MY CITY

20.03.2018

*Kaupallinen yhteistyö Crocs*

Tänään tulee puoli vuotta siitä, kun äitini ja minä laskeuduttiin etelään, mukana kaksi koiran kantokoppaa, kolme suurta matkalaukkua, kaksi pientä matkalaukkua ja kaksi isoa käsilaukkua täynnä tavaraa, jotka varmasti ylittivät useammalla kilolla käsimatkatavaroiden rajoitukset. Olo oli pitkän reissaamisen jälkeen pöpperöinen ja hikinen, ja sitä reissaamista oli vielä jäljellä bussimatkan verran, kunnes päämäärä “uusi koti” olisi saavutettu.

Santa Cruz De Tenerife. Tietenkin tänne saapuessa, en todellisuudessa voinut tietää mitä tuleman pitää. Täysin uusi kaupunki, jossa en ollut aiemmin vieraillut, maassa, jossa en osaa ollenkaan kieltä. Jossain takaraivossa pelkäsin, että kaiken odottamisen ja vaivan jälkeen, kuitenkin mulle käy niin, että kaipaan vaan nopeasti maitojunalla takaisin kotiin. Olin asettanut itselleni tavoitteen, että puoli vuotta mun on ainakin oltava täällä. Vaikka olisi kuinka ikävä Helsinkiä ja kavereita, niin kurjuutta on kestettävä ainakin kuusi kuukautta, jotta ei menisi kaikki vaiva hukkaan. Tunnetusti ekat kuukaudet voi tuntua surullisemmalta, ja ajan kanssa oleminen helpottaa.

Olin aloittamassa tämän kappaleen, että “en olisi koskaan uskonut, kuinka puolen vuoden jälkeen viihdyn täällä näin hyvin”. Mutta en mä voi kirjoittaa noin, sillä siellä samassa takaraivossa missä pelkäsin epäonnistumista, suuri osa musta tiesi että tämä ei voi mennä pieleen. Mä olen ylpeä suomalaisuudestani, ja synnyinmaani on monella tapaa niin rakas ja kaunis paikka, mutta kuten olen painottanut, se ei vaan mulle koskaan tuntunut kodilta. Olen puolessa vuodessa rakentanut vahvemman yhteenkuuluvuuden siteen Teneriffan kanssa, kuin 16 vuoden asumisen jälkeen Suomen kanssa. Yksi konkreettinen asia, joka mulle tuo kodin tunteen, on paikan tuoksut. Joka kerta laskeutuessani Atlantan lentokentälle, odotan eniten sitä ensimmäistä hetkeä pois lentokoneesta, kun kirjaimellisesti tunnen kun kodin haju valtaa mut 😀 En tiedä kokevatko muut vastaavaa eri puolilla maailmaa? Yhdenkään reissusta palaamisen jälkeen en ole koskaan Suomessa tähän fiilikseen törmännyt, mutta parin viikon poissaolon jälkeen, kun laskeuduin Marokon lennolta tälle saarelle, koin jälleen sen saman tunteen. Minut valtasi suuri herkistyminen, kuinka ihanaa olla taas kotona.

En tiedä onko tämä tunne kehittynyt nimenomaan tähän paikkaan, vai kokisinko vastaavaa muualla maailmassa tai Euroopassa. Että onko mun jenkkikasvatus niin vahva, että skandinaaviset maat ovat vaan liian kliinisiä ja järjestelmällisiä mulle. Suomessa voidaan nostaa hattua sille, että kaikki toimii kuin öljytty kone, ja varsinkin internetin myötä, löydät kyllä vastaukset kaikkeen mitä haet. Täällä puolet palveluista sekä ravintoloista puuttuvat googlesta kokonaan, uutiset luetaan edelleen paperilehdistä, juhlapyhiä on harva se viikko ja vaikka ei olisikaan, yritykset eivät välitä aukioloajoista, vaan niiden pyörittäjät ovat paikalla silloin kun heitä huvittaa. Eletään erittäin rennosti, sekä hyvässä että pahassa.

Mutta sen sijaan, että olisin turhautunut tähän järjestelmälliseen epäjärjestykseen, olen mukautunut siihen. Luonteeni on kokenut suurimman vaikutuksen muuton myötä, olen muuttunut erittäin kärsivälliseksi. Olen jo täysin tottunut, että parin henkilön kauppajonossa todennäköisesti seistään parikymmentä minuuttia, ja “nopeat” illalliset ravintolassa tarkoittavat istumista ja odottamista. Olen tottunut tähän niin paljon, että huomasin jopa ärsyyntyväni, kun perheeni vieraillessa äitini ihmetteli, kun tarjoilijoilla kestää. Mumisin hänelle jotain kulttuurieroista. Mañana, mañana.

Ja onhan täällä niitä itsestäänselviä plussapuolia. Koirien kanssa on mukavaa kun suurimman osan vuodesta ne ei joko a)palellu kuoliaaksi tai b) muistuta kuralammikkoa. Itse ei tee mieli repiä omaa atooppista ihoa irti, joka kerta kun lämpömittarin lukemat menevät edes asteen miinukselle. Ja normaali arkipukeutuminen ei muistuta Michelinmiestä (puhumattakaan sähköisestä ja takkuisesta talvitukasta), vaan olisipa keli mikä tahansa, niin kevyempi vaatetus riittää.

