30 Things I`ve Learned at 30


Nyt kun olen saanut blogipohjan toimimaan ja jopa kuviakin lisättyä, ajattelin mun kolmekymppisten kunniaksi jakaa tänne blogiin satunnaisia kuvia vuosien varrelta, sieltä vuodesta 1989 ihan tuoreisiin asti.  Tukkatyyli ainakin otti aika radikaalisia muutoksia siellä 17-25 vuotiaan välillä, ja tässä postauksessa ei edes kaikki näy. Kuinka moni muistaa mun pinkkivaiheen snäpistä parisen vuotta takaperin? :D

Kuitenkin, vaikka kuvien muodossa on kiva palata taaksepäin, halusin myös raapustaa postauksen, missä kirjoittelen vähän eri ajatuksia, mitä vanheneminen on tuonut mukanaan.

Parikymppisenä luulin tietäväni täysin kuka olen ja mitä haluan, ja mielipiteeni olivat todella vahvoja ja jyrkkiä, elämän isoissa sekä pienissä asioissa. Nyt kun mietin sitä tyttöstä, ei paljoa auta kuin hymyillä. Jos jotain on oppinut, niin mikään ei elämässä ei ole varmaa ja koskaan ei kannata sanoa koskaan. Ihminen kasvaa ja muuttuu, ja mikä yhdessä hetkessä voi tuntua juuri sopivalta itselle, voi vuosien varrella, tai jopa silmänräpäyksessä muuttua täysin.



Omaksi onneksi virheistä oppii. Elämä, ihmiset ja kokemus opettaa ja aina voi pyrkiä olemaan parempi ihminen.

On niin monia asioita, mitä on omassa käytöksessä muuttanut, ja ajattelinkin nyt tehdä tällaisen "30 things I've learned at 30" postauksen, mihin olen kerännyt näitä ajatuksia, ja aika monta asiaa, joissa itse ainakin muuttanut käytöstään ja asennettaan paremmaksi. Tietenkään täydellisiä tässä maailmassa ei ole kukaan, ja itsekin olen näistä sortunut varmaan jokaiseen, ja jatkossakaan tuskin tulen aina käyttäytymään malli-kelpoisesti, mutta näiden "viisauksien" mukaan yrittää itse elää päivä päivältä.

Koska näitä vuosia on vissiin itselle kertynyt jo useampi, niin taitaa postauksestakin tulla hiukka pidempi.



1. Nauru ja hymy ehdottomasti kaunistaa jokaista! Elämä on liian lyhyt olemaan aina vakavissaan, ja tunnetustihan nauru pidentääkin sitä ikää. Enkä ole kertaakaan törmännyt henkilöön, jota rumentaisi ilon vuosien tuomat silmänurkan rypyt.

2. Jos joku juoruaa muista sinulle, hän aivan varmasti puhuu sinustakin pahaa sinun selän takana. Vihaan juoruamista, muista valehtelua ja haukkumista. "What Susie says of Sally says more of Susie than Sally."  Todella moni yrittää pönkittää itseään tuomalla muita alas, ja juoruilu on yksinkertaisesti ajanhaaskausta, hyödytöntä ja todella tylsää, varmasti jokainen voisi keksiä parempaakin tekemistä.




3. Ei kannata koskaan tyytyä parisuhteeseen, vain koska ei halua olla yksin. Mieluummin kannattaa elää sinkkuna, oppia tuntea ja rakastamaan itseään ensin, ja alkaa seurustelemaan vain sellaisten kanssa, jota parempaa ei voisi löytää. Yksinkin voi olla onnellinen.

4. Aina pitää muistaa kiittää! Olen viime vuosina kiinnittänyt todella paljon huomiota, kuinka vähän tutut ja tuntemattomat ympärillä oikeasti sanovat kiitos, niin isoissa ja pienissä asioissa. Se ei vaadi paljoa ja osoittaa että arvostat toisia.

5. Jokaisen pitäisi rakastaa itseään sellaisena kuin on. Herrajumala kun käytin nuorena paljon aikaa peittääkseni "virheitäni" ja hetkittäin pidin itseäni jopa rumana. Tekisi mieli ravistaa sitä tyttöstä, että kerää ittesi. Meidän vartalot, kaikissa muodoissa ja muhkuroissa, on niin super ihmeellisiä, ja niitä pitäisi ehdottomasti kunnioittaa ja rakastaa. Tottakai välillä on heikkoja hetkiä itsetunnon kanssa, mutta elämä on oikeasti liian lyhyt miettiäkseen mitä muut ajattelevat sinusta bikineissä. Ja tähän lisänä, bodypositivity kuuluu jokaiselle.



