BLOCKFEST 2017 PHOTO DIARY

12.09.2017

Blockfestien kuvia vielä tyttöjen kanssa! Mun piti alunperin olla paikalla perjantai ja lauantai, mutta torstaina ja vielä perjantaiaamuna, oli niin paljon kaikkea odottamatonta säätöä, niin mulla ei ollut mitään vaihtoehtoa, kuin mennä lauantaina yhdeksi päiväksi. Jennynkin piti alunperin tulla mukaan, silläkin sitten ilmeni ihan omat ongelmat koiransa kanssa, niin Jennyltä jäi sitten reissu kokonaan väliin tänä vuonna. Onneksi kaverini Teemu oli menossa festareille töihin, niin pääsin helposti hänen kyydillä, jolla mun piti tulla lauantai-iltana myös takaisin Helsinkiin kaiken tämän häslingin takia, mutta meillä oli muijien kanssa niin hauskaa, niin päädyin jäämään sittenkin Ainon ja Emman hotellihuoneeseen yöksi. Onneksi koirien vakkarihoitaja Olga mielellään piti haukut vielä yön yli.

Ihan loisto porukka, samaa jengiä kuin Ruissisakin, eli Aino, Marianna ja Sarah, mutta meidän Hollannin vahvistus Emma oli nyt myös Suomessa, niin pääsin itsekkin viettää kunnolla laatuaikaa neidon kanssa, kun ei tänä kesänä keritty muuten paljoa näkemään tämän viikonlopun lisäksi. Emma on muuten myös aloittanut bloggaa hiljattain, kannattaa tsekkaa hänen blogi täältä.

Tää porukka oli niin mahtava, ja mikä mun mielestä oli hauskaa, ja ehkä hieman normaalista poikkeavaa, oli että yleensä festareilla, tai vaikkapa ihan Helsingin baareissa, missä on paljon tuttuja, tulee jumituttua koko ilta hengailee joidenkin tiettyjen kavereiden kanssa. Tietenkin muutkin ystävät on rakkaita, mutta kun käytännössä koko Helsinki oli tuolloin Ratina Stadionilla, niin oli jotenkin kivaa, että oltiin kuitenkin koko ilta meidän pienellä porukalla. Pyörittiin moikkaamassa tuttuja, mutta käytännössä liikuttiin tällä poppoolla ilta, ja aika paljon eksyttiin myös bäkkärille johonkin nurkkaan omiin oloihin ja juoruttiin tyttöjen juttuja. Vaikka paljon käydään ulkona “tyttöjen” kanssa, aina todellisuudessa on monen monta puolituttua tai miespuolisia kavereita mukana, ja tykkäsin kun kerrankin oltiin suurimman osan ajasta tän jengin kanssa.

Blockfestit on mulle poikkeuksellinen festari, että sinne en oikeastaan tähtää tiettyjen artistien perässä. Tykkään Blockien erilaisuudesta, itse sijainti on uniikki, ja tykkään paljon räpistä, mutta en kuitenkaan fanita oikein ketään artistia tällä hetkellä niin vahvasti, että haluaisin sinne vain sen takia. Tuolla oli siistiä pyöriä, ja samalla kuunnella tuttuja biisejä taustalla. Lil Wayne käytiin kuuntelemassa lavan edessä, muuten fiilisteltiin esiintyjiä yleisöstä tai terassilta.

Minäpä tietty unohdin laittaa luonnonkiharaan tukkaani hiuslakkaa päälaelle, niin aika nopeasti kosteassa sateisessa säässä efekti oli erittäin räjähtänyt, ja näytin koko illan todella sekavalta. Jopa Ainon Blocki-videolla kuuluu, kun Masa kommentoi, että mitä Sinin tukalle on tapahtunut. Voipi olla, että meillä tytöillä oli myös astetta sekavampaa muutenkin, rehellisesti sanottuna oltiin kaikki jotenkin todella humalassa. Mä en nyt arasta myöntää, että tulee biletettyä, mutta tuolla oltiin jotenkin jo päiväsaikaan aika juhlatuulella. Kaikki muut festarit otettu suhteellisen iisisti, ja humala iskee vasta yön pimeillä tunneilla, mutta tällä kertaa nämä neidithän riipaisi pienen päiväkännin siinä aikaiseksi. No mutta, ei örvelletty eikä sekoiltu, enemmänkin pienessä tasaisessa hiprakassa pyörittiin mestoilla. Pahoittelut kaikille seuraajille, piti oikein erikseen kaikille mainita, että nyt ollaankin vähän astetta enemmän juhlahumussa.

