Elämää atopian kanssa

*Postaus sisältää saatujen tuotteiden ja palveluiden suosittelua. Yhdestäkään ei ole ollut sovittu sisältöä.*

Tätä postausta toivottiin kovasti alkuvuodesta, kun kerroin kärsiväni jälleen atooppisesta ihottumastani, joka myös ensimmäistä kertaa levisi koko naamalleni. Silloin jo tiedotin, että kun saan sen kuntoon, mielelläni kerron asiasta lisää. Tätä postausta kirjoittaessani haluan muistuttaa, että en ole ammattilainen, ja jos sinä kärsit vakavemmista iho-ongelmista, kannattaa aina kääntyä iholääkäriin puoleen, eikä nojautua vain bloggaajan omiin henkilökohtaisiin vinkkeihin. 

Kuitenkin, olen sen verran siunatussa tilanteessa, että työskentelen alalla, missä pr-firmoissa liikkuu paljon kauneusbrändien asiantuntijoita, ja kun moni näki ihoni voinnin, he riensivät nopeasti apuun. Sain niin loistavia tuotteita ja palveluita, jotka auttoivat minua ihoni kanssa, niin ehdottomasti haluan niitä jakaa. Osa vinkeistä ei sovi vain atoopikoille, mutta myös esimerkiksi herkkäihoisille.

Minä olen kamppaillut atooppisen, kuivan, näppylöisen ja kutiavan ihon kanssa koko elämäni. Lapsena koko ihoni oli keratosis pilariksen peittämänä, ja kuinka teininä häpesinkään reisiäni ja käsivarsiani. Nykyään olen sinut vartaloni ihon kanssa, ja keratosis pilaris onkin hieman rauhoittunut aikuisiällä, mutta atooppisen ekseeman kanssa elän edelleen. Ihoni voi hyvin vain kuumassa ja trooppisessa ilmastossa, ja tämä on myös yksi syy, miksi en viihdy Suomessa. Talvet aiheuttavat niin suuren epämukavuuden olon omassa ihossa ja kropassa, että kipu ihan itkettää. Olen nuorempanakin joutunut turvautumaan valohoitoihin, ja tänä vuonna oli pitkästä aikaa paluu iholääkärille. Valohoitoahan en voi suositella kenellekkään, lopullisen päätöksen tekee vain lääkäri ja hoitoihin tarvitsee lähetteen. 

Alla olevassa vanhemmassa kuvassa näkyy mm. yksi kohta käsivarrestani. Kuvat on otettu muutettuani Teneriffalle. Ihottumani ei puhkea vain talvisin, nämäkin kuvat ovat otettu syys-lokakuussa ja läikät olivat vaivanneet pitkin kesää. Alkutilanteesta, jossa iho oli todella ruvella, minulla ei ole kuvaa, mutta tässä näkyy hyvin miten auringossa asuminen vaikuttaa ihooni. Monen kuukauden aikana mikään voide ei ollut kyennyt parantamaan ihottumaa.



Vaikka vahva atopia on aina ollut vartalossani, niin minulla alkoi vasta viime marraskuussa ensimmäistä kertaa kavojeni iho oireilemaan. Marras-joulukuun iho hieman jojoili, hetkittäin se voi paremmin, esimerkiksi Etelä-Afrikan safarin auringon alla, ja hetkittäin se taas kutisi ja kuivui, kunnes alkuvuodesta naamani kirjaimellisesti räjähti. Voin sanoa, että tammikuun ajan ei mennyt monia päiviä itkemättä. Ei vain pinnallisista ulkonäöllisistä syistä, mutta siitä fyysisestä tunteesta. Ihoni aukeili täysin haavoille, ja minulla oli isoja punaisia läikkyjä kasvoni täynnä. Samalla kuin nämä avautuivat ja vuosivat verta, niin ne myös onnistuivat kuivumaan korpuiksi. Tässä vaiheessa olin niin pohjalla ihoni kanssa, että ei olisi tullut mieleenkään ottaa kasvoistani kuvaa itse. Ihotautilääkärin toimesta aloitettiin valohoidot uudestaan, mutta täysin haavoilla ihoa oli vaikeampi saada sulkeutumaan ja paranemaan. Monena aamuna heräsin, että kasvoni olivat täynnä valunutta, kuivunutta verta. Meni viikkoja, ennen kuin iho oli sen verran vastaanottavaisessa kunnossa, että olisi voinut edes kuvitella hoitaa sitä tuotteilla. Pysyttelin tammikuun sisällä niin paljon kuin mahdollista, sosiaalinen elämä kärsi samalla. Jouduin monet tapahtumat jättää välistä, kun ihoni ei sietänyt ulkonaoloa muutamia tunteja pidempään. Jokainen, joka on kärsinyt ihosairaudesta, varsinkin kasvoissa, varmati tietää kuinka paljon voimia tämä pystyy viemään myös henkisesti.