6. Vaikka unohtaa ei voisi, aina kannattaa antaa anteeksi. Kauna ja viha vain syö sisältä.

7. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella ja itseään ei kannata verrata muihin. Maailmassa tulee aina olemaan joku, joka on sinua kauniimpi, rikkaampi tai yksinkertaisesti jokin asia on mukamas paremmin. "Don’t compare your life to others. There’s no comparison between sun and moon. They shine when it’s their time."

8. Onnellisuus alkaa sinusta itsestä, ja sitä ei kannata nojata muihin tekijöihin. 




9. "The cure for anything is salt water - sweat, tears, or the sea."  Vaikka kuinka ylivoimaiselta kaikki voi tuntua, niinkyllä se on vaan totta että pitkä suihku ja nukkuminen yön yli auttaa. Aina jos on avuton olo, jokin simppelimpi asia, kuten itkeminen ja tunteiden purkaaminen, auttaa kummasti. Äidit on yleensä oikeassa näissä neuvoissa.

10. Koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan.

11. Matkustaminen avartaa todella paljon, ja opettaa ymmärtäväisemmäksi ja suvaitsevammaksi. Eniten oppii muista kulttuureista, varsinkin sen tosiasian että maailmassa meitä on monta, ja ei ole yhtä oikeaa tapaa mihinkään.



12. Vanhempien kanssa hengaaminen ei ole noloa . Joku päivä tulette varmasti ikävöimään aikaa, jolloin pystyitte viettää heidän kanssaan aikaa. Kannattaa yrittää luoda omiin vanhempiin myös ystävyyssuhde mahdollisimman pian. 

13. Muista aina rakastaa itseäsi enemmän kuin muita. Itsensä asettaminen tärkeimmäksi ei ole itsekästä, vaan tarpeellista.

14. Kaikkea ei kannatta ottaa niin vakavasti, elämässä kuuluu myös pelleillä ja olla välittämättä mitä muut ajattelevat.



15. Elämässä ei tarvitse sietää ihmisiä, jotka kohtelevat huonosti tai tuovat vain negatiivisuutta ympärille. Ehkä olen hieman julma, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että mitään suhdetta ei tarvitse ylläpitää vain siitä syystä, että kyseessä on esimerkiksi perheenjäsen tai todella pitkäaikainen kaveri, jos itse kokee että suhteessa voi huonosti. Aika on kallisarvoista. "You are the sum of the 5 people closest to you, make it count."

16. "You can be the ripest, juiciest peach in the world, but there will always be someone who hates peaches."  Jos jotain olen oppinut, niin se on tämä. Kaikkia ei vaan voi miellyttää, ja sitä on ihan turha yrittääkään. Niin kauan kun ei vahingoita itseään tai muita, elämässä kannattaa tehdä niin kuin itse haluaa, jos muut ei tykkää niin se on heidän ongelma, ei sinun.

17. Kaikki tekevät virheitä ja se on ihan okei. Jokaisesta mokasta voi kuitenkin oppia, elämä on täynnä hetkiä, jotka toimivat opetuksena jatkoon.




18. Urheile siksi, että haluat elää terveellisesti ja koska se tuntuu hyvältä, eikä siksi että haluat olla laiha ja rankaista itseäsi.

19. Ikinä ei tarvitse pyytää anteeksi sitä että osaa ja haluaa sanoa "ei".

20. Ajattele ja toteuta mitä oikeasti haluat, eikä sitä mitä kuuluisi tai pitäisi haluta.



21. "It is okay to agree to disagree." Joissain asioissa mielipiteet voivat erota toisen osapuolen kanssa, ja niistä ei tarvitse edes väitellä. Mielipiteitä on monia ja ne omat eivät aina ole niitä ainoita oikeita.

22. Karma on todellista. Paha saa palkkansa, ja myös hyvä kiertää.

23. Muiden lyttääminen ei tee sinusta parempaa. Tuntuu että kaikki on nykyään kilpailua, ja monet haluavat pönkittää itseään tuomalla muita alas. On hienoa asettaa itselle tavotteita ja samalla kokea onnistumisia, mutta muiden menestys ei ole toiselta pois. On paljon hienompaa pystyä olla innoissaan myös muiden onnistumisista.




