaajalle mun harakanpesän kanssa! Tukkani ei ehkä ulkopuolisen silmin ole missään vaiheessa vaikuttanut niin katastrofilta, mutta todellisuudessa luonnokiharani oli päässyt taas kuivumaan ja korppuuntumaan, ja väri oli todella kellastunut. Kampin Korttelin Qhairin Suvi onkin aina värjännyt tukkani balayage-raidoitusmenetelmällä, jotta tyvikasvu ei olisi niin dramaattinen. Ylläolevassa kuvassa näkyykin, kuinka tyvi on jo kasvanut olkapäille asti, ja melkein harkitsin, että olisi antanut vaan oman värin kasvaa, mutta on se niin tylsän harmahtava, niin päädyin jälleen antamaan sille hieman kirkkautta. Ja naps lähti kuivat latvat, ja muista kuvista näkyykin, että jonkinsorttisen otsatukan leikkasin, jonka kanssa mulla hieman vielä totuttelua, kun ikuisuuteen ei ole sellaista ollut. Niin perus tapaus, että vuosia kasvatat ulos otsista, ja kun vihdoinkin siinä onnistut, leikkaat sellaisen uudestaan. Mutta nyt kelpaa taas olla, niin hyväkuntoinen tukka, joka tuntuu myös paksummalta kun ohuet latvat lähtivät, ja väri on täydellinen.

Kiitos jälleen QHair ja Suvi!

QHair / Kamppi Kortteli 5. krs.

WWW.QHAIR.FI

Aukioloajat: arkisin 8 – 21, lauantaisin 9 – 19, sunnuntaisin 12 – 18
Urho Kekkosen katu 1, Kampin Keskus, 5. kerros, 00100 Helsinki
+358 9 31544700
info@qhair.fi
Q Hair Facebook

Sellainen pitkä höpöttely taas, pitkästä aikaa blogipostausta ja kuulumisia! Kohta alan pommittaa Marokko kuvilla 😉 Ja muistakaa, tänään viimeinen mahdollisuus osallistua edellisen postauksen synttäriarvontoihin!

CANARY ISLANDS

17.01.2018

Selaillessani vanhoja kuvia puhelimessani, tajusin että siitä on aikalailla tasan vuosi, kun matkustin Ainon ja Escadan kanssa ensimmäistä kertaa Kanariansaarille Teneriffalle. En silloin osannut kuvitella, että kyseinen kohde olisi loppuen lopuksi se paikka, johon päätin muuttaa ulkomaille. Kyllä, siihen oli syy miksi en koskaan tänne ollut matkustanut, mulla oli niin suuret ennakkoluulot näistä saarista järkyttävänä turistihelvettinä, ja tuo reissu kumosi sen kaiken. Rakastuin ensisilmäyksellä.

Sama kuin Islannissa, muuttuva vulkaaninen karu maasto on vaan mun juttu. Laavakentät sekä vuoristo, mutta sen lisäksi täällä on myös täydellinen ilmasto, palmuja, kaktuksia ja värikkäitä taloja joka kulmassa. Turismi on iso osa saarta, mutta niin kohdistettua parissa paikassa etelässä, ja toivon että blogini olisi antanut muillekin parempaa kuvaa Teneriffasta. Santa Cruz, mun koti, on mun mielestä todella samanlainen kun Helsinki. Jos jää miettimään, niin kauppakadut, ostarit, elämäntyyli ja ravintolat muistuttaa paljon Helsingin keskustaa, täällä vaan kaikki ottaa vähän rennommin Espanjalaisella manana-asenteella. Aluksi mua vähäsen ärsytti kun kaikki toimii niin hitaasti, ja ruokakaupan jonossa saa valehtelematta helposti seistä 20-30 minuuttia, vaikka edessä olisi vain pari ihmistä, mutta kummasti olen tottunut siihenkin. Suomalaiset ollaan ehkä hieman kärsimättömiä, kun ollaan totuttu hektiseen ja nopeaan arkeen, niin tykkään mitä täällä asuminen on tehnyt luonteelleni. Edelleenkin olen tehokas ihminen, mutta kaikkea ei tarvitse tehdä kiireellä ja joskus on hyvä oppia mukautumaan erilaisiin tilanteisiin ja kulttuureihin.

Mulla jotenkin ei vaan ole ikävä Suomeen. Huomenna sinne taas lennän, ja aidosti on niin ihana päästä Helsinkiin pyörii tutuille mestoille, ja tutkimaan uusia kahviloita ja juttuja. Pääsen näkemään perhettä ja ystäviä, niin onhan se siistii. Mutta asumismielessä, niin tämän neljän kuukauden jälkeen ei ainakaan vielä ole ollenkaan tarvetta tulla takaisin. Onhan täälläkin miinuspuolia, asunnon kanssa hieman ongelmia, mutta pros/cons lista on ehdottomasti pitkälle plussan puolella. Kuitenkin, muista syistä, voi olla että joudun tulla Suomeen jo ennen kesää, mutta pahimmat pakkaset meinaan vielä välttää, ja odottelen kevättä, kesää ja kuumuutta tännekin. Tuntuu, että viime päivät oon ollut ihan jääkalikka kun täällä on hetkittäin mittalukemat menneet jopa 16 asteeseen, eiköhän tuleva viikonloppu reissu sinne -8 asteiseen tuuliseen Helsinkiin palauta maan pinnalle. Puhuttiin juuri Manguston kanssa, että toisin kuten Suomessa ja Liettuassa, täällä me ei koskaan mietitä säätä. Suomessa aina ovesta astuessa ulos, mietit miten pitää pukeutua (tai miten pitää olla pukeutunut puolen päivän päästä), ja vielä enemmän, minä (ja todella moni muukin) valittaa säästä jatkuvasti. Täällä harvemmin sitä tarvitsee edes ajatella, jos sataa, se on ok koska se on kesäsade ja se on niin harvinaista. Koskaan ei tule enää valitettua, ja kun lähden käyttämään koiria ulkona, kellonajasta riippumatta mun ei tarvitse ekaksi katsoa ulos, mitä laittaa päälle. Ei ole vielä yhtäkään koirien ulkoilutusta tullut vastaan, jolloin en voisi lähteä ulos Birkenstockeissa. Jos jotakin vihasin Suomessa, oli koirien pissatukset talvisin kun käydään nurkan takana ja siinä vaiheessa tassut on jo niin jäässä, ettei voi eteenpäin liikkua.

