Still Alive


Muistattekohan minua vielä? Sini täällä hei!
 
Viime kuulumisista on taas kertynyt vähän aikaa, niinpä ajattelin palata (vai saapua) tänne blogiini jälleen. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun tähän uuteen pohjaan postailen. Me lähdettiin viime vuonna Ainon kanssa rakentaa uusia blogipohjia molemmille, jotka ovat teille päin ehkä näyttäneet jotakuinkin valmiilta, mutta meillä on ollut aika päänvaiva koodarin kanssa, sekä hänen meille rakentaman postauksen editointiohjelman kanssa, johon en esimerkiksi edes saa lisättyä kuvia. Kiireiden keskellä itselläni on ollut energia ja motivaatio aika nollissayrittää rakentaa simppeliä postausta, niin jotenkin joulun ja uudenvuoden yli olin miettimättä asiaa, mutta nyt vihdoinkin on aika palata tänne blogiin, vaikka tämän hetkinen ohjelma ei miellyttäisikään. Tällainen yhden kuvan postaus jossa teksti reunassa siis, kun peruskorjauksia ei pohjaan voi toiset tehdä ja en nyt jaksa enää olla postaamatta mitään... :))) 
 
Youtubea kuitenkin päivittelin joulukuussa useamman videon verran. Ajattelin, että haluan teille tehdä taas pitkästä aikaa sisältöä, ja vaikka omalla tavalla olikin kiva päivitellä videoita taas, olen huomannut, että mun suhde videoihin on muuttunut aika paljon viime aikoina, ja omasta mielestäni se jo välittyy ruudun toiselle puolelle. Ajattelin, että olen teille velkaa taas pitkästä aikaa videosisältöä, mutta sitä tehdessä se tuntui kieltämättä hieman pakotetulta. Mulla on hieman kutina, että osittain mun osalta alkaa YouTube olla hieman nähty. Tykkään tehdä aika raaka-videoita, ilman isompia clickbaitteja tai hienoja editointeja, mutta samalla huomaan, että kaiken maailman tempausten sekä flashy-matskujen keskellä, sisältönihän on hieman tylsää :D Epäilen vaan, että omalla tavalla olen ehkä hieman vanha ja tylsä sinne. Olen miettinyt, että ehkä on tullut aika vaan päivitellä kuin on fiilis, esimerkiksi reissusta myday-vlogeja. Kokonaisten reissujen kestävät myweekit ovat myös alkaneet tuntua hieman pakotetuilta ja en oikeastaan pidä enää siitä, että kaikki pitää kuvata. Muutenkin, tuntuu että youtube-maailma on todella negatiivinen viime aikoina, ei vain minun kohdalla vaan yleisesti. Monia videoita olen selaillut viime aikoina, ja olen niin järkyttynyt millaisia kommentteja ihmiset luulevat olevansa oikeutettuja kirjoittamaan. Ihan kuin siellä haluttaisiin vihata ja syynätä tubettajia jokaisesta asiasta. Rakentava kritiikki erikseen, mutta suurimmaksi osaksi ilmapiiri on edennyt siitä pidemmälle omaksi kiusaamisen maailmaksi. Ei tunnu kivalta hengailla siellä omassa kanavassa eikä muidenkaan, missään muussa somessa en ole törmännyt niin ala-arvoiseen käyttäytymiseen.
 
Sen sijaan, mihin mulla tällä hetkellä on superisti intoa ja into ei ole hiipumassa, on instagram. Sinne olenkin Youtube- ja blogihiljaisuuden aikana kokoajan tuottanut sisältöä, ja olen jo päivittelemässä kamerakalustoa, jotta saisin kivempia kuvia ja fiilisvideoita tuotettua sinne. Olen tosi fiiliksissä miettinyt tämän vuoden sisältöjä, ja tämän takia onkin ehkä parempi että keskitän energiani sinne mikä tuntuu nyt luontevimmalta. Instagram on mulle itselle myös applikaatioista tällä hetkellä se, missä tykkään muitakin seurailla kaikista eniten, ja ammennan sieltä paljon inspiraatiota eri henkilöistä, joiden muita someja, esimerkiksi blogeja tai vlogeja, en välttämättä kuitenkaan seuraa.
 
