TENERIFFA VAIJERILIUKU

28.01.2018

Yhteistyössä / In collaboration with XWander Adventure Tours

Vielä viimeinen postaus mun ja poikien aktiviteettilomasta, eli meidän vaijeriliukuseikkailu Teneriffan vuoren metikössä Xwanderin kanssa. Kyseessä siis Forestral Park, joka on Kanariansaarten suurin seikkailupuisto, jossa on eritasoisia ratoja, lapsille, aloittelijalla ja vähän vaativammalle seikkailijalle myös. Radat ovat kuitenkin fyysisesti vaativia, mikä kannattaa ottaa huomioon ennen osallistumista, varsinkin pienten lasten kanssa. Puisto sijaitsee vuorilla matkalla Teiden tulivuorelle, joten kannattaa ottaa huomioon, että sää on hyvin erilainen kun etelän hiekkarannoilla, niin kannattaa varautua pukeutumalla lämpimästi ja tietenkin sopiva vaatetus ja kengät kiipeilyä varten.

*****

My last post of the boys’ and mine vacation week, our ziplining adventure with XWander in the forests of Tenerife’s mountains. We went to Canary Island’s largest adventure park Forestral Park, where there are several types of treetop courses, some more demanding, but some suitable for beginners and children. The parks is located in the mountains on the way to Teide volcano, so bear in mind to wear warm clothes, and of course shoes suitable for climbing.

Alkuun oppaat pukevat kaikki valjaisiin, jonka jälkeen saatiin harjoitteluradalla opastus, kuinka radalla tulee siirtyä eteenpäin, ja miten valjaat toimivat. Radat ovat turvallisia, sillä kokoajan olet jatkuvasti kahdella kiinnityksellä kiinni vaijereissa ja puissa, ja kiinnitykset eivät pysty aukeamaan kesken radan. Vaikka tipahtaisit, niin vaijeireissa on lukitus joka reagoisi painoon ja lukittuu. Oppaat eivät kulje radoilla mukana, vaan vahtivat menoa maasta puiden juurelta. Kylmässä ilmassa metalliset valjaat saattavat viilentyä, eli hanskat ovat ihan hyvä idea, hetkittäin kädet olivat hieman kohmeessa.

*****

To start of, Forestral Park’s guides helped us get into our harnesses and we got a demonstration on the iniation circuit where they showed us the ropes, literally. The courses are safe, at all times you are fastened to the wires and trees by two different fastenings, and they cannot be opened during courses. Even if you fall, the wires lock up when they react to your weight. The guides do not do the courses with you, but watch over from the ground. In the chilly air the metal fastenings might get cold, so gloves are a good idea.

Todella kiva aktiviteetti, varsinkin pojat tykkäsivät tästä todella paljon. Jos haluaa kaikki viisi rataa käydä läpi, aikaa kannattaa varata 2-2.5 tuntia. Vieressä sijaitsee söpö pieni vuoristokahvila, missä takkatuli lämmittää kiipeilyn jälkeen.

*****

Such a fun activity, the especially the boys liked it alot. If you want to go through all five courses, it will take about 2-2.5 hours. Next to the park is cute little mountain cafe, where a small fireplace warms up nicely after climbing through the trees.

Kiitos jälleen XWander!

Thanks again XWander!

******

XWANDER ADVENTURE TOURS

WWW.XWANDER.COM

+34 822 609 002

info@xwander.fi

LINKKI VAIJERILIUKUUN

LINK TO ZIPLINING

Pictures of me and the one below: @mangusto.photos.tell.stories

KESÄKURPITSA “PASTA”

27.12.2017

Tätä ruokaa olenkin hieman jo hehkuttanut snäpissä, viime aikoina tuntuu että syön tätä annosta eniten viikon aikana. Eli täysin vegaani, sokeriton, vehnätön ja halutessaan myös raakaruoka, mun 5 minuutin kesäkurpitsa-“pasta”. No, todellisuudessa tämähän ei ole mun keksintö, vaan olen tämän joskus bongannut jostain päin nettiä, ja viime aikoina syönyt taas entistä enemmän. Kulhossa ei siis ole vehnäpastaa, vaan spiralizer-keittiöapuvälineellä tehtyä kesäkurpitsa-narua. Kuitenkaan, jos ei tälläistä jo omista, kesäkurpitsan raastaminen onnistuu myös. Eli terveellisempi, ja varsinkin kevyempi vaihto perinteiselle pastalle.