Todella paljon on myös loistavia hetkiä (jotka tietenkin videoitiin omaksi muistoksi), jotka jäävät somen ulkopuolelle. Muun muassa snäpissä ja Ainon videolla näkyneet loputtomat karkit ja mysteeriavokado, joka löytyi mun laukusta seuraavana päivänä. Todellisuudessa, avokado ei ollut mysteeri, se oli oma läppä jo illan aikana. Jodelissa kun taas jotkut pahoittivat mielensä, kun aikuiset naiset ovat “pöllineet” bäkkäriltä avokadon. Kuule, mulla ei ole mitään tarvetta varastaa yhtä hemmetin hedelmää keneltäkään 😀 Ja vaikka näin olisin kovasti halunnut tehdä, niin kertokaapa mulle yksi artisti, joka oli ottanut nokkiinsa, että bäkkärin loputtomista tarjoiluista yksi vaivainen avokado olisi kadonnut? Ne karkit nyt taas on oma stoori, oikeastaan helposti selitettävissä sillä, että kun muut saivat syödä tarjolla olleita kanahamppareita, minä kasvissyöjänä jouduin tyytymään sipseihin ja nameihin, ja niitä jotenkin maagisesti löytyi mun takin taskun pohjalta (ja hotellin nojatuolilta ja mistä lie) vielä seuraavana päivänä….

Kuvasato tältä päivältä oli kovin kyseenalaista, niin jaetaan nyt sitten nämä parit julkaisukelpoiset kuvat. Kiitos jälleen tytöille mahtavasta seurasta, tähän oli hyvä päättää festarikesä, ensi vuonna otetaan uusiksi <3

FLOW FESTIVAL 2017

23.08.2017

DAY 1

Nämä kesän viikonloput on kyllä olleet niin täynnä kaikkea, on Tubeconia, festareita, häitä jne. Flow-viikonloppu ei ollut ollenkaan poikkeus, juoksin pää kolmantena jalkana edes takas Suvilahdessa ja Hartwall Areenalla, mutta oli kyllä huippu viikonloppu. Oli niin siistiä nähdä seuraajia Tubeconissa, ja illat sai viettää hyvien ystävien kanssa musafestareilla.

Mulla nimittäin ei olisi käynyt mielessäkään, että olisin missannut Flow:n tänä vuonna. Lyhyet yöunet ja minuuttiaikataulu oli pientä siihen verrattuna, että pääsin näkemään Lana Del Reyn ja The Xx:n livenä. Lanahan on mun ehdoton ykkös lemppari artisti, ainut ihminen kenen lyriikat on tähän mennessä päässeet tatuoituna ihoon. Ja kyllä kun nainen veti Blue Jeans kappaleen <3

Perjantain festariseurana oli Essi ja Anni, jonka jälkimmäisen kanssa vietettiin Flow yhdessä myös kaksi vuotta sitten, silloin fiilaamassa Florence & The Machinea. Tietenkin pyörittiin ympäriinsä moikkailemassa kamuja, mutta tällä kolmikolla mentiin ilta. Jotenkin aika meni kyllä todella nopeasti, sillä tuntui että oltiin katsomassa heti ekana Reinoa, ja piti olla monta tuntia Lanan alkuun ja tarkoitus oli käydä safkaamassa, mutta jotenkin aika hujahti ja yhtäkkiä olikin jo pääesiintyjän aika.

Reino veti keikkansa niin loistavasti, oon aina ollut vähän nihkeä kyseisen artistin suhteen, mutta Antaudun biisiin rakastuin keväällä. Silti jotenkin hänen musa ei ole toiminut, mutta sehän kaikki muuttui tuon keikan myötä. Jätkä veti koko yleisön mukaansa ja kun kuuntelin biisejä, niin niissä on loppuen lopuksi todella hyvät sanoitukset. Varmasti moni muukin lämpesi herralle tuon mahtavan suorituksen jälkeen. Jälkikäteen tullutkin kuunneltua uusinta albumi, ja esimerkiksi fiilaan Vapaa -biisiä.