Siksi päätin, mun on turha vuodesta toiseen valittaa Suomessa säästä ja ties mistä, jos sieltä voin helposti lähteä. Tämä kaupunki ja saari on ehdottomasti tullut kodiksi. Mitä pidempään olen täällä, ja opin paikasta enemmän, sitä vähemmän pidän tätä itsestäänselvyytenä, vaan olen niin kiitollinen, että saan asua täällä. Uskon, että jossain vaiheessa haluan takaisin Suomeen, saatan jopa alkaa ikävöimään talveakin. Vaikka täällä on uusia ihania kavereita, varsinkin Lotta ja Mangusto, niin on se tukiverkosto Helsingissä ihan eri asia, ja joskus haluan varmasti takaisin varsinkin perheen luokse. Mutta, se hetki ei ole vielä koittanut, ja rakastan, että saadaan koirien kaa vielä asustella täälläpäin.

Nämä kuvat musta Canary Islands -paita päällä sopivat hyvin postauksen teemaan 😉

Paita: Dicky Morgan (putiikki La Lagunassa)

Hame: Bik Bok

Neule: Na-kd.com *saatu*

Kengät: Converse

Laukku: Gucci + H&M karvapallero

kuvat: @mangusto.photos.tell.stories

PILVIEN YLÄPUOLELLA

09.01.2018

Pari postausta takaperin oltiin näissä samoissa maisemissa, mutta sää oli erilainen. Joulupäivän roadtripilla oli vähemmän pilviä, ja taivas oli täysin kirkkaansininen auringon porottaessa. Poikien kanssa päädyttiin myös pyörähtää vuorilla ja Teiden tulivuorella, ja heillä kaikilla kolmella oli vähän hölmöilyvaihe päällä, varsinkin kun kävin kameranrullaa läpi 😀 Tässä kuitenkin pari otosta blogiin jaettavaksi yli kahden kilometrin korkeudesta pilvien yläpuolelta.

Kohta enää viikko, niin olen jo Suomessa. Siellä on kuulemma tänään ollut pakkasta, itse toivoisin mun reissun ajaksi enempi vesisadetta ja harmautta, kun lunta ja pakkasta. Mieluummin haluaisin sään olevan plussan puolella kuin miinuksen, kun sinne tulen. En vaan tiedä olenko valmis kohtaamaan niin kylmän ilmaston vielä 😀 Kauheasti tekemistä tälle ekalle reissulle, lääkäriä, hammaslääkäriä, palavereja ja läppärin huoltamista. Ja kaikista paras: kampaaja! Laittelin jo viestiä Qhairin Suvin kanssa, varmaan tehdään nyt isompi muutos leikkaukselle, kun en väriäkään halua lähtee dramaattisesti muuttamaan. Vaikka aika ison freesauksen tarpeessa värikin on, vähän kirkastusta maantienharmauteen. Tatuointiaika olisi varattu helmikuulle, kun Damnation Inkin Päivi on palailee töihin äitiyslomalta. Vielä vaan pitäisi päättää, mistä sitten ensimmäisenä jatketaan, hassua kun joku vuosi mennyt ilman yhtäkään pientä tatuointia.

Näiden lisäksi, odotan niin paljon kuukauden päähän sijoittuvaa Marokon reissua! Tällä kertaa ollaan vaan Marrakechin ympäristössä, jos joku on käynyt, saa heittää vinkkejä mistä vaan: ravintolat, nähtävyydet, kaupat, retket, jne… En tiedä miten selviän sieltä ulos ostamatta ylimääräisiä matkalaukkuja täyteen sisustusjuttuja, ekaa kertaa pitää todellakin tosi tarkkaan sumplia, miten vähän tavaraa menomatkalla lähtee mukaan. Ostoslistalla on ainakin huivit, sandaalit, laukut, pieniä astioita, kaikki, kaikki, kaikki… Olen kolmatta päivää putkeen tuijottanut läpi varmaan youtuben jokaikisen Marokko aiheisen matkavlogin, keksinyt meille kaikkea tekemistä ja ajatukset pyörivät nyt vain taikamatoissa, minttuteessä ja Afrikan auringossa. Vaikka saan asua nykyään lämmössä, en kuitenkaan ole ollut lomalla kymmeneen kuukauteen, viimeksi maaliskuussa Roomassa Ainon kanssa, kun kaikki kesän reissusuunnitelmat nollaantuivat Onnin leikkauksen takia. Joten olen ehdottomasti aivan täpinöissä reissusuunnitelmista. Mutta tosiaan, pari pientä Helsinki-matkaa vielä ennen sitä, ja helmikuussa lentkoneen nokka suuntaakin Vantaalta hiukkasen itään päin Kanarialta.