24. Kauneus- ja tyylimokia tekee jokainen ja se ei ole niin vakavaa. Parastahan on naureskella vanhoille kuville ja miettiä mitä ihmettä. Parikymppiselle Sinille muistuttaisin, että enemmän ei ole aina enemmän :D 

25. Käytöstavat kunniaan! Yksi minun suurimmista ärsykkeistä on epäkohteliaat ihmiset, varsinkin asiakaspalvelijoille (terkuin entinen baarimikko). Muistetaan kunnioittaa kaikkia.

26. Ikinä ei tarvitse alentua muiden tasolle. Jos joku käyttäytyy huonosti sinua kohtaan, kannattaa jättää omaan arvoonsa, vaikka tuntuisikin epäreilulta.

 


27. Olkaa ystävällisiä toisillenne. Ihmisillä on tarpeeksi murheita ja kamppailuja, lempeyttä ei maailmassa voi olla liikaa.

28. Ananas ei kuulu pitsaan.

29. Lana Del Rey auttaa kaikkeen.

30. Ikä on vain numero! ;D Kolmekymmentä tuntuu paremmalta kuni mikään muu ikä ja nuoria tässä vielä ollaan!



Sellaisia siis, loppuun myös pientä kevennystä! Tietty en menisi sanomaan, että kaikessa olen paras antamaan neuvoja muille, mutta ehkä tuolla pari perus elämänopetusta on, jotka toimivat kaikkien kohdalla!

Ihanaa maanantaita jengille! <3



Still Alive


Muistattekohan minua vielä? Sini täällä hei!
 
Viime kuulumisista on taas kertynyt vähän aikaa, niinpä ajattelin palata (vai saapua) tänne blogiini jälleen. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun tähän uuteen pohjaan postailen. Me lähdettiin viime vuonna Ainon kanssa rakentaa uusia blogipohjia molemmille, jotka ovat teille päin ehkä näyttäneet jotakuinkin valmiilta, mutta meillä on ollut aika päänvaiva koodarin kanssa, sekä hänen meille rakentaman postauksen editointiohjelman kanssa, johon en esimerkiksi edes saa lisättyä kuvia. Kiireiden keskellä itselläni on ollut energia ja motivaatio aika nollissayrittää rakentaa simppeliä postausta, niin jotenkin joulun ja uudenvuoden yli olin miettimättä asiaa, mutta nyt vihdoinkin on aika palata tänne blogiin, vaikka tämän hetkinen ohjelma ei miellyttäisikään. Tällainen yhden kuvan postaus jossa teksti reunassa siis, kun peruskorjauksia ei pohjaan voi toiset tehdä ja en nyt jaksa enää olla postaamatta mitään... :))) 
 
Youtubea kuitenkin päivittelin joulukuussa useamman videon verran. Ajattelin, että haluan teille tehdä taas pitkästä aikaa sisältöä, ja vaikka omalla tavalla olikin kiva päivitellä videoita taas, olen huomannut, että mun suhde videoihin on muuttunut aika paljon viime aikoina, ja omasta mielestäni se jo välittyy ruudun toiselle puolelle. Ajattelin, että olen teille velkaa taas pitkästä aikaa videosisältöä, mutta sitä tehdessä se tuntui kieltämättä hieman pakotetulta. Mulla on hieman kutina, että osittain mun osalta alkaa YouTube olla hieman nähty. Tykkään tehdä aika raaka-videoita, ilman isompia clickbaitteja tai hienoja editointeja, mutta samalla huomaan, että kaiken maailman tempausten sekä flashy-matskujen keskellä, sisältönihän on hieman tylsää :D Epäilen vaan, että omalla tavalla olen ehkä hieman vanha ja tylsä sinne. Olen miettinyt, että ehkä on tullut aika vaan päivitellä kuin on fiilis, esimerkiksi reissusta myday-vlogeja. Kokonaisten reissujen kestävät myweekit ovat myös alkaneet tuntua hieman pakotetuilta ja en oikeastaan pidä enää siitä, että kaikki pitää kuvata. Muutenkin, tuntuu että youtube-maailma on todella negatiivinen viime aikoina, ei vain minun kohdalla vaan yleisesti. Monia videoita olen selaillut viime aikoina, ja olen niin järkyttynyt millaisia kommentteja ihmiset luulevat olevansa oikeutettuja kirjoittamaan. Ihan kuin siellä haluttaisiin vihata ja syynätä tubettajia jokaisesta asiasta. Rakentava kritiikki erikseen, mutta suurimmaksi osaksi ilmapiiri on edennyt siitä pidemmälle omaksi kiusaamisen maailmaksi. Ei tunnu kivalta hengailla siellä omassa kanavassa eikä muidenkaan, missään muussa somessa en ole törmännyt niin ala-arvoiseen käyttäytymiseen.
 
