ALKOHOLI MUN ELÄMÄSSÄ

24.11.2017

Se olisi jälleen viikonloppu. Hassua miten erilaista elämää elän täällä verrattuna Suomeen. Mä sain Suomessa asuessa paljon kommentteja seuraajilta mun alkoholinkäytöstä, että se olisi liiallista. Totta, me tyttöjen kanssa biletettiin melkein joka viikonloppu. Mutta se oli sellainen vaihe elämässä, johon rehellisesti aloin jo pikkuhiljaa kyllästymään. Nuorena tein niin paljon töitä, että bilettäminen oli todella harvinaista. Sen lisäksi parisuhteessa katoin vierestä sellaista dokaamista, että oma kiinnostus alkoholiin oli aika minimaalista. Sinkkuuntuessa aloin keskittymään omiin juttuihin, ja tuli lähettyä ulos ja juotua vähän useammin. Samalla söin epäterveellisesti ja paino nousi. Sitten ryhdyttiinkin ruokavaliolle ja tipattomalle, joka kesti melkein neljä kuukautta. Yökerhoissa silti pyörittiin, mutta vain selvinpäin tanssimassa.

Treenipuserruksen jälkeen taas relasin, ja kävin välillä ulkona. Iso muutos kuitenkin tapahtui, kun myös Jenny erosi poikaystävästään. Ekaa kertaa elämässäni en ollut parisuhteessa ja joku läheisistä ystävistäni ei myöskään ollut. Sitten vaan pidettiin hauskaa. Lauantaisin laittauduttiin ja lähdettiin humpalle. Olen aina painottanut, että vaikka mystoryt olisivatkin välillä astetta nolompaa katsottavaa, ja krapulan olotilat lähestyvät kuolemaa, ei me koskaan olla tehty mitään pahaa. Vaikka kuplivat humahtavat päähän, ihan omilla jaloilla ollaan kannettu itsemme ja osattu käyttäytyä. En ymmärrä miten keskustelupalstoilla on jaksettu valittaa, että olisin alkoholisti. Ihminen jolla ei ole lapsia, on sinkku ja vaikka kuinka mua yritetään leimata liian vanhaksi bilettämään, valitettavasti 28-vuotiaana sitä en ole. Se, että juo kerran viikossa ei tee ihmistä alkoholistiksi. Mä en kuitenkaan lähestulkoon koskaan tissuttele keskellä arkea, edes lasillisen verran. Viime vuodet olen juonut viiniä ja skumppaa ilojuomana kun ollaan ulkona tyttöjen kanssa. Ihmisillä on mun ikäisenä eri elämäntilateita, ehkä jotkut on naimisissa lasten kanssa, mutta lupaan, että todella moni myös mua vanhempi elää vielä nuoruutta. Se on aika vanhanaikainen käsite, että kolmikymppisenä pitäisi olla jo rauhottunut.

Annoin itseni bilettää, koska meillä on aina ollut hauskaa ja en ole käyttänyt alkoholia korjaamaan mitään negatiivisia, henkisiä olotilaja. Tämä myös sopi elämäntyyliini, olenhan sanonut, että pari vuotta en todellakaan etsinyt miestä tai parisuhdetta elämääni, vaan monen vuoden stressaamisen jälkeen keskityin itseeni, ystäviini ja elämästä nauttimiseen. Tietty, ootte vasta seurailleet mua sen parin vuoden ajan, ja sinä aikana olenkin ollut enempi juhlimassa, mutta tilanne ei todellakaan ole aina ollut sellainen.