Ja jos ette ole kesäkurpitsan ystävä, niin voin sanoa en ole minäkään 😀 En pidä siitä missään muissa ruuissa, mutta tässä se ei käytännössä maistu, vaan kastike tuo ateriaan maun. Kesäkurpitsan voi lämmittää, esimerkiksi uunissa, keittämällä tai mikrossa, mutta mä olen aina syönyt sen vaikka jääkaapista kylmänäkin, sopii mun mielestä parhaiten näin, sillä silloin se myös pysyy paremmin kasassa ja pitää koostumuksen, eikä pehmene mössöksi. Jos kuitenkin haluaa sitä lämmittää, suosittelen hetken aikaa mikrossa, varsinkin keittäminen pehmittää kesäkurpitsaa todella paljon.

Ja kuten lupasin, tämä on 5 minuutin safka. Mulle yksi annos on suurinpiirtein yksi kesäkurpitsa, jonka kuorimiseen ja raastamiseen menee pari minuuttia.

Ja tässä kaksi eri kastikevaihtoehtoa, joista eka on käytännössä sama kuin mun kotitekoinen salsa ohje, ilman tehosekoitinta. Nämä kastikkeet tykkään kyllä yleensä lämmittää, noin minuutin ajan mikrossa, mutta jos suosii raakaruokavalioo, niin tämän voi skippaa. Näissä molemmissa on loistavaa, että sopivat myös kylminä. Ja voi vaikka viedä duuniin mukaan, vaikka ei olisi mahdollisuutta lämmittää. Molemmissa tykkään lämmittämisen jälkeen murskata pehmittyneitä tomaatteja.

Meksikolaisvivahteinen 3 minuutin kastike (yhden hengen annos):

-Yksi iso tomaatti tai kourallinen kirsikkatomaatteja

-Chilimautetta, tai oman maun mukaan tuoretta chiliä

-Puolikkaan limenmehu

.Punasipulia kuutioina

-kourallinen korianteria

-ripaus suolaa ja mustapippuria

Pilko kaikki ainekset paitsi korianteri, laita kulhoon ja lämmitä mikrossa. Lämmityksen jälkeen murskaa tomaatteja hieman, kaada kesäkurpitsan päälle ja tuoretta korianteria päälle.

Halutessa lisää proteiini.

Italiaistyyppinen 3 minuutin kastike (yhden hengen annos):

-Yksi iso kypsä tomaatti

-Loraus oliiviöljyä

-Basilikaa

-1/4 valkosipulinkynttä

-ripaus suolaa ja mustapippuria

Sama homma, pilko kaikki ainekset kulhoon, minuutti mikrossa, ja murskaa jälkikäteen. Tarjoile kesäkurpitsan kanssa.

Lisää halutessa vegaanista tai maitopohjaista mozzarellaa, tai proteiini.