Sen sijaan, mihin mulla tällä hetkellä on superisti intoa ja into ei ole hiipumassa, on instagram. Sinne olenkin Youtube- ja blogihiljaisuuden aikana kokoajan tuottanut sisältöä, ja olen jo päivittelemässä kamerakalustoa, jotta saisin kivempia kuvia ja fiilisvideoita tuotettua sinne. Olen tosi fiiliksissä miettinyt tämän vuoden sisältöjä, ja tämän takia onkin ehkä parempi että keskitän energiani sinne mikä tuntuu nyt luontevimmalta. Instagram on mulle itselle myös applikaatioista tällä hetkellä se, missä tykkään muitakin seurailla kaikista eniten, ja ammennan sieltä paljon inspiraatiota eri henkilöistä, joiden muita someja, esimerkiksi blogeja tai vlogeja, en välttämättä kuitenkaan seuraa.
 
Minulla on myös aina ollut atooppinen ihottuma, joka tietenkin aina talvisin puskee kovemmin läpi kun Suomen pakkaset saapuvat kiusaamaan iho-sairaita. Itseasiassa, atooppinen ihottuma oli myös yksi todella painava tekijä, miksi alun perin halusin ulkomaille muuttaa, talvet ovat aina olleet yhtä jatkuvaa kivun kestämistä. Kuitenkin, aiemmat vuodet ihottuma on ollut vain vartalossani, kuten olenkin blogissani aiemmin kertonut. Nyt, kun en vielä päässyt Teneriffalle takaisin, niin ensimmäistä kertaa elämässäni ihottuma levisi loppusyksystä kasvoihini. Se oli kuitenkin silloin vielä ihan "siedettävää", mutta uudenvuoden jälkeen punaiset läiskät ja kuivuus muuttuivat paljon pahemmiksi, ja kirjaimellisesti suurin naamastani on puolet ajasta vereslihalla ja ruvella, toiset puolet täysin kuivaa rapistuvaa ihoa täynnä. En ole tämän vuoden puolella voinut oikeastaan melkein ollenkaan meikkaa, ja välttelen ulkona olemista mahdollisimman paljon. Ihottuma yltyi niin pahaksi, että vuoden alussa sain lähetteen valohoitoihin, ja niiden myötä olo helpotti. Kyse ei kuitenkaan ole vain miltä naamani näyttää, enempi se, miltä se oikeasti tuntuu. Kipu on hetkittäin lähes sietämätöntä ja vie todella paljon henkisiä voimia. Monet kerrat olen toivottomana purskahtanut itkuun, kun turhaudun kipuun, kutinaan sekä kirvelyyn. Ihottuma alkoi jo valohoitojen ja kohdennettujen kasvohoitojen jälkeen helpottaa, mutta nyt reissussa se taas meni pahemmaksi ja ihoni hieman tulehtui. Todella kyrpii ja kyllästyttää tilanne. Minua ei edes enää niinkään kiinnosta miltä iho näyttää, saisi vaan hetken edes tuntea jotain muuta kuin kipua naamassa. Kuitenkin, kun tämän saan kuntoon, ehdottomasti aion kertoa lisää minua auttaneista tehokkaista atooppisen ihottuman tuotteista, mitä olen tämän kuukauden aikana päässyt kokeilemaan. Puolet naamasta on vereslihalla, kutisee, kirvelee, halkeilee ja kuivuu kasaan, mutta toivotaan alkaisi pian helpottaa :( 
 