Kuitenkin, kun olin jo suunnittellut muuttavani Suomesta, jotenkin alkoi tuntua, että alan myös kyllästyä ainaisiin samoihin baareihin ja Helsingin pieniin piireihin. Aina sama meininki ja samat kasvot, ja ulkona käyminen alkoi tuntua turhalta. Harvemmin enää oli super hauskaa. Muuttoni venyessä kesän yli syksyyn, jatkoin silti ravintoloissa keikkumista tyttöjen kanssa. Tämä oikeestaan vaan siitä syystä, koska halusin jokaisen mahdollisen minuutin viettää aikaa hyvien kavereiden kanssa, ennen kuin lähden Teneriffalle.  Tiesin, että voi mennä vuosi ennen kuin saan takaisin ne illat, ja sen lisäksi vielä mennä monta kuukautta, ennen kuin mulla on ketään seuraa, kenen kanssa käydä edes yhdellä lasillisella. Niinpä tämäkin vuosi tuli pyörittyä vaikka missä juhlissa, ettei jälkikäteen kaduttaisi etten hengaillut tarpeeksi tyttöjen kanssa. Tietenkin olisi voinut olla ilman alkoholiakin, mutta jos se ei ole itselle ongelma, en myöskään nää miksi lauantai iltaisin sitä pitäisi välttää.

Mutta joo, huomasin koko kesän, että olin vaan jotenkin väsynyt juomiseen. Rakastan festareita, mutta kaikista päivistä mitä tuli vietettyä musiikin parissa festareilla, vain kerran lähdin baariin jatkoille. Tätä te ette somesta huomaakkaan, mutta Blockit, Ruissi, Flow ja Weekend, kaikista menin kotiin tai hotellille, poikkeuksena yksi Flow-ilta mentiin Jennyn kanssa Teatteriin, josta sitten kuitenkin häippäsin yksin ennen pilkkua himaan. Vuosi sitten pyörittiin baarin jälkeen jatkoilla, tänä vuonna olin oikeastaan lähestulkoon  aina ensimmäinen, joka poistui yhden kahden aikaan kotiin nukkumaan, koska ei vaan jaksanut enää 😀 Tiedostin myös, masennuksen ohella alkoholi ei aina ole paras vaihtoehto, ja jos yhtään tuntui, että en enää viihdy ravintolassa, tiesin lähteä enkä jäädä allapäin istuskelemaan. Juhlat ovat juhlimista, ei sinne baariin tartte pakosta jäädä jos ei viihdy.

Ja kyllä, mulla oli myös kesällä monta viikonloppua ja viikkoja putkeen kun en juonut. Jotenkin seuraajat osaavat myös tarttua siihen, että kun on kännisnäppejä baarista, että silloin join aina. Jurrisnäpeistä myönnän, ne on todella raskaita ja monet olisi ehdottomasti voinut jättää kuvaamatta, tai edes miettinyt sisältöä tarkemmin, mutta kännissä jotkut ideat on sit vissiin parempia kuin mitä ne ovat seuraavana aamuna. Mua ei jotenkin häirinnyt tää vaihe elämästä, menin fiiliksen mukaan ja aina sanoin, jos vaikka löytyykin joku jonka kanssa mieluummin viettää viikonloput kotona sohvan pohjalla, niin oonpahan kerran elämässä nähnyt menot ja meiningit. Voihan sellaisessakin tilanteessa ottaa pari lasillista kotona jos haluaa, ja vähän harvemmin rällästellä tyttöjen kanssa ulkona. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole mun tyylistä olla jatkuvasti bilettämässä, niin olisihan se ollut vähän tylsempää jos teini-ikäisestä asti koko elämäni olisi ollut vain seurustelua (kaikkien suhteet on erilaisia, tuon vain esiin, että tälläinen itse olen). Nyt on pari kertaa tullut istuskeltua useammalla viinilasillisella Lotan ja Manguston kanssa, mutta tanssimassa tai yökerhoissa ei ole tullut pyörittyä, ei niitä täällä Santa Cruzissa edes ole. Näillä molemmilla kavereilla on myös lapsia, joten kummasti on meiningit muuttuneet, vaikka ei kummassakaan elämäntyylissä mitään pahaa ole. Ei alkoholissa ole mitään huonoa, kunhan sitä osaa käyttää oikein, eikä satuta itseään tai muita 🙂

