ALKOHOLI MUN ELÄMÄSSÄ

24.11.2017

Se olisi jälleen viikonloppu. Hassua miten erilaista elämää elän täällä verrattuna Suomeen. Mä sain Suomessa asuessa paljon kommentteja seuraajilta mun alkoholinkäytöstä, että se olisi liiallista. Totta, me tyttöjen kanssa biletettiin melkein joka viikonloppu. Mutta se oli sellainen vaihe elämässä, johon rehellisesti aloin jo pikkuhiljaa kyllästymään. Nuorena tein niin paljon töitä, että bilettäminen oli todella harvinaista. Sen lisäksi parisuhteessa katoin vierestä sellaista dokaamista, että oma kiinnostus alkoholiin oli aika minimaalista. Sinkkuuntuessa aloin keskittymään omiin juttuihin, ja tuli lähettyä ulos ja juotua vähän useammin. Samalla söin epäterveellisesti ja paino nousi. Sitten ryhdyttiinkin ruokavaliolle ja tipattomalle, joka kesti melkein neljä kuukautta. Yökerhoissa silti pyörittiin, mutta vain selvinpäin tanssimassa.

Treenipuserruksen jälkeen taas relasin, ja kävin välillä ulkona. Iso muutos kuitenkin tapahtui, kun myös Jenny erosi poikaystävästään. Ekaa kertaa elämässäni en ollut parisuhteessa ja joku läheisistä ystävistäni ei myöskään ollut. Sitten vaan pidettiin hauskaa. Lauantaisin laittauduttiin ja lähdettiin humpalle. Olen aina painottanut, että vaikka mystoryt olisivatkin välillä astetta nolompaa katsottavaa, ja krapulan olotilat lähestyvät kuolemaa, ei me koskaan olla tehty mitään pahaa. Vaikka kuplivat humahtavat päähän, ihan omilla jaloilla ollaan kannettu itsemme ja osattu käyttäytyä. En ymmärrä miten keskustelupalstoilla on jaksettu valittaa, että olisin alkoholisti. Ihminen jolla ei ole lapsia, on sinkku ja vaikka kuinka mua yritetään leimata liian vanhaksi bilettämään, valitettavasti 28-vuotiaana sitä en ole. Se, että juo kerran viikossa ei tee ihmistä alkoholistiksi. Mä en kuitenkaan lähestulkoon koskaan tissuttele keskellä arkea, edes lasillisen verran. Viime vuodet olen juonut viiniä ja skumppaa ilojuomana kun ollaan ulkona tyttöjen kanssa. Ihmisillä on mun ikäisenä eri elämäntilateita, ehkä jotkut on naimisissa lasten kanssa, mutta lupaan, että todella moni myös mua vanhempi elää vielä nuoruutta. Se on aika vanhanaikainen käsite, että kolmikymppisenä pitäisi olla jo rauhottunut.

Annoin itseni bilettää, koska meillä on aina ollut hauskaa ja en ole käyttänyt alkoholia korjaamaan mitään negatiivisia, henkisiä olotilaja. Tämä myös sopi elämäntyyliini, olenhan sanonut, että pari vuotta en todellakaan etsinyt miestä tai parisuhdetta elämääni, vaan monen vuoden stressaamisen jälkeen keskityin itseeni, ystäviini ja elämästä nauttimiseen. Tietty, ootte vasta seurailleet mua sen parin vuoden ajan, ja sinä aikana olenkin ollut enempi juhlimassa, mutta tilanne ei todellakaan ole aina ollut sellainen.

Kuitenkin, kun olin jo suunnittellut muuttavani Suomesta, jotenkin alkoi tuntua, että alan myös kyllästyä ainaisiin samoihin baareihin ja Helsingin pieniin piireihin. Aina sama meininki ja samat kasvot, ja ulkona käyminen alkoi tuntua turhalta. Harvemmin enää oli super hauskaa. Muuttoni venyessä kesän yli syksyyn, jatkoin silti ravintoloissa keikkumista tyttöjen kanssa. Tämä oikeestaan vaan siitä syystä, koska halusin jokaisen mahdollisen minuutin viettää aikaa hyvien kavereiden kanssa, ennen kuin lähden Teneriffalle.  Tiesin, että voi mennä vuosi ennen kuin saan takaisin ne illat, ja sen lisäksi vielä mennä monta kuukautta, ennen kuin mulla on ketään seuraa, kenen kanssa käydä edes yhdellä lasillisella. Niinpä tämäkin vuosi tuli pyörittyä vaikka missä juhlissa, ettei jälkikäteen kaduttaisi etten hengaillut tarpeeksi tyttöjen kanssa. Tietenkin olisi voinut olla ilman alkoholiakin, mutta jos se ei ole itselle ongelma, en myöskään nää miksi lauantai iltaisin sitä pitäisi välttää.