Alla on ensimmäinen kuva, jonka otin itse ihottumasta, ja tämäkin on viikkoja valohoitojen alkamisen jälkeen, jolloin iho oli pitkällä parantumisessa.  Vaikka en voinut kasvojani jatkuvasti pestä, tämä kuva on otettu suihkun jälkeen, jossa kuiva iho oli kuoritunut pois, eli tässä näkyy vain punoitus. Iho on jo osittain parantunut, eli ei täysin vereslihalla. Kuvassa ihottuma muistuttaa itseasiassa vahvasti suunympärysihottumaa eli perioraalidermatiittia tai alueen puolesta muuta hormonaalista ihottumaa, mutta nämä kyllä ruksattiin kohdallani pois ja ihottuma oli samaa ekseemaa, mitä oli aina ollut vartalossani. Todennäköisyys on, että vietettyäni yhden vuoden Teneriffalla, ihoni herkistyi Suomen pakkasille jälleen hieman pahemmin.



Tässä vaiheessa kuitenkin ihoni oli siinä kunnossa, että oli aika jälleen palata myös kohdistettuihin tuotteisiin, jolla auttaa ja helpottaa ihon vointia. Atooppinen ihoni on aina poikkeuksellisesti ollut sellainen, että mikään voide ei oikeastaan ole kummemmin "auttanut". Ainahan vahvasti kosteuttavat tuotteet ovat tuoneet helpotusta kutiasevaan ihoon, mutta mikään ei ole niin sanotusti auttaneet sitä parantumaan. Tänä vuonna kuitenkin sain tutuilta brändien edustajilta monen monia vinkkejä ja tuotteita kokeiluun, ja pari niistä oli niin loistavia, että pakkohan ne on teille jakaa. Tästä eteenpäin kaikki tuotteet ja palvelut ovat saatu ilmaiseksi, mutta minulla ei ole niistä ollut velvoitetta kirjoittamaan. Suosittelen vain niitä, jotka koin hyödyllisiksi.



Avene Thermal Spring Water
Olin tämän tuotteen saanut pr-lahjana ennen ihottumani puhkeamista, ja aluksi sana sensitive sai minut antamaan tämän eteenpäin herkkä-ihoiselle poikaystävälleni. Kuitenkin, kosmetologin mielenkiinto heräsi myöhemmin uudestaan, ja aloin tutustumaan tähän tuotteeseen sekä Avenen brändiin tarkemmin. Tuote on todella rauhoittava terveyslähdevesi, eli pelkkää vettä, joka tulee heidän Etelä-Ranskan lähteistä. Olen pitkin googlea lukenut tästä tuotteesta todella paljon, ja en ole löytänyt yhtäkään arvostelua, jossa ei uskottaisi tämän lähdeveden parantaviin vaikutuksiin. Tuote on pakattu suihkepulloon steriilisti, joten sitä voi huolletta suihkutella myös ärtyneelle, parantuvalle iholle. Tämä olikin ainut tuote, jota pystyin lisäämään kasvoilleni, kun iho oli pahimmillaan auki. Kuitenkin, tuote sopii niin moneen käyttötarkoitukseen atopian ja psoriasiksen hoitamisen lisäksi, mm. leikkausten jälkeen, auringonpolttamaan ihoon, kutinaan, naarmuihin, kasvojen punoitukseen, karvanpoiston jälkeen, vaippaihottumaan ja monen muuhunkin vaivaan. Vaikka nyt atopiani on jälleen hallinnassa ja parantunut, tämä tuote pysyy käytössä lähestulkoon päivittäin. Ehdottomasti suosittelen tuotetta niille, joilla kuiva ja/tai atooppinen ihottuma kiusaa, vesi vahvasti helpottaa ihon oloa samalla kuin parantaa. Pulloa löytyy todella monessa koossa, matkakokoisista jättiputiloihin.