Jotkut ovat kommentoineet, että annan huonoa esimerkkiä nuorille, koska käytän alkoholia, juon itseni välillä humalaan ja tuon sen esille sosiaalisessa mediassa. Mä olen aina yrittänyt olla oma itseni somessa, jos me biletettäisiin ja en näyttäisi sitä, sitten jengi valittaisi, että esitän jotain mitä en ole. Tätäkin näkee paljon jodelissa bloggaajien kohdalla, siellä sitten valitettaisiin kun Ananasraaste taas nähty kännissä baarissa ja kumma kun ei näytä sitä missään somessa. Sellainen ei olisi mun tyylistä, koska pyrin tuomaan mahdollisemman aidon kuvan itsestäni kaikissa kanavissani. Ja koen myös, että silloin antaisin sellaisen käsityksen, että siinä olisi jotain väärää käydä ulkona ja olla hiprakassa. Kuten tässä postauksessa tuon ilmi, mun mielestä siinä ei ole, kunhan jokainen tietää rajansa. Muutenkin, olen aikuinen nainen, ja eiköhän lapset tiedä, että alkoholi kuuluu vain täysi-ikäisille. En esimerkiksi koskaan tuo kenenkään tupakointia esiin someissa, koska siinä olen sitä mieltä, että terveydellisistä syistä tupakassa ei ole mitään hyvään, ja en halua antaa vaikutelmaa, että se olisi ok. Vaikka moni juhlapolttaa samalla kun on shampanjalasi kädessä, silloin ei kuvata snäppejä, tai tupakka piilotetaan.  Alkoholissa kuitenkin negatiivisten asioiden lisäksi on myös hyviäkin asioita, muun muassa rentoutus ja sosiaaliset tilanteet, tupakoinnissa näitä samoja asioita ei voi tehdä “maltilla”, sillä jokainen hatsi on jollain tapaa huono omalle terveydelle.

Musta on nyt taas ollut kiva kun ei ole kokoajan ulkona, jos jotain Suomessa on ikävä, niin se ei ole meidän lauantai-illat  Skifferissa, Groteskissa ja Teatterissa, sama kaava oli jo aika nähty. Ihmiset kenen kanssa niissä oli, niitä tietty kaipaa aina, mutta enemmän haluaisin tehdä muita aktiviteetteja heidän kanssa. Myös ollut aika mahtavaa kun sunnuntait (ja joskus jopa maanantait) eivät ole täysin pilalla, kyllä sen huomaa olotilassa, kun ei joka viikko ole krapulaa. Kun Nellyn Xmashotel bileet alkoivat, ja katsoin kavereiden snäppejä illalla, millisekunnin verran mietin, että hitto nyt on kyllä hyvät bileet ja vähän harmitti, etten ole mukana. Sitten kun jatkoin snäppejä, tajusin että ihan sama meininki sielläkin oli, mikä nähty miljoona kertaa. Kyllä mulla on paljon siistimpää täällä, istua lasillisella etelän lämmössä ja tulla kotiin koiramuksujen luo. Uudet tuulet. Välillä mä tykkään käyttää alkoholia, mutta ehdottomasti osaan myös olla ilman. Ehkä jossain vaiheessa alkaa taas baarit, terassit ja humpat kiinnostaa, just nyt ei.

 Aloitin tämän postauksen lauseella se olisi jälleen viikonloppu, ja sitten taas tulikin vaikka mitä asiaa, mitä en ollut alunperin edes ajatellut kirjoittavani 😀 Perus minä..

Mekko: www.na-kd.com *saatu blogin kautta*

Viimeisiä viedään, tämän loppuviikon koodilla sini30 saatte -30% alennusta Na-kd:n sivuilla (normaalisti sinis20 ja -20% alennusta).

Kuvat: @mangusto.photos.tell.stories

KYSYMYKSET KUIN KAVERIKIRJASTA

06.09.2017

Mä oon todella huono seurailemaan blogeja enää nykyään, mutta edelleenkin välillä klikkailen facebook-feedistä linkkejä mielenkiintoisiin aiheisiin, ja vielä useammin päädyn satunnaisesti selailemaan Indiedays-etusivua, josta tulee bongailtua ja lueskeltua tuttujen ja tuntemattomien tekstejä.