Mutta joo, huomasin koko kesän, että olin vaan jotenkin väsynyt juomiseen. Rakastan festareita, mutta kaikista päivistä mitä tuli vietettyä musiikin parissa festareilla, vain kerran lähdin baariin jatkoille. Tätä te ette somesta huomaakkaan, mutta Blockit, Ruissi, Flow ja Weekend, kaikista menin kotiin tai hotellille, poikkeuksena yksi Flow-ilta mentiin Jennyn kanssa Teatteriin, josta sitten kuitenkin häippäsin yksin ennen pilkkua himaan. Vuosi sitten pyörittiin baarin jälkeen jatkoilla, tänä vuonna olin oikeastaan lähestulkoon  aina ensimmäinen, joka poistui yhden kahden aikaan kotiin nukkumaan, koska ei vaan jaksanut enää 😀 Tiedostin myös, masennuksen ohella alkoholi ei aina ole paras vaihtoehto, ja jos yhtään tuntui, että en enää viihdy ravintolassa, tiesin lähteä enkä jäädä allapäin istuskelemaan. Juhlat ovat juhlimista, ei sinne baariin tartte pakosta jäädä jos ei viihdy.

Ja kyllä, mulla oli myös kesällä monta viikonloppua ja viikkoja putkeen kun en juonut. Jotenkin seuraajat osaavat myös tarttua siihen, että kun on kännisnäppejä baarista, että silloin join aina. Jurrisnäpeistä myönnän, ne on todella raskaita ja monet olisi ehdottomasti voinut jättää kuvaamatta, tai edes miettinyt sisältöä tarkemmin, mutta kännissä jotkut ideat on sit vissiin parempia kuin mitä ne ovat seuraavana aamuna. Mua ei jotenkin häirinnyt tää vaihe elämästä, menin fiiliksen mukaan ja aina sanoin, jos vaikka löytyykin joku jonka kanssa mieluummin viettää viikonloput kotona sohvan pohjalla, niin oonpahan kerran elämässä nähnyt menot ja meiningit. Voihan sellaisessakin tilanteessa ottaa pari lasillista kotona jos haluaa, ja vähän harvemmin rällästellä tyttöjen kanssa ulkona. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole mun tyylistä olla jatkuvasti bilettämässä, niin olisihan se ollut vähän tylsempää jos teini-ikäisestä asti koko elämäni olisi ollut vain seurustelua (kaikkien suhteet on erilaisia, tuon vain esiin, että tälläinen itse olen). Nyt on pari kertaa tullut istuskeltua useammalla viinilasillisella Lotan ja Manguston kanssa, mutta tanssimassa tai yökerhoissa ei ole tullut pyörittyä, ei niitä täällä Santa Cruzissa edes ole. Näillä molemmilla kavereilla on myös lapsia, joten kummasti on meiningit muuttuneet, vaikka ei kummassakaan elämäntyylissä mitään pahaa ole. Ei alkoholissa ole mitään huonoa, kunhan sitä osaa käyttää oikein, eikä satuta itseään tai muita 🙂

Jotkut ovat kommentoineet, että annan huonoa esimerkkiä nuorille, koska käytän alkoholia, juon itseni välillä humalaan ja tuon sen esille sosiaalisessa mediassa. Mä olen aina yrittänyt olla oma itseni somessa, jos me biletettäisiin ja en näyttäisi sitä, sitten jengi valittaisi, että esitän jotain mitä en ole. Tätäkin näkee paljon jodelissa bloggaajien kohdalla, siellä sitten valitettaisiin kun Ananasraaste taas nähty kännissä baarissa ja kumma kun ei näytä sitä missään somessa. Sellainen ei olisi mun tyylistä, koska pyrin tuomaan mahdollisemman aidon kuvan itsestäni kaikissa kanavissani. Ja koen myös, että silloin antaisin sellaisen käsityksen, että siinä olisi jotain väärää käydä ulkona ja olla hiprakassa. Kuten tässä postauksessa tuon ilmi, mun mielestä siinä ei ole, kunhan jokainen tietää rajansa. Muutenkin, olen aikuinen nainen, ja eiköhän lapset tiedä, että alkoholi kuuluu vain täysi-ikäisille. En esimerkiksi koskaan tuo kenenkään tupakointia esiin someissa, koska siinä olen sitä mieltä, että terveydellisistä syistä tupakassa ei ole mitään hyvään, ja en halua antaa vaikutelmaa, että se olisi ok. Vaikka moni juhlapolttaa samalla kun on shampanjalasi kädessä, silloin ei kuvata snäppejä, tai tupakka piilotetaan.  Alkoholissa kuitenkin negatiivisten asioiden lisäksi on myös hyviäkin asioita, muun muassa rentoutus ja sosiaaliset tilanteet, tupakoinnissa näitä samoja asioita ei voi tehdä “maltilla”, sillä jokainen hatsi on jollain tapaa huono omalle terveydelle.