BTB13 Sensitive Sarja

BTB13 sarja oli minulle myös uusi tuttavuus ennen tätä vuotta, ja tätä haluan suositella varsinkin teille, jotka kärsivät atooppisesta ihottumasta, tai esimerkiksi aiemmin mainitsemastani suunympärysihottumasta. BTB13 on täysin suomalainen patentoitu ihonhoitosarja, joka on tutkitusti todistettu vaikuttavan tehokkaasti syvemmälle ihoon. Kun ihoni oli saanut hetken paranneltua valohoidoista, oli aika uskaltaa myös kosmetologin penkkiin ja suuntasin Helsingin Hietalahdentorin laidalle Kauneushoitola Hillaan, jossa sain ensikosketuksen näihin tuotteisiin. Myönnetään, sen jälkeen mitä ihoni oli kokenut pari kuukautta, olin hieman skeptinen hoidon tehokkuuteen, mutta menin kosmetologille sillä asenteella, että tuskin tästä enempää haittaa kuin hyötyä voi olla.


Tottakai hoito tuntui mukavalta, kosmetologi Minnan kertoen tuotteista ja hieroen ihoani eri tuotteilla pidemmän tovin. Hän kertoi heidän ekohoitolasta, hoidosta ja varsinkin BTB13 -hoitovedestä, jota ihoni imi itseensä viimeistä päivää. Kuitenkin, ei ole ensimmäinen kerta kun olen ammattilaisena ollut toisen kosmetologin penkissä, ja totuus on, että luonnollisesti jokainen kehuu omaa tuotesarjaansa maasta taivaisiin asiakkailleen. Tässä tapauksessa tilanne kuitenkin kääntyi täysin, kun hoidon päätyttyä näin omat kasvoni peilistä. Iho, joka punoitti, kutitti ja heloitti hoitolaan astuessa, oli rauhoittunut varmaan miljoona astetta. Mulla taisi kirjaimelliseti suu loksahtaa auki, ja en voinut uskoa että kasvoni, jotka olivat jo monta kuukautta olleet todella ärsyyntyneet, olivat tunnissa muuttuneet yhden hoidon myötä niin vahvasti.

Sain hoidon jälkeen myös koko tuotesarjan kotiin mukaan, ja näitä käytin siihen asti, kunnes ihoni oli sulkeutunut ja parantunut kokonaan. Sarjan Toner-hoitovesi tosiaan ruokkii ihoa nesteyttämältä syvältä, ja sitä voi ja pitää lisätä monta kerrosta päivässä. Tämä toimi päätuotteena parantamaan ihoa, mutta toisiin lemppareihin sarjasta kuului ehdottomati Berry Oil, joka pitkästä aikaa sai ihoni tuntumaan oikeati pehmeältä, ja pahimmilla pakkasilla sitoi kosteuden ihoon. Myös naamio oli päivittäin kovassa käytössä hoitovaiheessa, mutta se on itseasiassa näistä kaikista tuote, mitä käytän vieläkin ihon parannettua parikin kertaa viikossa. Niin kuin Minnakin sanoi, ihoni tuntui huutavan atopian vuoksi, ja näiden "janojuomien" vastaanottamisen jälkeen näytti paljon paremmalta ja rauhoittuneelta, väri oli tasaisempi ja iho tuntui kaikenpuolin pehmeämmältä.

Näiden hoitojen ja tuotteiden testaamisen myötä, ehdottomasti suosittelen Kauneushoitola Hillaan ja BTB13-tuotteiden tutustumiseen, jos teillä on kasvojen ihon kanssa ongelmia. Pari viikkoa kasvohoitoni jälkeen lopetin valohoidot, ja alla olevassa kuvassa näkyy tilanne siinä vaiheessa. Kuvat ovat muokkaamattomia. Ensimmäinen on suihkunraikkaana ilman meikkiä, mutta ihonhoitotuotteiden levittämisen jälkeen. Jälkimmäinen on otettu heti perään meikeillä. Eli pientä näkyvää jälkeä oli vielä. Tässä vaiheessa kuitenkin jatkoin BTB13- tuotteiden käyttöä, mutta olin myös palannut muihin luottotuotteisiini, yhdistäen niitä ihonhoitorutiinissani. BTB13 -tuotteet kulkivat mukanani Balille asti, jossa viimein tuotteiden ja trooppisen ilmaston myötä ihoni parani kokonaan, ja tällä hetkellä punaiset läykyt sekä epämukavuus ovat poissa.