Lanasta en nyt edes tiedä mitä sanoa. Ei ole eka kerta kun hänen keikalla olen ollut, mutta kyseinen nainen on mulle Jumala. Monille muillekkin Lana on girl crush, mutta se on ollut mun ehdoton ykkönen jo kymmenen vuotta, ja hänen biiseillä ja lyriikoilla on niin vahva merkitys mun elämässä. Joka ikinen kappale ja hetki keikasta oli taianomaista ja tuntui kun olisin jossain transsissa 😀 Kuuntelen kuitenkin biisejä päivittäin ja live-keikoissa on aina oma eri fiiliksensä. Ja edelleenkin niin ihanaa, kun Lana jaksaa joka keikalla ottaa aikaa yhteiskuville eturivin kanssa ja myös nauroi lavalle juosseelle fanille. Mä en ole yhtään sellainen ihminen, joka häkeltyy julkkiksista, mutta Lana saa mut niin sanattomaksi. Ja en olisi koskaan uskonut, että hän vetäisi mun lempparin uudelta levyltä. Changes on kuitenkin niin melankolinen kappale, ja kun hän ilmoitti sen laulavansa.. siis en pysty oikeasti sanoiksi kuvaamaan kun kuulin sen keikalla 😀 Olin varmaan ainut monen metrin säteellä joka tunnisti biisin, saatikaan osasi kaikki sanat ulkoa. Tuolla biisillä on ollut niin suuri vaikutus muhun tänä kesänä, niin oli kirsikka kakun päälle kuulla se tuolla. Kirsikoista puheen ollen, myös Cherry oli mahtava kuulla. Ja se Blue Jeans. Ja oikeastaan joka ikinen biisi minkä kerkesi esittää, mun puolesta olisi voinut koko tuotantonsa vetää ja olisin jaksanut kuunnella loppuun asti. Nojoo se siitä Lanasta, jatkuu… 😀

Asukuvat perjantailta postailinkin jo, mulla oli päällä vansit ja kukkamekko, ja sää perjantaina olikin ihan mukava, varsinkin jos verrataan seuraavaan päivään. Lanan jälkeen jäätiin vielä hetkeksi hengailee Original Gin -baariin, missä ystävämm Kiiru oli töissä koko viikonlopun, ja sinne saapui sitten useampi frendi mukaan ja meitä olikin jo iso poppoo kasassa. Tytöt suuntasivat baariin jatkoille, ja mä lähdin kotiin nukkumaan, jotta jaksaisi seuraavan päivän Tubecon-miitit.

DAY 2

Flow kakkospäivä. Uskon, että varmasti jos seuraat yhtäkään ihmistä joka oli Flow:ssa lauantaina, tai ylipäätänsä Helsingissä, tuskin jäi epäselväksi mikä sää oli sinä iltana. Kerkesin jo menomatkalla snäppiin sanoa, että Helsinkiin on luvattu Klaara-myrsky, mutta mietin, että ehkä se ei saavukkaan. No seistiin Millan ja Jennyn kanssa sisäänpääsyssä jonottomassa, kun sormia napsauttamalla taivas repesi. Ukkosta, salamia ja ihan järkyttävät tuulet ja rankkasade. Heitettiin Jennyn takki pään päälle ja katottiin vierestä kun väkijoukot alkoivat lappoamaan ulospääsyä kohti. Mehän tytöt ei suostuttu luovuttaa, minuuteissa oltiin jo litimärkiä, niin mitään menetettävää ei ollut. Jos meitä ei festareilta häädetä pois, niin mehän tultiin katsomaan  The Xx:ää. Haettiin suomalaisella sisulla siiderit, jengi laulaa Always Look on The Bright Side Of Life -biisiä, ja koska telttoihin ei saanut turvallisuus-syistä mennä, niin tehtiin sama kuin moni muu, mentiin hetkeksi istumaan bajamajaan. Kauaa ei siellä lipitelty, vaan päädyttiin pyörimään mestoilla. Montakohan kertaa tytöt hokivat, että kyllä se aurinko sieltä vielä tulee 😀 Oltiin kirjaimellisesti niin märkiä, että meidän takitkin painoivat todella paljon.

