HKI

18.02.2018

Pari reissua jo takana Helsingissä päin, ja näiden kuvien ottamisen jälkeen olen kerinnyt pyörähtää yli viikon Marokossakin. Lensin Suomeen kaksi kertaa tammi-helmikuussa töiden takia, ja vielä olisi yksi työreissu edessä kuun vaihteessa, mutta sitten saa riittää ravaaminen. Vihaan olla erossa koiristani, ja vaikka matkustan “kotiin”, reissaaminen on aina reissaamista, ja lentokentillä ramppaaminen, vaihdot ympäri Eurooppaa, aamuiset aamuöiset bussi- ja taksimatkat ja ylihinnoitellut ja surkeat lentokenttäsafkat alkavat jo hieman tympimään.

Muutenkin, niin moni kaveri haluaisi tulla moikkaamaan tännepäin, mutta missäs välissä kerkeevät kun olen itse ollut puolet ajasta poissa. Hetkellisesti kaipaa takaisin paluuta arkeen, normaalia ruokarytmiä ja urheilun säännöllisyyttä. Olen nyt huomannut, että joka kerta kun tänne Teneriffalle palaan, on tämä vain niin se paikka mikä tuntuu kodilta, ja nyt täällä Santa Cruzissakin on viileen ja sateisen talven jälkeen lukemat lämpömittarissa alkaneet näyttämään kevättä!

Ihanaa herätä, kun jo aamulenkillä koirien kanssa alkava helle lämmittää. Vaikka ei täällä missään vaiheessa lämpötilat tipahtaneet niin roimasti kuin esimerkiksi Marokossa, niin vuoristoilma jotenkin tuntui viileältä, eikä lainkaan trooppiselta. Tänä vuonna on jopa ollut tammi-helmikuussa poikkeuksellisen kylmää, ja Gran Canariallakin ollut myrskyistä. Paikalliset rakastavat täällä talvea, mutta minä suomalaisena kaipaan jo kuumaa ilmastoa takaisin 😀

Kuitenkin, Suomen pakkasissa ja loskissa tuli vietettyä pari viikkoa, ja erittäin vahvasti palautui mieleen, miksi olen joka talvi kironnut haluavani sieltä muuttaa pois. Sain käynneilläni käydä läpi koko talven skaalan, oli paukkupakkaset, tuulista, lumisadetta, loskaräntää ja tietenkin tulvivat lätäkkökadut muuttuivat myös erittäin liukkaiksi miinusasteilla.

Mutta ainakin näin vähän lunta ja aurinkoa, ja pelkässä pimeydessä ei tarvinnut tallustaa. Kokeilin pari uutta ravintolaa, muun muassa Yes Yes Yes -kasvisravintolaa, joka saa täydet pisteet miljööstä, mutta ruuassa ei oikein hinta-laatusuhde kohdannut. Kaikki oli “ihan ok”, mutta kahden hengen brunssi ilman alkoholeja maksoi 75 euroa, niin olisi odottanut vähän parempaa makuelämystäkin, varsinkin kun nykypäivänä kasvisruoka ei enää ole tylsää.

Ja yksi erittäin suuri ärsyke, ihmeteltiin miksi ihmeessä ruuat olivat laitettu niin suuriin astioihin. Kuitenkin, ravintola toimii tapas-tyylisesti ja suositus kahdelle hengelle oli jakaa 6-8 annosta, niin vaikka esillepanoon oli panostettu, niin mikä järki oli laittaa jokainen annos tarjottimen kokoiselle lautaselle. Myös esimerkiksi dipit, jotka olisivat helposti mahtuneet dippikulhoon, oli taiteellisesti levitelty pääruuan kokoiselle lautaselle. Lopputulos oli, että pöydästä piti siirtää kukat ja vesikannut pois, ja siirtelimme itse lautasia viereiselle penkille. Ihme juttu, kun otimme kuitenkin vain suosituksen verran annoksia, niin pöytä oli niin täyteen tungettu, että edes kivoja kuvia oli mahdoton ottaa kun astiat menivät pöydän reunojen yli 😀 Ehkä joillekkin pikkujuttu, mutta mua jotenkin kummastutti ja ärsytti se ihan sikana, vie pois fiiliksestä kun ei mahdu rennosti syömään ja vieressä tuolilla istuu osa astioista.

Ravintolalla olisi sisustuksen ja sijainnin kannalta mahdollisuus parempaan, ruokailu ei vaan jotenkin millään tasolla säväyttänyt, mutta uskon, että ehdottomasti pyörähdän siellä vielä kahvilla. Pari muuta paikkaa mitä kokeiltiin oli Block By Dylanin brunssi, Deliberi K7 ja ei saa unohtaa, että Emman kanssa käytiin uudessa Taco Bellissä, joka muuten oli paljon tasokkaampaa ruokaa kuin Jenkkivastineessa! Ja Tortilla House… luulin, että olin vain rakentanut päähäni muiston siitä, kuinka hyvää se onkaan, mutta päädyin syömään heidän salaatteja ja burritoja varmaan yhteensä viisi kertaa, niillä vaan on parhaat maut! <3 Täällä Teneriffalla tullut syötyä niin terveellisesti ja laihduttua, niin hyvin kerrytti painoa takas nämä pari Suomi-reissua 😀