Kauneushoitola Hillassa on neljä ekokosmetologia, jotka taklaavat vaativampia iho-ongelmia, kuten atopiaa, mutta myös moni akne- sekä couperosapotilas on heiltä saanut runsaasti apua. BTB13-sarjan tuotteita löytyy normaalikoossa, mutta myös matkakokoisena, jotka minullakin oli mukana reissussa. Heillä on myös Ekopharman tuotteita vartalon atopiaan, jotka sain kokeiluun, mutta vartaloni iho on valohoitojen myötä ollut tänä vuonna niin hyvässä kunnossa, joten en osaa näiden tehokkuuteen itse punnita. Kuitenkin, muiden henkilöiden kanssa näistät tuotteista keskustelleena, olen kuullut paljon hyvää myös tästä tuotesarjasta.

Valittetavasti tässä postauksessa ei ole yhtäkään kuvaa, kun ihoni on ollut pahimmillaan. Totuus on, kun henkisesti ja fyysisesti voi pahoin tällaisen asian kanssa, ajatukset eivät ole itsensä kuvaamisessa, vaan itsensä parantamisessa. Ensimmäiset hetket, että edes kuvittelin kuvien ottamista sisältöä varten, oli kun valoa alkoi näkyä tunnelin päässä. Sain yhdeltä seuraajalta jopa kritiikkiä, kun en samantien kuvaillut itseäni someen ja hänestä "tuntuu jotenkin hölmöltä, että piilottelet itseäsi tuon takia, koska moni muukin kärsii samasta nuorille ja aikuisille voi tulla kuva ettei ole riittävä kun iho on huonona". Minä olen aina ollut 100% avoin ihoni ongelmista, mutta myös siitä, kuinka se on täysin normaalia, ja kukaan ei ole ulkoisesti täydellinen, eikä siihen tarvitse pyrkiäkään. Olen myös puhunut, kuinka nuoruudessani häpesin ihoani, ja en kehdannut käyttää lyhyitä hameita tai shortseja helteilläkään, kun mietin muiden mielipiteitä, ja kuinka vanhempana ja viisampana en suosittele tällaista ajatustapaa kenellekkään. Kuitenkin, ihminen tässäkin ollaan, ja jopa me somettajat olemme oikeutettuja inhimillisyyteen. Kun olen kirjaimellisesti niin kovissa kivuissa omassa ihossani, että aikuisella naisella tulee itku, niin siinä hetkessä en ole velvollinen raportoimaan kenellekkään kuvia ihostani. Olin kuitenkin todella selkeästi sanonut, että mielellään kerron asiasta lisää, kuhan ihoni voin taas paremmin.

Tietenkin, ihoni oli tänä vuonna jo niin pahassa jamassa, että ilman lääkäriä ja tehokkaampia aseita ei olisi puhtain paperein selvitty, mutta koen, että näistä vinkeistä voi olla apua monelle, jotka kamppailevat atopian kanssa. Se on valitettavan yleistä meillä suomalaisilla :( Tietenkin atopiaa on monenlaista, ja mikä auttaa toiselle ei välttämättä sovi seuraavalle. Ja kuten sanoin, loppupeleissä pahemmissa ihosairauksissa ne ihotautilääkärit tietävät parhaiten. 

Ja vaikka joulu-maaliskuu tuntui ikuiselta kärsimykseltä, ja että iho ei tule koskaan paranemaan, kyllä se sieltä helpotti ja omalla kohdalla voin olla kiitollinen, että pahin vaihe kesti noinkin lyhen aikaa. Tsemppiä teille, joilla on ihosairaus parhaillaan päällä <3


Minkälainen mä olen?


Instagramissa on nyt viime viikon pyörinyt bloggaajien kesken kysely, jossa seuraajat ovat saaneet kertoa, millaisen vaikutelman bloggaaja on antanut esimerkiksi ohimennen kadulla tai vaikkapa asiakaspalvelutilanteessa. Luonnollisesti kukaan somettaja ei ole täysin samanlainen kaupungilla kiertäessä kun vaikkapa videoillaan, niinpä oli hauska lukea teidän vastauksia. Paljon sain kauniita viestejä ulkonäöstäni, kiitos niistä, mutta en nyt erityisesti jaa niitä, joissa sain kehuja esimerkiksi kauneudesta, vaan ennemmin muusta yleisvaikutelmasta :)


"Olet tosi lyhyt/pieni/pikkuruinen/siro"
Joo! :D Tätä sain kuulla monelta teistä, että pienuuteni yllätti! Niinhän mä olen, tuntuu että vieläkin monille tulee yllätyksenä, että olen oikeasti aika lyhyt (159cm) ja muutenkin aika rimpula. Omaan kokooni nähden olen ihan sopusuhtainen, joten kuvista varmasti vaikea tajuta, että olen aika mini.