Kuitenkin, loppuun asti sinnilteltiin. Pari kertaa alkoikin sataa uudestaan, mutta se ei menoa haitannut. Pyörittiin kolmistaan koko ilta, joku ihana mies lahjoitti Jennylle sadetakkinsa, safkattiin ja Kiiru juotti meille siideriä ja skumppaa. Ylläoleva kuva musta ja Jennystä kuvastaa kyllä fiiliksiä, litimärkänä kuohuvaa naamaan. Mulla noi Crocsin kumpparit on kyllä olleet uskolliset tänä festarikesänä 😀 Meidän takit olivat niin märät, että vielä seuraavana päivänä kolmen aikaan iltapäivällä, kun puettiin niitä päälle, olivat ne vielä ihan kosteat. En edelleenkään kestä, että ollaan oltu Teatterissa kumppareissa ja tukat räjähtäneenä bailaamassa pilkkuun asti. Kaverit paikan päällä kieltämättä vähän naureskeli meille.

The Xx on pitkään ollut mun ja Jennyn yhteinen juttu, ja molemmat rakastetaan kyseistä artistia. En vieläkään käsitä miten kaikki mun lempparit oli melkein viikon sisällä Suomessa, mutta tämäkin keikka oli vaan niin loistava. Siellä me pompittiin ja palattiin kaikkiin muistoihin mitä ollaan Xx:n tahtiin koettu.

Mutta pakko sanoa, että oon kolunut niin monet festarit, että tää oli kyllä hauska kokemus sinäänsä, keskellä myrskyä Flow:ssa. Ja mieluummin stadin festareissa näin, kuin esimerkiki Ruississa. Näille päästään nauramaan myöhemmin, ja parasta, että seura oli sellaista, että osattiin nauraa tilanteelle myös paikan päällä. Eiköhän vanhana keinutuoleissa muistella näitä sitten.

Kiitokset kaikille viikonlopusta, ja tämän jälkeen olikin kesän vikat festarit, eli Blockit, niistä lisää myöhemmin! 🙂

WKND FESTIVAL 2017

10.08.2017

Kesän tokatkin festarit juhlittu! Ja Chainsmokersien ansiosta mun ensimmäinen kokemus Weekendeista! Vitsit kun kuulin, että nämä ovat päätähtenä tuolla <3 Sitten Lotan häiden kutsun myötä iskikin pieni paniikki, että sama viikonloppu, ja olin aivan satavarma, että lempparini olisivat varmasti lauantain pääesiintyjä, eikä perjantaina. Tietenkin Lotan ja Joonaksen häät olisivat menneet heittämällä etusijalle, mutta jossain vaiheessa planeetat asettuivat riviin, ja The Chainsmokers olikin laitettu edelliselle päivälle, mikä tarkoitti sitä, että pääsen molempia juhlimaan!

Neljistä festareista olin jo päättänyt, että joka toiseen haen media passia, eli kahdessa menen tavallisella lipulla, ja saan nauttia festarimeiningistä, ilman, että stressaan kuvaamista ja videon tekoa. Vähän jäi nyt harmittaa, kun kuitenkin tykkään kuvailla kameralla niin paljon, niin ensi vuonna varmaan en tee samaa virhettä. Ylläoleva kuva oli valokuvaaja Jarkko Laineen ottama, mutta muuten postauksen kuvat mun uskollisella Honorilla. Sinäänsä oli kiva joo, ettei itse, tai kavereiden tarvinnut kokoajan odotella mun kuvailuja, että ehkä tämän kesän vielä nautin tästä, mutta kyllä nämä on niitä hetkiä, että kaipailen Canonia.

Kuitenkin, puhelimen kamerarullaan tarttui taas kaikennäköistä. Me iskettiin perjantaina paikalle ystävieni Millan ja Jennan kanssa, ja seuraamme liittyi illan aikana uusi tuttavuus Riikka, ja vielä vähän myöhemmin mun kaveri Jaana. Fiilisteltiin eri artisteja, haettiin festari-mättö safkat, ja jotenkin sain Millan houkuteltua Mega-Flip laitteeseen. Hieno idea pienessä nousu-humalassa, kiljuttiin ihan huolella ja Millan addut olivat aika korkealla tovin sen jälkeen. Tälläistä väli-aktiviteettia. Maailmanpyörään olisi pitänyt mennä kanssa, mutta kukaan muu ei halunnut mennä mun kanssa. Pieni nippelitieto musta, mä rakastan maailmanpyöriä, ja ainakin kerran kesässä jonkun miehen on vietävä mut lintsille Rinkeliin. Yksi vähän surullisempi ja yksinäisempi kesä se jäi sitten Valtterin ja Jannen tehtäväksi Valokarnevaaleilla 😀