Minulla on myös aina ollut atooppinen ihottuma, joka tietenkin aina talvisin puskee kovemmin läpi kun Suomen pakkaset saapuvat kiusaamaan iho-sairaita. Itseasiassa, atooppinen ihottuma oli myös yksi todella painava tekijä, miksi alun perin halusin ulkomaille muuttaa, talvet ovat aina olleet yhtä jatkuvaa kivun kestämistä. Kuitenkin, aiemmat vuodet ihottuma on ollut vain vartalossani, kuten olenkin blogissani aiemmin kertonut. Nyt, kun en vielä päässyt Teneriffalle takaisin, niin ensimmäistä kertaa elämässäni ihottuma levisi loppusyksystä kasvoihini. Se oli kuitenkin silloin vielä ihan "siedettävää", mutta uudenvuoden jälkeen punaiset läiskät ja kuivuus muuttuivat paljon pahemmiksi, ja kirjaimellisesti suurin naamastani on puolet ajasta vereslihalla ja ruvella, toiset puolet täysin kuivaa rapistuvaa ihoa täynnä. En ole tämän vuoden puolella voinut oikeastaan melkein ollenkaan meikkaa, ja välttelen ulkona olemista mahdollisimman paljon. Ihottuma yltyi niin pahaksi, että vuoden alussa sain lähetteen valohoitoihin, ja niiden myötä olo helpotti. Kyse ei kuitenkaan ole vain miltä naamani näyttää, enempi se, miltä se oikeasti tuntuu. Kipu on hetkittäin lähes sietämätöntä ja vie todella paljon henkisiä voimia. Monet kerrat olen toivottomana purskahtanut itkuun, kun turhaudun kipuun, kutinaan sekä kirvelyyn. Ihottuma alkoi jo valohoitojen ja kohdennettujen kasvohoitojen jälkeen helpottaa, mutta nyt reissussa se taas meni pahemmaksi ja ihoni hieman tulehtui. Todella kyrpii ja kyllästyttää tilanne. Minua ei edes enää niinkään kiinnosta miltä iho näyttää, saisi vaan hetken edes tuntea jotain muuta kuin kipua naamassa. Kuitenkin, kun tämän saan kuntoon, ehdottomasti aion kertoa lisää minua auttaneista tehokkaista atooppisen ihottuman tuotteista, mitä olen tämän kuukauden aikana päässyt kokeilemaan. Puolet naamasta on vereslihalla, kutisee, kirvelee, halkeilee ja kuivuu kasaan, mutta toivotaan alkaisi pian helpottaa :( 
 