"Kiireinen."
Yleisin vastaus kaikista! Olen ihmisenä niitä, jotka eivät osaa kävellä hitaasti. Vaikka ei olisi kiire, mieluummin hiihdän paikasta A paikkaan B, kun kävelisin rauhassa. Tämän kaikki läheiseni tietävät, että paahdan aina täysiä ja perässäni saa juosta. Muutenkin olen aika kärsimätön, ja tykkään että kaikki tehdään nopeasti. Se taitaakin olla suomalaisille yleistä, Espanjassa tuli tätä tapaa hieman parannettua, mutta nyt Suomessa oltua tuntuu että on taas aina kiire, kiire, kiire.


"Samanlainen kuin olin somen perusteella kuvitellutkin."
Tämän myös moni laittoi, sain kuulla olevani hymyileväinen, lämmin, aidon oloinen, kohtelias, huomaavainen, positiivinen, nauravainen, ystävällinen ja iloinen asiakaspalvelutilanteissa, ja jopa nähdessään minut kauempaa. Tämä miellytti, sillä koen olevani suurimman osan ajastani niin omissa ajatuksissa, että helposti olisin voinut kuvitella olevani enemmänkin poissaoleva ja resting bitch facella antaa kuvan epäkohteliaisuudesta. 

"Tuima. Olit shoppailemassa yksin."
Siis näitä olisin odottanut enemmän. Monesti olenkin kuullut, että näytän aina vihaiselta. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että en aina jaksa käyttää silmälasejani, ja lopputulos on, että siristän silmiäni, jotta näkisin paremmin. Tämä tietenkin tekee hieman vihaisen näköisen efektin, poikaystävänikin (kyllä, poikaystäväni, tästä lisää myöhemmin) sanoo aina, että näytän siltä kuin mököttäisin kokoajan. Joten en ole yhtään yllättynyt tästä! P.s. kierrän myös todella paljon kaupoilla yksin, kesken työpäivien se saa helposti hetkeksi ajatukset muualle. Shoppailu on minulle terapiaa, vaikka en ostaisikaan tai ole aikomusta ostaa mitään.


"Balilla Canggussa näin sinut ottamassa kuvia. Olit symppiksen oloinen siinä touhuissasi."
Jos mulla on mun kamerat, joskus vaan kuvailen ikuisuuden. Väännyn ja käännyn eri kuvakulmiin, vaihtelen kameran asetuksiaja objektiiveja, jne :D Moni ei tiedäkkään, mutta ensimmäisen blogini aloitin rakkaudesta kuvailuun, ja olin itse aina kameran takana. Se ei ole kadonnut minusta, ja tykkään vieläkin omaksi iloksi kuvailla, varsinkin reissuissa. Ne eivät yleensä päädy someen, mutta harrastaminen kameroiden kanssa tekee minut onnelliseksi. Jos taas sitten näit assarini kuvaamassa minua, se tuskin oli niin sympaattista... mietin monesti reissussa, että näytän varmaan ulkopuolisille terrori-ystävältä. Juuri sellaiselta, että kiva lomailla tuon kanssa kun siitä pitää ottaa kokoajan kuvia. Todellisuudessahan se oli assistenttini työ, mutta näytti varmaan ulkopuolisille erilaiselta.