Postauksen astiat (mainoslinkkejä):

-Iso salaattikulho: täällä

-Leikkuulauta: samantyyppinen täällä

-Servietit: erivärisenä täällä / samantyyppiset vihreät täällä

-Musta kippo: samantyyppinen täällä & täällä

-Kuviollinen mustavalkoinen lautanen: samantyyppinen täällä

-Matta aterimet: samantyyppiset kultaisena täällä

AVAUDUN VIELÄ TÄÄLLÄ

23.12.2017

Joo, en osaa selittää mitään nopeasti ja tehokkaasti videolla, niin tulin kuitenkin nopean päivityksen tekemään blogiinkin paskoista kuulumisista, niille, joilla ei kärsivällisyys riitä kuuntelemaan storytimea. Keskiviikkona heräsin, selkä pamahti semmoiseen kuntoon, että en meinannut pystyä nousta sängystä tai kävellä. Nyt on kaikki taas paremmin, sillä onneksi löysin niin hyvän kiropraktikon täältä Santa Cruzista. Pari kertaa ollaan nyt naksauteltu selkä (ja muut paikat) ja fyysiset huolet on selätetty. Oon niin monesti painottanut, että joskus lääkäri ei vaan ole oikea paikka, turha sitä kipua on turruttaa lääkkeillä, vaan hoitaa sen mistä kipu aiheutuu. Itse tunnistin samantien, että tartten tähän vaivaan kiropraktikon ja löysin niin mahtavan tyypin. Hyvin ymmärtäväisen myös, sillä vähän raukkiksena menin sinne ekaa kertaa tyyliin kyyneleet vielä poskilla silmät punaisina 😀 Ja oikeasti, tiedän tasan tarkkaan miten onnekas olin kun löysin paikan, missä respa ja itse hoitaja molemmat puhuivat sujuvaa englantia, niin sai vakavemman asian hoidettua mutkattomasti. Jos olette lomailemassa täällä päin nyt talvella, niin Quiropráctica Infinity löytyy Santa Cruzista osoitteesta Calle Pedro Guezala 3, ja hinnat ovat edullisemmat kuin Suomessa. Mutta ajanvaraus täytyy ehdottomasti tehdä, kun paikka on suosittu. Minulle hän tunki ajan väliin, kun kyse oli vähän hätätapauksesta. Vitsit rakastan sitä tunnetta, kun saa huippuosaamista ja asiakaspalvelua.

No, vaikka selkävaivat ovat selätetty (he he see what I did there), niin henkiset huolet ovat myös vähän purkautuneet tällä viikolla. Mä oon nykyään todella huono valittamaan, ja vielä huonompi haastamaan tai lähtemään mukaan riitelyyn, koska oikeasti koen, että sellainen ei useimmiten ole sen arvoista. Mutta noin puolitoista kuukautta sitten, naapurini muutti katolleen ystäviään ja sanoi, että he ovat vierailemassa. Kyseessä on mahdollisesti maailman äänekkäin perhe. Kuitenkin, purin hammasta ja yritin kestää, koska he ovat vain “käymässä”. Kunnes selvisi, että ovatkin siellä kuukauden. Sitten jouluun asti. Nyt tämän hetkinen tilanne: tammikuun puoleen väliin.

Mua rupes jossain vaiheessa oikeasti vituttaa, kun katolta äänet tulevat mun kämppään samalla tavalla, kuin he olisivat vain parin metrin päässä. Joten kirjaimellisesti vuokraisäntäni muutti mun kämppiksiksi (kysymättä multa) lapsiperheen, joilla on musat ja kitarat pauhaamassa päivittäin. Lapsen äänet ja itkukaan mua ei haittaa, eikä normaali puhe taikka asumisen äänet, mutta jumalauta kun tuo muksu kiljuu ja huutaa päivät pitkät. Siis kirjaimellisesti, 24/7 se tuntuu haluavan leikkimielisesti testailla kuinka kovaa jaksaa huutaa. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko lapsiystävällinen ihminen vai ei, toi on jo aivan omissa sfääreissä. Siihen päälle sitten kaikkina kellonaikoina musiikit aivan täysillä, kuin olisi teinibileet naapurissa. Puolenyön aikaan kun yritän nukkua, ja aamulla kun herään.