Ihottuman lisäksi, elämääni on mullistanut myös hieman isompi asia, joka on saanut itseni käpertymään syvemmälle peiton alle. Päätettiin alkuvuodesta erota poikaystäväni kanssa. Viimeksi varmaan vakavissani kirjoitin suhteestamme kun aloitimme vajaa kaksi vuotta sitten seurustelemaan (eiku hups, kerroin teille asiasta vasta melkein vuosi myöhemmin, eli noin vuosi sitten :D) ja näköjään seuraava postaus "meistä" tulee tässä, suhteen alkamisen sijaan sen loppumisesta. Koska en ole paljoa jakanut seurustelustamme, pidän tämänkin lyhyenä, mutta tosiaan, meidän taival on ainakin toistaiseksi päättynyt. Sen, minkä ei pitänyt tosissaan koskaan alkaakaan, on aiheuttanut käytännön ongelmia matkan varrella. Alun kaukosuhde ei ollut mukavinta hommaa, ja kesällä saimme senkin taipaleen päätökseen, ja minä palasin Suomeen "pariksi kuukaudeksi". Täällä vielä ollaan. Mun on ollut tosi vaikea kertoa teille enemmän meidän yhteisistä suunnitelmista, koska olen kunnioittanut poikaystäväni oikeutta yksityisyyteensä, mutta te olettekin pitkin syksyä paljon kyselleet, onko hän tulossa takaisin mukaan Teneriffalle. Myönnetään nyt, että tämä oli alkuperäinen suunnitelma. Muutetaan takaisin lokakuussa, no sitten joulukuussa, alkuvuodesta, helmikuun alussa. Kaiken tämän pallottelun jälkeen, mä olen tullut siihen tulokseen, että en jaksa enää odottaa. Santa Cruz ja ulkomailla asuminen on se "mun juttu", ja kolmen kuukauden sijaan olen meidän suhteen takia ollut Suomessa jo kahdeksan kuukautta, ja vielä ei näytä tilanne siltä, että poikaystäväni pääsisi lähtemään. En viihdy täällä ollenkaan, ihonikin takia turhaudun täysin, ja kaukosuhteeseen en enää koskaan ryhdy. Niinpä meidän matka päättyy tähän. Vaikka muuten olisikin mennyt hyvin, tämä on niin iso asia, joka on viime aikoina aiheuttanut suhteeseemme aivan liikaa painetta ja riitelyä, niin on parempi että kenenkään ei tarvitse enää tehdä uhrauksia.
 
Viimeisen pitkään suhteeni jälkeen, vannoin, että en enää ikinä tule rakastamaan ketään enemmän kuin rakastan itseäni, ja asetan itseni ykköseksi omassa elämässäni. Parisuhteessa kuuluu ja pitää tehdä uhrauksia, mutta pysyvä muutto takaisin Suomeen, tai tietämättömyys koska pääsisin taas pois, on minulle liian suuri uhraus. Ja minun onnettomuus täällä on jo vaikuttanut, että olen alkanut toista osapuolta syyllistää siitä, ja sanomattakin selvää, että se ei ole terve pohja parisuhteelle.
 
Eli teidän loputtomiin kysymyksiin, oli tarkoitus muuttaa takaisin ulkomaille yhdessä, mutta tällä kertaa ajoitus ei ollut oikea, ja poikaystäväni ei saanut järkättyä työasioita niin, että olisimme päässeet lähtemään yhdessä. Se on ihan ymmärrettävää, se on paljon vaadittu toiselta henkilöltä parisuhteessa, ja mulla ei ollut tällä kertaa tämän enempää kärsivällisyyttä odottaa.
 
Vaikka tätä päätöstä paljon palloiltiin ja se ei täysin tullut hetken yllätyksenä, kyllähän se silti kirpaisee ja sydän on palasina. Niin kuin hänellekin sanoin, halusin hänen olevan se, kenen kanssa ollaan loppuun asti, mutta en sillä panoksella, että luovun täysin itsestäni ja niistä asioista, mitä itse haluan. Olen tammikuun ollut kaverini Essin luona sohvalla asustelemassa Topin kanssa, enkä siitäkään syystä paljoa kuvaillut arkisia asioita.
 
Tämän myötä olen taas täysiä etsinyt uutta kämppää Teneriffalta. Sitä ennen kuitenkin olen vielä lähdössä kiertämään Aasiaa uuden assistenttini kanssa! Oon ikuisuuden halunnut takaisin Thaimaahan, Balille ja ensimmäistä kertaa Hong Kongiin, ja nyt on loistava hetki se toteuttaa, ennen kuin allekirjoitan uutta vuokra-sopparia Tenskulla, ja Topikin voi jäädä luotettavaan hoitoon Suomeen. Tosiaan, etsin itselleni assaria alkuvuodesta, ja sellaisen olen nyt löytänyt ja palkannut, ja 22-vuotias Daniela muuttaa minun ja Töpselin kanssa Kanariansaarille. Olen yhteen asuntoon täysin rakastunut, ja niin toivon, että saisin sen itselleni, niin että vuokraajat malttaisivat sitä varata huhtikuun asti...
 
