STRIPES

29.06.2017

Heippa! En ookkaan pitkään aikaan kuulumisia täällä blogin puolella kertonut, snäppiä seuraavat tietävätkin, että mulla ollut pari viimeistä viikkoa aika suru ja stressikäyrä todella korkealla. Onni-koirani tipahti sängyltä ja ollaan menty päivä kerrallaan, mutta nyt viikko leikkauksesta elämä alkanut hieman jo hymyilemään. Meni aika monta päivää, että näytin ihan ihmishirviöltä ja tukka oli likaisena, ja meikkiä ei todellakaan tullut lisäiltyä. Nyt sit viime päivät taas fiilis ollut oma itteni, ja suoristusrautaakin tuli käytettyä ekaa kertaa pariin viikkoon 😀 Niipä Jenna räpsäsi nämä kuvat nopsaa ennen kun mentiin terassille vähän päästää mun höyryjä pihalle.

Oonkin lupaillut tulla tänne blogin puolelle kertomaan mitä sille Onnille kävi ja mitä tässä elämässä tapahtunut viimeiset pari viikkoa, jotenkin en edes uskaltanut someissa puhua asiasta. Monesta eri syystä, mutta tuntui että pidin asiaa mahdollisimman paljon itselläni, pelkäsin jotenkin sanoa mitään ääneen jos siitä seuraisi huonoa karmaa.

Mulla mennyt viime vuonna jotenkin kokoajan kaikki ihan vituilleen, ja elämä potkii mua päähän.  Kaikki kaveritkin sanoneet, että kaikissa mun elämän osa-alueissa oon saanut viimeisen vuoden aikana ihan liikaa hittiä. Oon oikeasti miettinyt, että mitä ihmettä oon sekoillut edellisessä elämässä, että mua nyt sit rangaistaan. Pari viikkoa takaperin juuri ennen nukkumaanmenoa, kaverini sanoi mulle, että hän on universumin lellikki, ja kaikki hänen elämässään aina menee hyvin ja loksahtaa paikoilleen. Menin sit avaamaan suuni, ja vastasin, että mulla tuntuu menevän just päinvastoin. Olisi varmaan pitänyt koputtaa puuta, sillä seuraavana aamuna seiskan aikoihin, Onni tipahti sängyltä ja luulin jo joutuvani lopettaa koirani. No niin ei onneksi käynyt, mutta tämän myötä meni sitten koko kesän suunnitelmat ihan uusiksi. Ja rehellisesti sanottuna olin sen sairaalapäivän jälkeen niin luovutuspisteessä, kun koskaan aiemmin ja itkin äidilleni, että en selkeesti vaan ole oikeutettu olemaan onnellinen.

Ei oikeastaan pitänyt tästä vielä alkaa avautumaan tänne, mutta ihan kiva pitkästä aikaa tulla höpöttelee. Ikävä blogia, mutta ei ole ollut yhtään ylimääräistä energiaa kirjoitella tässä viime viikot, niin pitänyt sisällön aika kevyenä. Kiitti kaikille teidän tsempeistä <3 Juhannus piti olla Hangossa, mutta se menikin neljän seinän sisällä koiruleiden kanssa. Tänä viikonloppuna juhlitaankin Jannin synttäreitä, niin pääsen pitkästä aikaa kunnolla näkee kavereita 🙂

Tää raitasetti on muuten Ivy Reveliltä, ja mulle olisi niiden nettisivuille nyt alekoodia. Eli koodilla ANANASRAASTEE20 saatte -20% alennusta tuotteista! Huom kaksi e-kirjainta Ananasraasteen lopussa 🙂

Paita & hame – Ivy Revel *saatu blogin kautta*

Kengät – Converse

Kello – Daniel Wellington *saatu*

Korvikset – H&M

Sormukset – Ivy Revel *saatu*

6 Responses to “STRIPES”

  1. Jade says:

    Nyt on pääasia, että ihana Onni toipuu 💕
    Olen samanlainen, että ensin pitää käydä näin ikävät asiat omassa päässään läpi ennenku niitä alkaa koko maailmalle höpöttämään ja juurikin se, että haluaa katsoa ja antaa tilanteen rauhoittua. Ihanasti pidit meidät kuitenkin ajan tasalla Onnin suhteen ihan vain kuvien myötä.. Toivon Onnille ja sinulle vielä paljon onnellisia yhteisiä hetkiä…