Kuitenkin, yritin mukavasti pyytää vuokranantajaltani, että pyytäisivät heitä olemaan välillä hieman hiljempaa, varsinkin nyt kun tilanne onkin se, että asun heidän kanssaan tahtomatta 2.5 kuukautta. Hän kuulemma pyysi, mutta tilanteeseen ei tullut mitään muutosta. Nyt tällä viikolla sitten, kun selkäni jumittui, halusin vain pari päivää, tai edes tunnin (siis kyllä, kirjoitin next hour tekstariin) hiljaisuutta ja rauhaa omassa kodissani, niin ei. Koko päivän aivan järkyttävää kipua, en pysty kävelemään, että pääsisi edes karkuun kotoa, ja nämä ihmiset ovat niin itsekkäitä, että eivät suo edes sitä minulle. Meni pata jumiin. Ekaa kertaa oikeasti halusin Suomeen ja vittuun tästä mestasta. Mutta joo, fiilis meni jo ohi, nukuin kunnon yöunet ja yritin taas rauhotella itseäni. Rakastan tätä paikkaa, mutta tämä asunto on ollut niin helvetin stressaava viimeiset viikot eikä tunnu yhtään kodilta, niin tuli avuton olo ja kaipasi tukijoukkoja koti-Suomesta.

Päätin, että on aika sanoa kunnolla vuokraisännälle mikä mättää. Kirjoitin pitkän viestin, jossa toin esille eri asioita. Esimerkiksi vahvasti sen, että ei mua haittaa elämisen äänet. Tottakai mä tiedostan, että asun espanjalaisessa naapurustossa, ja täällä on ties mitä meteliä, mutta mä rakastan sitä. Mitä mä en rakasta, on kokopäiväisiä konsertteja ja sitä, että toisella osapuolella ei ole mitään kunnioitusta, että kaikki joudutaan nyt asumaan samassa tilassa. Jos mun koirat haukkuisivat päivät pitkät, tai mulla olisi musiikit pauhaamassa volyymit täysillä kokoajan, kyllä sieltä tulisi sanomista. Vuokraisäntäni oli minulle sanonut kun mietin jääväni, että eikö ole kivan hiljainen kämppä, saat rauhassa työskennellä. Öö vitut. Aikalailla selitin, että tilanne on todella epäreilu, ja hän käyttää hyväkseen sitä, että olen kiltti ja en tykkää valittaa. Kerroin hänelle, että en ole pyytänyt paljoa, mutta  minkä takia kun selkä paskana, en voi edes silloin saada hiljaisuutta.

Lopputulos oli kutakuinkin se, että hän sanoi, ettei hänen Airbnb-mainoksessa missään lue hiljaisuudesta. Selvä, eli ei mitään kiitollisuutta, että kävin siellä laittamassa huippuarvostelut, jonka jälkeen hän muuttaa nämä ihmiset tänne häiriköimään. Unohti varmaan samalla, että päin naamaa sanoi kyllä hiljaisuudesta, ja kivasta työrauhasta mulle ja koirille. Nyt yhtäkkiä olikin tilanne se, että hän voisi tienata paljon enemmän Airbnb:n kautta, ja ihan kun löytäisin samaan hintaan kahden koiran kanssa kämppää. Vihjaili myös minun valehtelevan selästäni. Kokoajan viittaa siihen, että tämä on Afrikka ja hiljaisuutta on turha toivoa. Olen sata kertaa painottanut hänelle, että mä en kaipaa täysin hiljaisuutta, mutta tämä perhe on jo ihan omissa mittalukemissa melun kanssa, ja ne äänet eivät tule mistään seinän takaa, vaan ovat suoraan asunnossani. Tälläkin hetkellä vuokranantajillani on pippalot meneillään, ja ne äänet eivät edes häiritse. Hän käskytti mua tulemaan nauhoittamaan heille ääniä, eli siis olen vissiin tekaissut asian omasta päästäni. Vuokranantajani ei ota mitään vastuuta, että olisi ollenkaan väärässä. Nyt syyllistää minua, että yrittäisin saada häntä heittämään jouluna toiset asukkaat kadulle. Arvatkaa vaan, kuinka turhauttavaa puhua tälläisen ihmisen kanssa 😀 Vain, koska pyydän hieman hiljaisuutta, ja jos joudutaan asua näiden ihmisten kanssa, tilanne olisi reilu kaikille.