Vaikka ero tuntuukin pahalta, on sinänsä ihana taas päästä takaisin raiteille omien suunnitelmien kanssa ja kodin etsimisessä, eikä aina elää niin sanotussa "välivaiheessa". Monestikohan olen teillekin höpöttänyt, kun odotan vaan sitä pitkä-aikaista kotia ja sisustamista, ja eipähän nyt enää ulkoiset tekijät rajoita minun elämää, ja pääsen sitä toteuttamaan. Olen aina sanonutkin, ja jopa postauksessa missä kerroin suhteestamme teille, että minulle parisuhteen pitää olla aina kivempaa kuin yksinolo, ja viime aikoina tuntuu, että se on nimenomaan rajoittanut minua ja omaa elämääni niin paljon, että vaikka toista rakastaakin suuresti, niin on myös ihana tehdä taas niitä suunnitelmia mitä rakastaa, eikä elää toisen varjossa.
 
Ja tosiaan, nyt ollaan kolmekymmentä! Ikä-kriisistä ei tietoakaan, vaan odotin innolla että olen kolmekymppinen :D Elämä on tosiaan niin paljon parempaa, mitä vanhemmaksi tulee, ja vaikka täynnä kokemuksia, iloja ja oppimista, ilomielin jätän kaksikymppiset taakseni ja vanhenen! Meillä oli tämän nykyisen eksän kanssa suunnitteilla luksus-reissu synttäreiden kunniaksi. No, se ei nyt toteutunut, mutta viime hetkellä sain suositeltua äitini ja siskoni mukaan toisenlaiseen lomaan. En jotenkin suostunut tyytymään ajatukseen, että joutuisin hiekkarantojen sijaan pakkasilla viettää synttäreitä, varsinkin kun en ollut varautunut ja suunnitellut minkäänlaisia juhlia. Olen todella usein jättänyt synttärit juhlimatta, sillä helmikuun kylmyys on masentavin aika vuodesta järjestää juhlia, ja tänäkin vuonna olin ajatellut oikeille synttäreille lomamatkan ja kesäksi Suomessa sitten juhlat, mihin kutsun enemmän ystäviä. Katsotaan, maltanko tulla takaisin jo tänä kesänä, mutta varmaan jonkinsorttiset bileet pitää keksiä myöhemmin vielä juhlistamaan pyöreitä.
 
No, myöskään reissu Dubaihin ei ollut ihan odotusten mukainen, tuntuu että tällä hetkellä ei vaan mikään oikein natsaa. Mutta Essi juuri sanoi mulle eilen, että vuodessa on kiintiö paskaa mitä tulee vastaan, ja kun kaikki tulee alkuvuodesta ja kerralla, niin loppuvuoden on vain mentävä paremmin. Todellakin toivon niin, nyt alkaa olla mitta täynnä surullisia asioita. Viimeisen puolen vuoden aikana olen joutunut luopumaan jo kahdesta elämäni suuresta rakkaudesta, ja olen koditon ja naamakin ruvella. Mutta eiköhän tämä tästä, ennenkin on vastoinkäymisistä sekä sydänsuruista selvitty :) Olen hieman hukuttanut itseni töihin tässä vuoden vaihteessa. Moni teistä onkin kysellyt, mihin muut hommat mitä olen duunaillut liittyvät, niin ainakin jonkun verran aikaa on vienyt tapahtumasuunnittelu projekti, johon lähin jo viime keväänä mukaan, eli pääsääntöisesti toimistohommia ja tapaamisia. Joku epäili jo kysyä saako mulla taas tulla jonnekin ripsipidennyksiin, niin kosmetologin hommiin en siis ole palaillut, ainakaan vielä :D
 