Näin kävi jälleen yksi päivä, ja eksyin mulle aikaisemmin tuntemattomaan bloggaajaan Emmaan, jonka blogia päädyin selailemaan hetken aikaan. Ja sieltä sitten päätin täysin varastaa tämän postauksen idean. Vähän saman tyyppisen Aikuisten kaverikirja -postauksen oon tehnyt aiemminkin, mutta tämmöinen kevyempi teksti tällä kertaa. Itse ainakin tykkään lueskella muiden blogeista näitä! Emman Holyfacepalm-blogin löydätte täältä!

Aamupala, lounas vai päivällinen?
Ehdottomasti aamupala! Ennen kokopäivätöissä skippasin aamupalan aina, mutta nykyään päivä ei lähde käyntiin ilman kunnollista ateriaa. Iso kuppi kahvia ja melkein joka aamu sama munakas, jotenkin en siihen kyllästy koskaan 😀
 
Juotko muroissa käytetyn maidon?
Noh, eipä tule melkein koskaan syötyä muroja, mutta varmaan aika 50/50. Periaatteessa varmaan joisin, mutta yleensä olen aamupalan jäljiltä niin täynnä, että kulhollinen maitoa ei oikein enää uppoa.
CD, radio vai puhelin autossa?
Ehdottomasti Spotify. Olen jopa ottanut matkakajareita mukaan autoon, missä sitä ei saa yhdistettyä auton kajareihin.
Ikkuna- vai käytäväpaikka?
Kavereiden kanssa ei niin väliä, yksin matkustaessa käytäväpaikka. Mutta sitten kuitenkin harmittelen, kun en pääse lähempää pähyilemään auringonnousuja/-laskuja ja pilviä ikkunasta. Mutta vihaan pyytää ihmisiä siirtymään, kun haluan vessaan. Mieluummin siirryn itse.
Ensin shampoo ja sitten suihkugeeli vai toisinpäin?
Tukka aina ekana, niin pääsee hoitoaineet ja maskit vaikuttelemaan kun muu kroppa putsataan/sheivaillaan.

Oletko stressaava vai rento?
Ennen olin iso stressipallo, mutta nykyään oon paljon chillimpi. Jollain tasolla aina kannattaa stressailla, muuten olisi varmaan motivaatiokin täysin hukassa. Mutta oon ehkä oppinut stressailemaan vain kun siihen on aihetta.
Oletko kärsivällinen vai kärsimätön?
Kärsivällinen, mutta se loppuu siihen kun joudun jonottaa johonkin/jotakin.
Aikataulutatko menosi vai oletko enemmän go with the flow?
Kyllä mä tykkään aikatauluttaa, kotona työskentelevänä mun herätys on lähestulkoon aina 8-9 aikaan, ja mietin että viimeistään kello 11 pitää olla koirien pitkä aamulenkki käyty, aamupalat syöty ja sähköpostit vastailtu. Eli en anna itseni vaan hengailla päivät pitkään, vaan aikaiseksi pitää jotain saada. Mutta sitten taas, aikuisena ihmisenä jos aamun velvollisuudet on tehty vasta klo 11, niin on sekin aika go with the flow verrattuna entisiin duunipaikkoihin.
 
Mitä haluat/halusit tehdä isona?
En osaa sanoa, nautin siitä että oon hieman tuuliviiri ja vaihtelen alaa jatkuvasti, niin en koskaan tylsisty. Oon päättänyt pitkä aika sitten, että en enää suuremmin suunnittele tulevaisuuttani. Kuitenkin ulkomailla haluaisin asutestella niin jotakin sellaista, että sinne päädyn ja voin sielläkin tehdä. Lapsena halusin ehdottomasti miekkavalaskouluttajaksi Sea Worldiin.