Halusin alunperin Weekendeille lemppari artistin takia, ja vähän pelotti, että ollaanko me liian vanhoja noille festareille, mutta olihan siellä aikuisiakin vaikka kuinka paljon, ja meno oli erittäin loistava. Kaikki olivat jotenkin pelotelleet nuorisosta, en nyt ihan ymmärtänyt, sillä mun silmissä yleisesti kaikki osasivat juhlia ihan asiallisesti. Eli vanhemmille seuraajille, jotka rakastavat festareita ja Weekendin artistit voisivat houkutella, niin ei kannata sen takia arastella tätä tapahtumaa. Tunnelma oli koko päivän katossa ja olin tosi positiivisesti yllättynyt kuinka paljon tykkäsin festareiden fiiliksestä. Mietin hetken, onko edm-muusikin juhlat hieman erilaiset tälläiselle klassisia festareita rakastavalle, mutta tästäkään ei ollut ollenkaan huolta. Eli ennakkoluulot olivat ihan huuhaata.

Mä suunnittelin mun asun samana päivänä, erittäin lyhyessä ajassa. Sää alkupäivän oli sateinen, ja sitähän oli luvattu koko illaksikin. Jälleen festarijumalat suosivat juhlivaa kansaa, ja sadetta tuli vain vähän tihkuttaen viimeisen keikan aikana. Kuitenkin päädyin laittamaan mun uudet Crocsilta saadut kumpparit, ja vaikka sade oli loppu, olivat ne erittäin nappivalinta, sillä alue oli täynnä mutaa ja vesilammikoita. Ja itse ainakin tykkään yhdistellä noita mekkojen kanssa, mitä oonkin tehnyt pitkin kesää, kun Suomen sää ollut mitä ollut. Tunika on Jennyn vanha Zarasta, tiesin tarvitsevani sen päälle Zaran miesten farkkutakin. Pelkäsin, että asu jää liian tylsäksi näin, niin yhdistin siihen väliin vielä mun vanhan Asoksen paljetti-hapsu kimonon, jonka narut sitten harotti ties missä ja kulkivat pitkin lätäkköjä. Kuvissa ei hirveästi näy, mutta kaulassa oli myös iso koru H&M:n aleista. Ja olalla viime postauksessa mainittu vintage nahkalaukku kirppikseltä. Tykkäsin tästä asusta niin paljon, että tekisi melkein mieli tänä viikonloppuna lähteä samassa Flow:hun. Jotain melko samanlaista tulen todennäköisesti pukemaan, ja jos säätiedotuksia on uskominen (vaikka tämä huomattu tässä maassa jo hieman turhaksi), niin samat kumisaappaat lähtevät ehdottomasti mukaan.

Käytiin pyörimässä eri artisteja, törmäiltiin tuttuihin ja pimeyden tultua olikin aika pääesiintyjälle. Itse halusin kokea musiikin kunnolla, ja onneksi sain houkuteltua Jaanan pois vipistä mun kaa pomppimaan yleisön keskelle. Ja olihan se aivan loistava keikka… sen jälkeen lähetin kaverille Jaanan kuvaaman videon itsestäni, ja kommentti oli että näytänpä mä iloiselta. Jep, tuhat kertaa sen täälläkin sanonut, mutta kyllä se vaan on mun happy place. Festarit ja lempi-artistit. Ja aiemmin mainittu pieni tihku ei haitannut ollenkaan, kun pojat vetivät lavalla koko yleisön mukaan. Muut lähtivätkin keikan jälkeen baariin päin, ja mä kävelin lyhyen matkan Kyläsaaresta Jennan luokse nukkumaan, että jaksaisin seuraavan päivän hääriennot.

Ja ainiin, mut ehkä saattaa myös bongata after-moviesta, katsotaan 😀 Tänä viikonloppuna jatketaankin Flow:lla ja festarit päätetään viikon päästä Tampereella Blockeilla.

Ensimmäinen valokuva: @jiiilaine