Omien synttäreiden lisäksi tietty Ananasraaste täytti kolme vuotta, ja tällä viikolla jälleen tulee perinteiset synttäriarvonnat! Tänä vuonna kaikki kolme arvontaa tulevat instagramin puolelle tämän viikon sisään. Ihana iso kiitos jokaiselle, joka vuodesta toiseen jaksaa jatkaa matkassa mukana. Ootte korvaamattomia ❤️
 
Tosiaan, tällaiset pitkät kuulumiset tällä kertaa. Nyt kun saisi vaan blogin pohjan kunnolla toimimaan, aion vielä päivitellä parit rästipostaukset menneiltä reissuilta, ja palata tänne useammin kertomaan kuulumisia. Ihanaa alkanutta vuotta kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! ❤️


Tukka takaisin pinkiksi!

Video
 

*Kaupallinen yhteistyö KMS StyleColor kanssa*

Viime viikolla pääsin osallistumaan hiusmalliksi KMS Academylle järjestettävään tapahtumaan toimittajille ja bloggaajille. Kyseessä oli heidän uuden StyleColor -värispray-tuotteen lanseeraus. StyleColor on uusi suoravärisuihke hiuksille, jolla voi hetkellisesti muuttaa tyyliään, kuitenkin ilman suuria sitoumuksia ja värjäysprosesseja. Mä juuri kerkesinkin sanomaan instagram storyssa, kuinka mulla on ikävä mun vaaleanpunaista hattara-tukkaa parin vuoden takaa, mutta projekti on liian suuri aloitettavaksi uusiksi. Samalla haluan myös olla luonnollisen värisessä blondissani suurimman osan ajasta, mutta hetkittäin aina tulee pieni kaipuu takaisin pastelli-hiuksiin. Kun KMS laittoi viestiä, haluanko tulla malliksi ja kokeilemaan, olinkin saman tien super innoissani. Tuota ilmaisua käytinkin aika monesti videolla, jonka kuvasin päivästä ja tapahtumasta, ja se löytyy postauksen lopusta. Siellä ennen ja jälkeen tilanne, sekä tuotteet näkyvät paremmin käytössä.

StyleColor -tuotteet pyrkivätkin siihen, että hiukset voidaan myös laskea asusteeksi, ja päivän tai tapahtuman mukaan niidenkin tyyliä ja väriä voi halutessa vaihdella. Spraypullo on saanut paljon vaikutteita urbaanista katutaiteesta ja graffiteista, ja yhdeksästä putilosta löytyy luonnollisia sävyjä sekä trendivärejä. Kuten jo ylemmästä kuvasta näkyy, sävyt ovat myös trendiväreissä hillitympiä, ja mulle laitettu Vintage Blush Rose Pastel ei kilju pinkkiä, vaan hempeästi sävyttää hiukset metallinhohtoisella vivahteella.

StyleColor tuotteet ovat vedenkestäviä, ja lähtevät vain shampoopesulla. Eli jos väriä haluaa pitää pari kolme päivää tukassa, niin voi käydä suihkussakin ja hiukset voi kastua, ilman että väri lähtee. Ne eivät myöskään lähde valumaan sateessa eivätkä hankaudu vaatteisiin eikä tyynyliinaan öisin.

Värit eivät myöskään imeydy hiuksiin, vaan tosiaan lähtevät kokonaan sitten kun on aika pestä tukka shampoolla. Itsekin hieman jännitin suihkussa kun halusin hiukset pestä ja värin parin päivän jälkeen pois, että lähtisikö se tosiaan kokonaan. Paljon vaaleanpunaista vaahtoa irtosi tukasta, ja ajattelin tehdä tuplapesun, mutta tokalla kierroksella hiuksista ei irronnut enää shampooseen väriä. Kun tukka oli kuiva, oli se taas blondi ja pinkistä ei jäänyt jälkeäkään.