Ihottuman lisäksi, elämääni on mullistanut myös hieman isompi asia, joka on saanut itseni käpertymään syvemmälle peiton alle. Päätettiin alkuvuodesta erota poikaystäväni kanssa. Viimeksi varmaan vakavissani kirjoitin suhteestamme kun aloitimme vajaa kaksi vuotta sitten seurustelemaan (eiku hups, kerroin teille asiasta vasta melkein vuosi myöhemmin, eli noin vuosi sitten :D) ja näköjään seuraava postaus "meistä" tulee tässä, suhteen alkamisen sijaan sen loppumisesta. Koska en ole paljoa jakanut seurustelustamme, pidän tämänkin lyhyenä, mutta tosiaan, meidän taival on ainakin toistaiseksi päättynyt. Sen, minkä ei pitänyt tosissaan koskaan alkaakaan, on aiheuttanut käytännön ongelmia matkan varrella. Alun kaukosuhde ei ollut mukavinta hommaa, ja kesällä saimme senkin taipaleen päätökseen, ja minä palasin Suomeen "pariksi kuukaudeksi". Täällä vielä ollaan. Mun on ollut tosi vaikea kertoa teille enemmän meidän yhteisistä suunnitelmista, koska olen kunnioittanut poikaystäväni oikeutta yksityisyyteensä, mutta te olettekin pitkin syksyä paljon kyselleet, onko hän tulossa takaisin mukaan Teneriffalle. Myönnetään nyt, että tämä oli alkuperäinen suunnitelma. Muutetaan takaisin lokakuussa, no sitten joulukuussa, alkuvuodesta, helmikuun alussa. Kaiken tämän pallottelun jälkeen, mä olen tullut siihen tulokseen, että en jaksa enää odottaa. Santa Cruz ja ulkomailla asuminen on se "mun juttu", ja kolmen kuukauden sijaan olen meidän suhteen takia ollut Suomessa jo kahdeksan kuukautta, ja vielä ei näytä tilanne siltä, että poikaystäväni pääsisi lähtemään. En viihdy täällä ollenkaan, ihonikin takia turhaudun täysin, ja kaukosuhteeseen en enää koskaan ryhdy. Niinpä meidän matka päättyy tähän. Vaikka muuten olisikin mennyt hyvin, tämä on niin iso asia, joka on viime aikoina aiheuttanut suhteeseemme aivan liikaa painetta ja riitelyä, niin on parempi että kenenkään ei tarvitse enää tehdä uhrauksia.
 
Viimeisen pitkään suhteeni jälkeen, vannoin, että en enää ikinä tule rakastamaan ketään enemmän kuin rakastan itseäni, ja asetan itseni ykköseksi omassa elämässäni. Parisuhteessa kuuluu ja pitää tehdä uhrauksia, mutta pysyvä muutto takaisin Suomeen, tai tietämättömyys koska pääsisin taas pois, on minulle liian suuri uhraus. Ja minun onnettomuus täällä on jo vaikuttanut, että olen alkanut toista osapuolta syyllistää siitä, ja sanomattakin selvää, että se ei ole terve pohja parisuhteelle.
 
Eli teidän loputtomiin kysymyksiin, oli tarkoitus muuttaa takaisin ulkomaille yhdessä, mutta tällä kertaa ajoitus ei ollut oikea, ja poikaystäväni ei saanut järkättyä työasioita niin, että olisimme päässeet lähtemään yhdessä. Se on ihan ymmärrettävää, se on paljon vaadittu toiselta henkilöltä parisuhteessa, ja mulla ei ollut tällä kertaa tämän enempää kärsivällisyyttä odottaa.
 
Vaikka tätä päätöstä paljon palloiltiin ja se ei täysin tullut hetken yllätyksenä, kyllähän se silti kirpaisee ja sydän on palasina. Niin kuin hänellekin sanoin, halusin hänen olevan se, kenen kanssa ollaan loppuun asti, mutta en sillä panoksella, että luovun täysin itsestäni ja niistä asioista, mitä itse haluan. Olen tammikuun ollut kaverini Essin luona sohvalla asustelemassa Topin kanssa, enkä siitäkään syystä paljoa kuvaillut arkisia asioita.
 
Tämän myötä olen taas täysiä etsinyt uutta kämppää Teneriffalta. Sitä ennen kuitenkin olen vielä lähdössä kiertämään Aasiaa uuden assistenttini kanssa! Oon ikuisuuden halunnut takaisin Thaimaahan, Balille ja ensimmäistä kertaa Hong Kongiin, ja nyt on loistava hetki se toteuttaa, ennen kuin allekirjoitan uutta vuokra-sopparia Tenskulla, ja Topikin voi jäädä luotettavaan hoitoon Suomeen. Tosiaan, etsin itselleni assaria alkuvuodesta, ja sellaisen olen nyt löytänyt ja palkannut, ja 22-vuotias Daniela muuttaa minun ja Töpselin kanssa Kanariansaarille. Olen yhteen asuntoon täysin rakastunut, ja niin toivon, että saisin sen itselleni, niin että vuokraajat malttaisivat sitä varata huhtikuun asti...
 