Muuten reissuni koostuivat pitkälti normaalista arjesta, hoidin kaiken näköisiä juoksevia asioita, pr-firmoja ja palavereja, ja tietty näin kavereita. Tuli käytyä moikkaamassa Luckya (ja Valtteria ja Jannea tietty :D), näin Ainon ja Sampan uuden kodin, ja perhettä myös. Käytiin todella pienellä porukalla juhlimassa synttäreitäni Naughty BRGR:ssa ja Walliksessa,ja yhtenä lauantaina vietettiin iltaa Jennyn luona. Esitin, että olen vanha ja väsynyt ja skippaan illanistujaiset, lähettelin Jennylle viestiä, kuinka syön keittoa yökköreissä ja katson Netflixiä, kun todellisuudessa otin taksin hänen luokseen, ovikoodilla sisään ja pimputin kelloa peittäen ovisilmän. Sisältä kuului vaan “kuka mitä häh” ja oven takaa “siel on ihan pimeetä”.

Kygon keikkakin olisi ollut mun tokan reissun aikana, mihin olisin halunnut mennä mutta aikataulutus syistä en vain saanut kaikkea mahtumaan näihin käynteihin. Sinäänsä onni onnettomuudessa, sillä samana päivänä mulla tuli niin järkyttävät vatsakivut, jotka vaativat sitten kaiken peruumisen parilta päivältä. Oireet olivat stressiperäisiä ja pieni vatsahaavahan siitä taisi syntyä. Mulla on aika paljon nyt ollut mielessä kaikkea työsaralla, ja päänvaivaa niihin liittyen. Eikä tietenkään ollenkaan auttanut, kun piti kaikkia tärkeitä tapaamisia perua kun kerrankin Suomessa niitä asioita hoitamassa ja samalla tietää, että terveys pettää kun ei osaa ottaa iisisti ja rentoutua. Olin jotenkin tosi harmissani ja allapäin lähdössä Marokon reissulle, mutta ekoina päivinä päätin, että saa hetkeksi stressi hellittää ja pitää nyt vaan osata vähän nauttia, kun lomalle lähdettiin. Vähän tehtiin töitäkin paikan päällä, kun poikaystävänikään ei niistä voi yli viikoksi irtautua. Nyt kuitenkin jo olo helpottaa, ja vaikka kuinka olisi asioita hoidettavana ja tehtävänä, niin yritän väkisin vain hengittää syvään antamatta aikataulujen painaa liikaa päälle. Vatsan sijaan sain kyllä ärsyttävän kurkkukivun reissusta ja nyt on yöt mennyt yskien, katsotaan kauanko tämä kestää.

Ja niin, se poikaystävä. Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat ystävänpäivänä mun insta-storiessa emojilla peitettyjä kuvia miehestä. Kerron siitä sitten lisää omassa postauksessa, tiedän että teitä kiinnostaa ja haluatte kuulla, ja haluan myös hänestä kertoa, mutta lyhyesti vaan että en mä ole enää sinkku, enkä ole oikeastaan pitkään aikaan ollutkaan. Vaikka someen en ole kyseistä herraa tuonut, on hän jo hetken pyörinyt kulisseissa. Mun paras kaveri ja Onni ja Topikin rakastaa häntä tuhansien limapusujen edestä.

*Yhteistyössä QHair*

Suomireissuihin mahtui myös tämä, eli vihdoinkin pääsin kampaajalle mun harakanpesän kanssa! Tukkani ei ehkä ulkopuolisen silmin ole missään vaiheessa vaikuttanut niin katastrofilta, mutta todellisuudessa luonnokiharani oli päässyt taas kuivumaan ja korppuuntumaan, ja väri oli todella kellastunut. Kampin Korttelin Qhairin Suvi onkin aina värjännyt tukkani balayage-raidoitusmenetelmällä, jotta tyvikasvu ei olisi niin dramaattinen. Ylläolevassa kuvassa näkyykin, kuinka tyvi on jo kasvanut olkapäille asti, ja melkein harkitsin, että olisi antanut vaan oman värin kasvaa, mutta on se niin tylsän harmahtava, niin päädyin jälleen antamaan sille hieman kirkkautta. Ja naps lähti kuivat latvat, ja muista kuvista näkyykin, että jonkinsorttisen otsatukan leikkasin, jonka kanssa mulla hieman vielä totuttelua, kun ikuisuuteen ei ole sellaista ollut. Niin perus tapaus, että vuosia kasvatat ulos otsista, ja kun vihdoinkin siinä onnistut, leikkaat sellaisen uudestaan. Mutta nyt kelpaa taas olla, niin hyväkuntoinen tukka, joka tuntuu myös paksummalta kun ohuet latvat lähtivät, ja väri on täydellinen.

Kiitos jälleen QHair ja Suvi!

QHair / Kamppi Kortteli 5. krs.

WWW.QHAIR.FI

Aukioloajat: arkisin 8 – 21, lauantaisin 9 – 19, sunnuntaisin 12 – 18
Urho Kekkosen katu 1, Kampin Keskus, 5. kerros, 00100 Helsinki
+358 9 31544700
info@qhair.fi
Q Hair Facebook

Sellainen pitkä höpöttely taas, pitkästä aikaa blogipostausta ja kuulumisia! Kohta alan pommittaa Marokko kuvilla 😉 Ja muistakaa, tänään viimeinen mahdollisuus osallistua edellisen postauksen synttäriarvontoihin!