Lempivaatteesi?
Kotona isot löysät t-paidat. Yleisin asuni ulkomaailmassa on varmaan joku rokkipaidoistani, farkut, conssit/vanssit ja nahka-/farkkutakki.
Mitä soitinta haluaisit soittaa?
Varmaan pianoa, jos joku onnistuisi tekemään musta musikaalisen.
 
Itä- vai länsirannikko?
Jos puhutaan jenkeistä, varmaan itä, koska Atlanta ja koti <3
Lontoo vai Los Angeles?
Los Angeles.
 
Lempijuhlapyhä?
Halloween? 😀 En ole kovinkaan “pyhä”-ihminen, joulukaan kummemmin nappaa.
Saatko kielen rullalle tai saatko kielen nenään?
Juu en, en osaa mitään tälläisiä, katsoa kieroonkaan, kaverit aina nauraa mun lame-ass yrityksille…

Nukutko ovi kiinni vai auki?
En muista koska viimeksi olisin asunut kodissa, jossa olisi ovia. Niiku rehellisesti nyt kun olen kaverien nurkillakin ollut väliaikaisesti, niin yhdessäkään kämpässä ei ole ollut ovia, niin kuin ei ollut mun Torkkelinmäen kodissakaan. Viimeksi varmaan eksäni kanssa asuessa oli ovia, ja muistaakseni jos yhdessä mentiin nukkumaan, mikä oli työaikataulujen takia harvinaista, niin taidettiin kyllä jättää ovi auki. Mutta kiinnihän se oli jos toinen meni aikaisemmin nukkumaan. Kotona vanhempien kanssa aina kiinni ja lukossa 😀
 
Oletko koskaan varastanut?
En. Paitsi parhaalta kaveriltani Courtneylta joskus viisi-vuotiaana Barbie-mäkkilelun, ja tämä tapahtuma kummittelee mun omatuntoa vieläkin.

Tatuoinnit vai lävistykset?
Tatuoinnit, mutta lävistykset kans!

Konsertit vai teema-/huvipuistot?
Festarit! Mutta rakastan huvipuistojakin.

Musiikki vai kirjat?
Musiikki! Tästä oon jauhanut niin sata kertaa täällä blogissa, että ei siitä enempää, mutta en eläisi ilman musiikkia. Kirjoja luin ihan tajuttomasti junnuna, joskus harmittaa, että se on jäänyt tässä teknologian maailmassa.  Kuitenkin, jos luen kirjoja, niin vain englanniksi.
Animaatiot vai näytellyt elokuvat?
Näytellyt, en kauheasti tykkää animaatioista, Disney + pari poikkeusta lukuunottamatta.
Kirjeet vai sähköposti?
Sähköposti, mutta oon miettinyt, että pitäisi kirjoitella kavereille kirjeitä, ihan vaan koska niiden saaminen olisi yllättävää, ja ne varmaan vaikuttaisivat eri tavalla henkilöön kun lukee kivoja juttuja kirjoitettuna paperille 🙂
Mikä oli ensimmäinen keikkasi/konserttisi?
En muista oikeasti ollenkaan, joku lastenkonsertti varmaan Jenkeissä.
Puhutko vieraita kieliä?
En oikeastaan, ruotsia, venäjää ja espanjaa opiskellut koulussa, kovinkaan paljoa jäänyt niistä käteen. Englanti on mun vahvin kieli, ja suomen opin kun tänne muutettiin.

Makea vai suolainen?
Suolainen!

Osaatko viheltää?
Jonkinsorttisen äänen osaan tuottaa, mutta aika huonosti 😀
Linkiteltää jos otatte haasteen vastaan! 🙂 Kuvat ovat Balin Kuta Beachilta kesäkuussa 2016.

BLOCKFEST -VIDEO

04.09.2017

Nyt olisi ekaa kertaa kattavampaa infoa uudesta Honor 9 -puhelimesta, höpisen siitä kaikkea mitä ootte kyselleetkin. Ja päätin tosiaan kuvata pienen fiilispätkän Blockfesteista itse puhelimella 🙂