Vaikka ero tuntuukin pahalta, on sinänsä ihana taas päästä takaisin raiteille omien suunnitelmien kanssa ja kodin etsimisessä, eikä aina elää niin sanotussa "välivaiheessa". Monestikohan olen teillekin höpöttänyt, kun odotan vaan sitä pitkä-aikaista kotia ja sisustamista, ja eipähän nyt enää ulkoiset tekijät rajoita minun elämää, ja pääsen sitä toteuttamaan. Olen aina sanonutkin, ja jopa postauksessa missä kerroin suhteestamme teille, että minulle parisuhteen pitää olla aina kivempaa kuin yksinolo, ja viime aikoina tuntuu, että se on nimenomaan rajoittanut minua ja omaa elämääni niin paljon, että vaikka toista rakastaakin suuresti, niin on myös ihana tehdä taas niitä suunnitelmia mitä rakastaa, eikä elää toisen varjossa.
 
Ja tosiaan, nyt ollaan kolmekymmentä! Ikä-kriisistä ei tietoakaan, vaan odotin innolla että olen kolmekymppinen :D Elämä on tosiaan niin paljon parempaa, mitä vanhemmaksi tulee, ja vaikka täynnä kokemuksia, iloja ja oppimista, ilomielin jätän kaksikymppiset taakseni ja vanhenen! Meillä oli tämän nykyisen eksän kanssa suunnitteilla luksus-reissu synttäreiden kunniaksi. No, se ei nyt toteutunut, mutta viime hetkellä sain suositeltua äitini ja siskoni mukaan toisenlaiseen lomaan. En jotenkin suostunut tyytymään ajatukseen, että joutuisin hiekkarantojen sijaan pakkasilla viettää synttäreitä, varsinkin kun en ollut varautunut ja suunnitellut minkäänlaisia juhlia. Olen todella usein jättänyt synttärit juhlimatta, sillä helmikuun kylmyys on masentavin aika vuodesta järjestää juhlia, ja tänäkin vuonna olin ajatellut oikeille synttäreille lomamatkan ja kesäksi Suomessa sitten juhlat, mihin kutsun enemmän ystäviä. Katsotaan, maltanko tulla takaisin jo tänä kesänä, mutta varmaan jonkinsorttiset bileet pitää keksiä myöhemmin vielä juhlistamaan pyöreitä.
 
No, myöskään reissu Dubaihin ei ollut ihan odotusten mukainen, tuntuu että tällä hetkellä ei vaan mikään oikein natsaa. Mutta Essi juuri sanoi mulle eilen, että vuodessa on kiintiö paskaa mitä tulee vastaan, ja kun kaikki tulee alkuvuodesta ja kerralla, niin loppuvuoden on vain mentävä paremmin. Todellakin toivon niin, nyt alkaa olla mitta täynnä surullisia asioita. Viimeisen puolen vuoden aikana olen joutunut luopumaan jo kahdesta elämäni suuresta rakkaudesta, ja olen koditon ja naamakin ruvella. Mutta eiköhän tämä tästä, ennenkin on vastoinkäymisistä sekä sydänsuruista selvitty :) Olen hieman hukuttanut itseni töihin tässä vuoden vaihteessa. Moni teistä onkin kysellyt, mihin muut hommat mitä olen duunaillut liittyvät, niin ainakin jonkun verran aikaa on vienyt tapahtumasuunnittelu projekti, johon lähin jo viime keväänä mukaan, eli pääsääntöisesti toimistohommia ja tapaamisia. Joku epäili jo kysyä saako mulla taas tulla jonnekin ripsipidennyksiin, niin kosmetologin hommiin en siis ole palaillut, ainakaan vielä :D
 
Omien synttäreiden lisäksi tietty Ananasraaste täytti kolme vuotta, ja tällä viikolla jälleen tulee perinteiset synttäriarvonnat! Tänä vuonna kaikki kolme arvontaa tulevat instagramin puolelle tämän viikon sisään. Ihana iso kiitos jokaiselle, joka vuodesta toiseen jaksaa jatkaa matkassa mukana. Ootte korvaamattomia ❤️
 
Tosiaan, tällaiset pitkät kuulumiset tällä kertaa. Nyt kun saisi vaan blogin pohjan kunnolla toimimaan, aion vielä päivitellä parit rästipostaukset menneiltä reissuilta, ja palata tänne useammin kertomaan kuulumisia. Ihanaa alkanutta vuotta kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! ❤️