    • Sini says:

      näinpä! <3 kiitos ihanasta kommentista jade! nyt onneksi hieman jo onni ja elämäkin alkaa hymyilee 🙂

  2. kk says:

    ymmärrän että tuo on rankkaa, mutta tuntuu vähän liioitellulta kun puhut että sulla menee kaikki huonosti ja et ole oikeutettu olemaan onnellinen. uskon että välillä joo elämä potkii päähän, mutta on sulla ollut onnikin myötä esimerkiksi sen suhteen että olet saanut tehdä bloggaamisesta/vloggaamisesta itsellesi työn. on kuitenkin (valitettavasti) myös meitä, ketkä joutuu kohtaamaan vieläkin hirveämpiä asioita, esimerkiksi mun avopuolison äiti teki hyvin yllättäen itsemurhan ja muutenkin sekavan kuvion takia jouduimme muuttamaan hänen pikkuveljen ja siskon kanssa saman katon alle. vaikka pelkästään tämä on järkyttävää, kaiken tämän takia meni myös koulupaikka sivusuun, joten tiedossa on välivuosi. Niin ja lisäksi samana keväänä myös tätini ja setäni kuolivat.
    Olet ihana Sini ja ymmärrän että sullakin on ongelmia ahdistuksen kanssa, mutta koeta jaksaa olla vähän positiivisempi ja ei niin martyyri, edes välillä. Sun juttuja on kivaa seurata ja oot tosi inspiroiva, mutta välillä tulee olo että muistatko mitä kaikkea kauheuksia oikesti tässä maailmassa tapahtuu koko ajan.

    Kaikkea hyvää ja olet huippu!<3 Ei tarvitse välttämättä julkaista tätä kommenttia, halusin vain tavoittaa sut:)

    • Sini says:

      Kommentissasi ehdottomasti on hyvä pointti, ja ymmärrän lukijan näkökulmasta tämän, joillekin omien huolien keskellä tämä voi tuntua mitättömältä. mutta en ole koskaan ymmärtänyt, mikä kisa tämä elämä on, että kenellä menee huonoiten. kyllä mä tiedän, ja myös oon ystävillekki sanonut, että voisi mennä huonommin. itse olen terve, vanhempani voivat hyvin, kaverini voivat hyvin. tottakai mä tämän tiedostan. sen, että tulin omaan blogiin kertomaan, että olen ollut todella surullinen, ei tarkoita, että en tiedostaisi, että asiat voivat olla huonommin. mutta myös seuraajien on myös hyvä muistaa, että vaikka paljon kerron, kaikki ei näy ruudun toiselle puolelle. esimerkiksi se, että 9kk jälkeen paniikkikohtaukseni ovat viime kuukauden aikana saapuneet takaisin, ja niin pahasti että olen joutunut sairaalaan asti ja viettänyt siellä päiviä. tästä en ole ennen tätä kommenttia hihkaissut sanaakaan. enkä hae tällä sääliä, tai nimenomaan kilpaile kanssasi kummalla olisi asiat huonosti, mutta paljon asioita mitä en sano täällä, myös tämän lisäksi. olen todella pahoillani sun ja sun perheen suruista, noi on asioita joita en edes pysty käsittämään, koska olen onnekas, että mulle kukaan läheinen ei koskaan ole kuollut, ja toivon sulle todella paljon tsemppejä raskaisiin aikoihin. tietenkin voi olla, että koska mulla on henkisesti ollut ongelmia, käsittelen tälläiset asiat sit vähän herkemmin, kuten tässäkin tilanteessa jouduin jälleen masennuskartoitukseen ja nostattaa psykiatrin käyntejä. ja ihan sama mitä mieltä joku on, olenko marttyyri vai en, masennus on sairaus ja vaikka näyttäisi menevän hyvin, tälläiset asiat ei sitä piilevää mörköä helpota.