Kuitenkin, yritin viimeiseen asti, että asia saataisiin mukavasti selvitettyä, ja mun toiveita edes osittain kuunneltaisiin. Mutta tilanne on kääntynyt vain siihen, että olen vissiin vain tiukkapipo, joka ei ymmärrä kulttuurieroja. Mä asuin ennen muuttoa Aleksis kiven kadulla Helsingin Kalliossa. Tunnettu kuppiloista ja maksullisista naisista, ja samassa kerroksessa asui huumediileri, jonka ovea narkkarit paukutteli läpi yöt, ja tämä oli mulle ok 😀 Eli joo, vika onkin vissiin vaan mussa. Hän koittaa kovasti painottaa, kuinka mukavia kyseiset ihmiset ovat, eli ei ymmärrä ollenkaan, että en mä syyllistä etteikö olisivat, ja samalla ei mua kiinnosta. Ihan sama millaisia ovat ihmisinä, äänekkäitä ovat. En haluaisi asua sydänystävienikään kanssa jos tuolla tavalla pitäisivät meteliä.

Harmi, että tilanne eskaloitui tähän, mutta selkeästi emme nää asiaa samalla tavalla, ja turha tätä on vääntää tai riidellä enempää. Mä olen tässä siihen asti kun vuokrani olen maksanut, ja tammikuun puolessavälissä pitäisi viimeistään löytää uusi koti. Ei me vaan ymmäretä toisiamme, vie liikaa energiaa yrittää selitellä omaa näkökulmaa. Jos mä en viihdy tässä, ja ketään ei kiinnosta panostaa pieneen muutokseen mitä pyydän, niin sit mun on paras lähteä. Ei sen kummempi asia. Ainut harmi on, kun en ehkä vielä halua etsiä pitkäaikaista kämppää, niin nyt pitäisi taas löytää kalustettu väliaikainen koti. Mä oon ollut kärsivällinen, mutta tällä viikolla tunteet kuohui ja purkaantui, ja mulla meni maku. Tienatkoon sitten enemmän rahaa vaihtelemalla asukkaita Airbnb:ssä, ihmettelen miksi mua sitten pitänyt tässä palveluksena mulle. Ja vihjailu, että keksin selkävaivani oli isku vyön alle, erittäin asiaankuulumatonta. Moni teistä on ehdottanut, että kuulokkeet ja omat musat korville, tai korvatulpat, mutta en mä jaksa omassa kodissani joutua kuuntelemaan kokoajan kuulokkeilla musaa, ja se ei tuo mulle sitä hiljaisuutta mitä kaipaan. Kyllä paras vaihtoehto on ulkoistaa itseni ja hauvat ongelmasta.

Huoh. Mutta sillä sipuli, kämppiä löytyy aina uusia, ja uskon että tämä on aika yksittäinen tapaus. Ja onneksi selkä korjattu, ja huomenna on joulu <3 Vietän sen Manguston perheen kanssa, ja kuvaan vlogia. Ja tapaninpäivänä saan pojat Suomesta vierailulle ja meillä on kiva viikko tiedossa. Nyt lupaan, oon valitukseni asiasta valittanut, ja palaan takaisin positiivisempaan ilmapiiriin someissani. Muun muassa siihen, että omakeräykseni Syöpäsäätiön sivulla on jo melkein 5 ja puolessa tonnissa, 1500€ yli tavoitteen, ja vielä kolme päivää aikaa lahjoittaa :’) <3

Farkut & paita: Zara

Kuvat: @mangusto.photos.tell.stories