Toisin kuten klassisissa suoravärisuihkeissa- ja väreissä, tämä tuote muodostaa kalvon hiuksen pintaan, johon väripigmentit kiinnittyvät, eikä suoraan hiukseen. Myös tummissa ja sinisessäkin sävyssä voi luottaa, että kun sen pesee pois, se ei ole vaaleisiin hiuksiin imeytynyt. Toisin kuten hiusvärit, tämä tuote sopii myös alle 16-vuotiaille, sillä sen käyttö on yhtä haitallista kuin hiuslakka, mutta samalla sävyt ovat myös aikuisille sopivia, eikä suunnattu vain nuorille.

Tuote muistuttaa spraymaalia, ja väri tulee sumuna ulos, kuitenkaan pölisemättä liikaa. Ei tarvii pelkää että tuntuisi hengittäessä, mulle tehtiin koko pää ja tuote ei häirinnyt ollenkaan. Suihkepulloa pystyy kääntää, joka helpottaa varsinkin kotona käyttöä. Hyvä vinkki kotikäyttöön olisi tehdä meikki vasta jälkikäteen, sillä väriä saattaa vähän mennä otsalle tai niskaan, mutta lähtee helposti ja nopeasti puhdistamalla pois.

Tuote on myös viimeistelytuote hiustenlaittoon, jossa on hieman tuuheuttava vaikutus. Mä olen erittäin neuroottinen puhtaan tukan suhteen, ja en tykkää yhtään jos hiuksissa on liikaa aineita, niin olin todella positiivisesti yllättynyt, kuinka värjäyksen jälkeen ei kuitenkaan tuntunut että olisi ainetta hiuksissa. Tuntui kuin olisi ihan ohuesti laittanut hiuslakkaa. Laiton jälkeen hiuksia voi myös föönätä sekä muotoilla vapaasti. Kosteussuojan ansiosta ensimmäisenä päivänä voi esimerkiksi tehdä kiharat, ja seuraavana päivänä kastella tukan ja muoitoilla tukan uusiksi vaikka suoraksi, pesemättä sitä kuitenkaan shampoolla pois.

Alla sitten näkyykin samassa valossa ennen ja jälkeen kuvat hiuksista. Todella selkeä muutos, mutta hillitty. Sävy sopii muihin asusteisiin sekä vaatteisiin paljon paremmin kuin räikeät sävyt pinkistä. Ja vaikka mulla oma pohjaväri ei ole vaaleimmasta päästä, Vintage Blush sävy tulee hyvin esiin. StyleColor tuotteet sopivatkin hyvin myös tummille hiuksille, esimerkiksi blondeilla sävyillä voi testailla ruskeaan hiukseen balayge-värjäystä.

Kuvat on otettu graffiti-artistin Sami Paasosen tekemän KMS-teoksen edessä, joka näkyykin paremmin videolla :)

Mulla oli kyllä niin kiva päivä KMS-tyttöjen ja kampaajien Nooran ja Sannan kanssa! Oon vaan niin

super innoissani
(:D), että tällä tuotteella saan aina hetkellisesti takaisin täydellisen sävyn pastellia, ilman että omaan väriin tarttuu ja värin kulumista pitää odottaa viikkotolkulla pois. Käykää ihmeessä tsekkaamassa tyttöjen somet ja kampaamo Cityhair Helsingin keskustassa. Tietty jos ei halua kotona alkaa väsää värien kanssa, niin tytöille voi mennä myös kampaamoon hakemaan väliaikaisen lookin, tai vaikka luonnollisilla väreillä testaamaan miltä näyttäisi esimerkiksi raidat omissa hiuksissa.

Lisää KMS-tuotteista täältä. Linkistä löytyy myös kampaamohaku, jos etsitte paikkaa mistä tuotetta saisi kotiin tai haluatte päästä ammattilaisen toimesta kokeilemaan :)