Parasta on, satoi tai paistoi, kun ulkona saa liikkua kesäkengissä. Suomi-reissuilla aika nopeasti rupesi kaipaamaan, että voi heittää nopeasti jalkaan sandaalit tai citytennarit. Kuten moni suomalainen, minäkin tykkään kulkea nilkat paljaana, sijoitin itseni vaan paikkaan missä sitä on fiksumpi tehdä.  Crocs on viime vuosina saanut uutta freesiä ilmettä, ja olenkin eri tilanteissa brändin kenkiä käyttänyt. Kumpparit toimivat kesän festareiden lätäköissä ja kukalliset slip-on tossut mökillä. Nyt heille on kesäksi saapunut uusi entistä kevyempi ja pehmeämpi LiteRide-mallisto, jossa tyylikkään harmaita ja mustia lenkkareita, jotka sopivat arkikäyttöön sekä urheiluun. Lisää tietoa LiteRide-mallistosta ja eri malleja löydät täältä.

Tämä kaupunki merkitsee mulle jo niin paljon, että vaikea kuvitella, että en asuisi täällä tässä elämäntilanteessa. Joka kerta kaduilla pyöriessä, ajatusmaailma on että tutut paikat tulen näkemään vielä monesti jatkossa, ja vielä opin eri nurkat paremmin. Uusi kämppä on mielessä ja katse on myös tulevassa kesässä Suomessa, mutta näissä tulevaisuudensuunnitelmissa on myös ehdottomasti paluu syksyllä Santa Cruziin. Käynnit Suomessa on parasta, mutta vielä ne ovat käyntejä vain. Katsellaan mikä tilanne kun täysi vuosi ulkomailla tulee mittariin täyteen. Palmut,värikkäät talot, kaktukset, vaaleanpunaiset auringonlaskut sekä sininen meri pidättelevät mua ainakin vielä hetken 🙂

9 Responses to “MY CITY”

  1. Outi says:

    Tiedän ton tunteen! Siis en ollut edes ajatellut Suomesta muuttoa ennenkuin päädyin lomalle Itävaltaan ja heti toisena päivänä sielä käppäillessä tuli sellai tosi vahva olo siitä et tää on mun koti et Itävalta on se paikka joka tuntuu niin paljon enemmän kodilta kuin Suomi ikinä. Ehkä vielä joku päivä sinne pääsenkin muuttamaan:)

    • Sini says:

      Joo! ja mitä pidempään on vahvistuu vain entuudestaan <3 toivottavasti pääset ja toivottavasti olisi sen arvoista 🙂

  2. Moih says:

    Mielenkiintonen postaus Sini, pakko sanoo että piristi kyllä lukee tämä kahvitauolla 🙂 Sun matkan mukana on huippua kulkee ja myday videot Teneriffalta on piristystä arkeen <3 Jotenkin ihan onnellinen sun puolesta vaikka sua en yhtään tunnekkaan! Ihanaa kevättä sinne ja koiruille paljon rapsutuksia, terkuin matkakuumelainen. 🙂

  3. Moih says:

    Ja ainiin, iso+ että kirjoitat ja videoit Suomeksi! Monet bloggaajat ketkä muuttanut ulkomaille on ruennu puhumaan videoilla englanniksi, ja se ei tämmöselle huonoa kieltä puhuvalle oo oikein mukava juttu 😀

    • Sini says:

      ihana, että jaksat seurailla! <3 koirulit kiittää rapsutuksista 🙂 ja joo, Suomen kieli on ihan loogista pitää sillon suurin osa katsojistakin sieltä päin..

  4. Anni says:

    Harmi että niin tämä päivitys kuin se YouTuben puolella oleva “What’s on my phone” on tehty yhteistyössä. Molemmat ajatuksen tasolla kiinnostavia aiheita, mutta yhteistyö pilaa sen. Tässä olisi ollut kiva jos olisit kirjoittanut vain Teneriffasta, tuo kappale kengistä oli täysin irrallinen ja suoraan sanottuna turha. Puhelimen esittely olisi ollut kiva, mutta se turhan ilmiselvä myyminen ja puhelimen ominaisuuksien esittely eivät sopineet videoon. Oli pakko jättää se kesken, kun häiritsi niin paljon.

    Ymmärrän toki että yhteistyö-postauksia ja -videoita täytyy tehdä, mutta kummassakaan en nähnyt merkintää että on yhteistyö. Vaikka olivat selviä mainoksia. Ja yhteistyöt voisi erottaa omiksi asioiksi, niin ei tulisi lukijalle tai katselijalle huijattu olo. Silloin ne eivät myöskään nousisi negatiivisesti esille, niin kuin nyt on käynyt.

    • Sini says:

      Kiitos kommentista, ja tavasta ilmaista mielipiteesi rakentavasti ja asiallisesti. Ei ole ensimmäinen kommentti, jonka olen saanut viime aikaisista yhteistöistäni, niinpä aion tehdä niistä ihan oman postauksen vielä tällä viikolla. Aion referoida myös sun kommentin, niin jos vaikka käyt sit lukemassa postauksen? 🙂

  5. Cialisonline says:

    Tähän tavaran ostamiseen tuli just eilen uusi näkökulma: oltiin kaverin kanssa kahvillan, hän on lähdössä parin viikon päästä reissuun ja suunnitteli matkalaukun ostoa. Johon sitten ihan extempore heitin, että hän saa lainata sopivan kokoista matkalaukkua minulta. Kaveri innostui ja pian mun laukku lähteekin hänen mukaansa reissuun 🙂 aina ei tartte ostaa kaikkea itselle! Meillä on myös äidin kanssa yhteinen ompelukone, joka seilaa tarpeen mukaan mun ja äidin kodin välillä! 😀

    • Sini says:

      jep niipä 🙂 mulla on sama vanhempien kanssa tiettyjen juttujen kanssa, ja varsinkin kavereiden kanssa rinkat vaihtaa omistajaa harva se päivä, harvemmin kaikki on tismalleen samaan aikaan reppureissailemassa 😀

Kommentoi