"Kirppiksellä juttelit tosi paljon seuraajien kanssa."
Mä rakastan jutella teidän kanssa kun tulette vetäsee hihasta, tai vaikkapa jopa kun seuraajat moikkaa kadulla vaikka tietävät että en tunnista takaisin. Oli kiva kuulla monilta, kuinka sosiaalinen ja puhelias olen ollut, kun olette eri tilanteissa tullut moikkaamaan. Minua ei häiritse, jos asiallisesti tialnteen mukaan vetästään hihasta ja moikataan, mitä vihaan eniten on kun minua tuijotellaan tai kuiskitaan kavereille ja osoitellaan, että tuolla toi nyt on. Niin monet, myös aikuiset, tekevät tätä täysin häpeilemättä ja aivan edessäni, vaikka tietäisivät minun näkevän. Ymmärrän täysin, jos tulee vilkaistua toisen kerran kun näkee somesta tutut kasvot, mutta omasta mielestäni on epäkohteliasta esimerkiksi ravintolassa pitkän tovin vain tuijottaa toista henkilöä. Tämä ongelma onneksi toistuu vain Suomessa, siksi myös ehkä rakastin olla ulkomailla, kun ei näitä "julkisuuden" varjopuolia ollut niin monia :D 

"Leffateatterissa, vaikutit oudon rauhalliselta." "Asiallinen ja hyväkäytöksinen, jäänyt videoista vähän erilainen kuva."
Uskokaa tai älkää, myös minä osaan olla rauhallinen. On niin eri asia jos kuvataan kavereiden kanssa videoita tai storyssa höpöttelen täysiä, niin ihan oikea aikuinen minäkin olen ja yleisesti julkisilla paikoilla käyttäydyn sen mukaisesti. Ette kai kuvittele, että leffateatterissa läpi elokuvan yksin pelleilen :D Tosi monilta olen kuullut nimenomaan tätä, että ovat yllättyneet kuinka rauhallinen ja korrekti oikeasti olen, tuntuu vaan hassulta että jotkut oikeasti kuvittelee että olisin jotenkin kovin äänekäs tai hilluva luonne, vain koska ystävien kesken suljetuissa tiloissa välillä pelleillään ja naureskellaan. Varmasti moni teistäkin on kahden kesken parhaiden kavereiden kanssa aivan erilainen kuin esimerkiksi elokuvateatterissa.


"Näin teidät lentokentällä ja koneessa matkalla Uinon polttareihin Maltalle. Fiilikset näytti olevan katossa kaikilla! Hauskaa oli seurata teidän touhuja ja ihanalta vaikutit."
Joo fiilikset oli kyllä aivan huipussa, tulee hyvälle mielelle vieläkin kun miettii hauskaa reissua ja iloista, kesäistä mielentilaa, mikä kaikilla oli.

"Näin sinut lentokentällä koko Uinon polttariporukan kanssa tulossa Maltalta. Odotitte matkalaukkujanne ja olit kyyryssä maassa, näytit siltä, että itket. Naurahdin vain, että storyissa näkynyt Ananasraasteen järkyttävä darra jatkuu. Vasta myöhemmin luettuani tekstin Onnin poismenosta, ymmärsin sinun oikeasti itkeneen ja tuli todella paha mieli puolestani."
Valittevasti fiilis todellakin laski polttareiden lopussa, ja nämä ovatkin niitä tilanteita, joilta ei voi välttyä kun kymmenet tuhannet seuraa. Joskus elämä ja suru yllättää myös hyvin julkisilla paikoilla, ja jotkut tunnistavat sinut kun elät niitä hetkiä, joita et haluaisi edes kokea yksinkään, saatikaan muiden ihmisten edessä. En sano, etteikö näin voisi käydä myös ihmisille joka ei ole julkisuudessa, mutta on se surullista että näinä hetkinä välillä täytyy miettiä, että meneekö ne suoraan juoruiltavaksi keskustelupalstoille.


"Kävelit koirien kanssa yksi kevät ja vilkasit mua päästä varpaisiin kun olin hieman kevyemmillä vaatteilla liikenteessä."
Hupsista, anteeksi kauheasti. Käsi sydämellä voin kyllä sanoa, en ikinä tarkoituksellisesti mulkkaa tai katso nenänvartta pitkin, mutta ihminen tässäkin ollaan ja voipi olla jos olet kylmällä säällä ollut vähäpukeinen, olen saattanut katsoa toiseen otteeseen, että mitä. Myönnän, että siitä huomaa vanhentuvansa, kun aidosti katson hieman pahalla esimerkiksi teinien pukeutumista pakkasilla. Mutta tämä ei kohdistu vain tuntemattomiin, myös aikuinen ystäväni Aino saa kuulla kunniansa, kun menee pitkät pakkastalvet nilkat paljaana. Tulee oikein kauhea olo ajatellakin asiaa. Pahoittelut, toivottavasti en loukannut pahemmin :)