      omasta mielestäni mä nimenomaan en ole ollut kovinkaan negatiivinen, siihen nähden että kokoajan jaksan uskoa, että kohta menee paremmin ja sit taas tapahtuu jotain. nyt vaan tapahtui hajoaminen, ja jaion siitä blogissani. pahoittelen jos otit sen siltä kantilta, että kuvittelisin, että asiat ei voisi mennä enää ollenkaan huonommin. loppuen lopuksi asun turvallisessa paikassa, mulla on ihanat ystävät/perhe jne. mutta en menisi sanomaan, että se että saan bloggaa työkseni olisi mikään syy, miksi en saisi olla surullinen, että koirallani ei kaikki ole hyvin ja saatan joutua sen lopettaa. Sama kun jollekki sanoisi, että olet hyvin tienaava lääkäri, mitäs murehdit mitään. muistan ikuisesti, kun angelica blick kadotti passinsa kiinassa, ja hän avautui blogiin että kadotetun passin myötä menee kuuban (?) reissu sivu suun. tästä nousi blogissa paskamyrsky, että miten kehtaa valittaa kun saa matkustella ympäri maailmaa ja yksi reissu jää sivu suun. hän teki puolustelu postauksen, jossa sanoi, että minkä takia, kun hän on kaiken työn tehnyt, että pääsee reissaa, hän ei saisi olla harmissaan, että kauhea vaiva päästä takaisin kotiin ja menee rahat toisesta reissusta hukkaan. se, että hänellä oli paha mieli tästä, ei tarkoita, etteikö olisi kiitollinen kaikesta mitä saanut ja saanut nähdä. ja olinm tällöin (kauan ennen omia blogiaikoja) tästä asiasta täysin samaa mieltä.

      kuitenkin kirjoitit kommenttisi asiallisesti, arvostan sitä ja ymmärrän täysin myös sun näkökulman 🙂 ja kiitos kauniistakin sanoista! toivon sulle oikeesti todella paljon tsemejä ja oot oikeassa, myös huonoina hetkinä pitäisi muistaa hyviä asioita, ja tällä hetkellä olenkin tuhannen kiitollinen, että onni vielä on elämässäni. eiköhän tämä tästä ja kaikesta huolimatta, toivottavasti sulla on ihana kesä <3

      • kk says:

        Iso kiitos kun käytit aikaasi mulle vastaamiseen ja asioiden miettimiseen! Olin ehkä onnistunut unohtamaan kuinka sulla oli ihan todettuja pitkään vaivanneita mielenterveysongelmia, joihin oletkin urheasti hakenut apua, joten suuret pahoittelut siitä.. Jotenkin myös onnistuin ajattelemaan että olisit jo täysin selättänyt ne, kun et ole niistä puhunut täällä, joka oli myös äärimmäisen typerää. Ainakin mulla on myös vaikeaa kertoa ääneen kun ahdistaa/masentaa eikä vaan jaksaisi, kun tuntuu että ongelma sitten jollain tapaa konkretisoituu. Kai sitä haluaa vaan parhaansa mukaan yrittää taistella kaikkea vastaan ja yrittää uskoa että joskus helpottaa:D
        Kun tätä vastausta kirjoitan, haluan samalla sanoa että oot tuonut mulle uskoa siihen että hyviä ystäviä voi löytää vielä täysi-ikäisenäkin, varsinkin naispuolisia sellaisia. Sain vähän takkiin ja menetin mun parhaankaverin ja olin jo luovuttanut että en vaan löydä elämääni naista, joka oikeasti aidosti välittäisi, mutta musta on niin ihanaa nähdä kuinka hyvä ystävä sä olet sun tytöille:) Oon ihan sanaton aina kun nään miten kohtelet ja autat aina Ainoa ja Jennyä (sorit muiden nimiä en muista:D) ja kuinka läheisiä olette keskenänne. Oot niin tajuttoman lämmin ja rakastava persoona.
        Sun blogi on ainoa mitä tällä hetkellä seurailen, mutta on jännä huomata miten sun elämänasenne on auttanut mua ja muovannut myös mun omaa ajatusmaailmaa todella paljon. Kiitos että oot just sellainen mitä oot ja tsemppiä jatkoon! Kyllä me molemmat vielä selätetään ongelmamme 🙂

        • Sini says:

          Joo kyllähän ne kummittelee aina, ja tosiaan kuten sanoin, sun kommenttisi oli poikkeuksellisen asiallisesti kirjoitettu ja oikeasti arvostan sitä 🙂
          Ja kiitos paljon <3 Kyllä ehdottomasti voi vanhempanakin löytää aitoja ihmisiä elämään, mulle kaikki parhaat onkin tulleet nyt viime vuosina, varsinkin kun enemmän löytänyt itseään niin löytyy ihmisiä jotka ovat saman henkisiä 🙂
          ihana oot! <3 todellakin selätetään!

Kommentoi