Musta on nyt taas ollut kiva kun ei ole kokoajan ulkona, jos jotain Suomessa on ikävä, niin se ei ole meidän lauantai-illat  Skifferissa, Groteskissa ja Teatterissa, sama kaava oli jo aika nähty. Ihmiset kenen kanssa niissä oli, niitä tietty kaipaa aina, mutta enemmän haluaisin tehdä muita aktiviteetteja heidän kanssa. Myös ollut aika mahtavaa kun sunnuntait (ja joskus jopa maanantait) eivät ole täysin pilalla, kyllä sen huomaa olotilassa, kun ei joka viikko ole krapulaa. Kun Nellyn Xmashotel bileet alkoivat, ja katsoin kavereiden snäppejä illalla, millisekunnin verran mietin, että hitto nyt on kyllä hyvät bileet ja vähän harmitti, etten ole mukana. Sitten kun jatkoin snäppejä, tajusin että ihan sama meininki sielläkin oli, mikä nähty miljoona kertaa. Kyllä mulla on paljon siistimpää täällä, istua lasillisella etelän lämmössä ja tulla kotiin koiramuksujen luo. Uudet tuulet. Välillä mä tykkään käyttää alkoholia, mutta ehdottomasti osaan myös olla ilman. Ehkä jossain vaiheessa alkaa taas baarit, terassit ja humpat kiinnostaa, just nyt ei.

 Aloitin tämän postauksen lauseella se olisi jälleen viikonloppu, ja sitten taas tulikin vaikka mitä asiaa, mitä en ollut alunperin edes ajatellut kirjoittavani 😀 Perus minä..

Mekko: www.na-kd.com *saatu blogin kautta*

Viimeisiä viedään, tämän loppuviikon koodilla sini30 saatte -30% alennusta Na-kd:n sivuilla (normaalisti sinis20 ja -20% alennusta).

Kuvat: @mangusto.photos.tell.stories

10 Responses to “ALKOHOLI MUN ELÄMÄSSÄ”

  1. Milla Blomqvist says:

    KYLLÄ!
    Useimmilla suomalaisilla on jotenkin niin vinoutunut suhde alkoholiin ja sen käyttöön. Jengi ei jotenkin tunnista semmosta järkevää alkoholin nauttimista, ja ainoa oikea tapa juoda alkoholia on se surullisenkuuluisa viieltä saunaan ja kuuelta putkaan -tyyli.
    Ja et sä mun mielestä näytä huonoa esimerkkiä kuvaamalla kun oot sun kavereiden kanssa juhlimassa, se on ihan terve osa aikuisen elämää.
    Etkä sä kasvata niitä lapsia, sä elät sun elämää ja joskus kuvaat sitä, se on sun oikeus etkä sä sillä mun mielestä satuta ketään. Jos kuvaisit snäppejä mis itket yksin himassa Leiska-pottu kourassa ja kuuntelet Vesa-Matti Loiria, sekin ois sun oikeus.
    Toki sit kannattais oikeesti hakea myös apua jos se ois kovin toistuvaa, ihan jo sen Veskun musan takia :Dd

    • Sini says:

      Jep! Ja kyllä joskus itsekkin sitä on hieman enemmän humalassa, mutta jotenkin se on kumma että suomalaiset jaksavat moralisoida, kun bloggaaja on humalassa, varmasti tekisi hyvää katsoa myös peiliin tai ylipäätänsä lähipiiriä, en mä nyt ole mikään poikkeustapaus kun tykkään juhlia 😀 Voi Vesku-rukkaa :’D

  2. Nana says:

    Olen sun kanssa aivan täysin samaa mieltä ja vaikka olisitkin silloin aikanaan Suomessa ottanut enemmänkin ku kerran viikossa niin ei asian kenenkään muun elämää pitäisi kutittaa. Hassuahan se on, että jostain syystä ihmisiä kiinnostaa juoruta turhasta vaikka voisi keskittyä ihan omaan elämään.

    • Sini says:

      Sepä, esimerkiksi Ruississ juotiin kahtena iltana (se myös tuntui sunnuntaina), mutta ei se nyt ollut mun mielestä maailmanloppu. Jengi jotenkin unohti että edelliset viikot olin myös viettänyt juhannukset, viikonloput ja arkipäivätkin neljän seinän sisällä hoitamassa kipeetä koiraa, silloinkin juomatta.. mutta Ruississahan tietty olin taas totaali alkkis kun kaksi päivää juopoteltiin 😀

  3. tar_lon says:

    Ihana teksti! Puhut nii avoimesti, se on tos iihanan kuulosta kun joku osaa avautua… Jatka samaan malliin:D

  4. Marianne says:

    Kiva, että sulta tulee useinkin blogi postauksia, joka ei siis sisällä videota :D. Kyllä sun youtube vlogi videotkin on tosi hyviä, mutta tykkään tosi paljon tälläsistä “perus” postauksista, joissa on hyvin tekstiä ja hienoja kuvia. Ja nää sun kuvat on kyllä tosi hienoja/upeita ja hyvin otettu. Oot kuvauksellinen ja muutenkin kaunis 🙂

  5. -T- says:

    Mahtavaa!

    Tuo jatkossakin vain omaa itseäsi esille, ne jotka valittaa niin voivat yhtä hyvin lopettaa seuraamisen jos ei arvosta sun tekemisiä 🙂

Kommentoi