IF I WAS THE MUSIC, WOULD YOU BE THE DANCER?

20.12.2016

talvipuutarha-7

Heippa ja ihanaa tiistaita! Eilen kotiuduttiin Varkaudesta sukuloimasta, ja pakko sanoa, että vaikka kuinka kivaa siellä olikin, niin ihana olla kotona Kalliossa. Vaikka olin hieman rikki reissaamisesta ja ajamisesta eilen, niin halusin silti päästä vähän ihmisten ilmoille, ja mentiin Junden kanssa Mascotiin käymään ja jutustelemaan. En edes tiedä miten, mutta kolmen päivän poissaolo aiheutti mulle jotkut lande aivot, ja kävelin ihan pokkana ravintolan ohi ja mietin jossain Siltasen kohdalla, että hetkinen, missäs linjalla se Mascot oikeen olikaan 😀 siellä yksi raukka odotteli mua kun mä palloilin pitkin Hämeentietä. Jos Kallio ei ole tuttu, sanotaan nyt vaan, että asun parin minuutin päässä kyseisestä ravintolasta, ja mulla kesti sinne eilen yli 15 minuuttia…

Oli kyllä oudon nostalginen reissu. Mulla on joku kymmenen vuotta vierähtänyt, kun viimeksi käynyt Varkaudessa. Oltiin kerran perheeni ja eksäni kanssa kaupungin ulkopuolella mökillä, jonne tuli sukulaisia moikkaamaan, mutta itse kaupungissa ja mummoloissa en ollut käynyt liian pitkään aikaan. Kävellessäni “mimmi”-mummin kotiin, säikähdin kun näin meidän vanhan sohvaryhmän vanhempien kotoo siellä. Onhan se ollut siellä vuodesta 2008, eli mulla tosiaan oli vierailut hieman rästissä.

Koska kasvoin lapsena Jenkeissä, ei oikein koskaan tullut läheisiä välejä sukuuni, ja mullakin on tätejä, setiä, ja serkkuja todella paljon, niin ei sitten vaan ole tullut käytyä. Mutta kummisetäni ja -tätini Maijaa ja Jukkaa halusin ehdottomasti nähdä, ja isovanhempia. Muitakin sukulaisia siinä tietty tuli samalla kanssa nähtyä, ja vaikka paljon rampattiin paikasta toiseen, niin onneksi oltiin myös paljon kotosalla ja sain levätä. En myöskään ollut vuosiin käynyt saunassa tai kylvyssä, ja molemmissa niissäkin sain lojuta hetken aikaa, oli aika luksusta.

Ja ihan parasta: LUNTA! Siis säät olivat niin luksusta. Varkaudessa oli siis kunnon valkoiset lumihanget, mutta lämpötila kuitenkin pyöri nollan ympärillä, niin koirien kaa oli niin mahtavaa lenkkeillä kun ei tullut kylmä, mutta molemmat saivat pyöriä rakastamassaan lumessa. Ja se valoisuus mikä päivisin oli niin ihanaa, nyt taas ikkunasta näkyy harmaa ja märkä sisäpiha. Ja tämä Hakaniemen kylmä tuuli… luulin, että Varkaudessa olisi kylmempi, mutta kyllä täällä sateessa ja tuulessa on enemmän.

Varkaus oli myös muuttunut todella paljon viime käynnistä, oli jopa aika surullista. Muistan, kun ennen siellä vierailimme, niin viikonloppuisin keskuskadulla oli mukava määrä ihmisiä pörräilemässä päivisin ostoksilla, ja iltaisinkin ihmiset olivat liikenteessä. Nyt tuntui välillä kuin olisi aavekaupungissa, niin hiljaista siellä nykyään on. Aika kuoleva kaupunki, mikä on tosi harmi.

Tosiaan, vaikka mulla ja iskällä oli superi reissu, on kyllä ihana olla omassa pienessä kodissa taas. En edes tajunnut, kuinka raskasta mun ruokailu tulisi reissussa olemaan, ja ajoittain en oikeasti voinut yhtään hyvin. Menin sillä asenteella, että vaikka ruokavalioni on lähestulkoon vegaani, sokeriton ja vehnätön kotona, niin en nirsoile ja sallin esimerkiksi maitotuotteet ja leivän pari päivää. En halunnut antaa vaikutelmaa, että ruoka ei kelpaa, mutta nojoo, tämä oli hieman virhe. Koska elimistöni ei ole tottunut ollenkaan, niin meni alle vuorokausi niin aloin voimaan todella pahoin, ja kokoajan oksetti. En jotenkin edes ollut ajatellut, kuinka paljon voi esimerkiksi maito ja juusto aamupalan jälkeen aiheuttaa pahoinvointia, vaan koska en ole vuosiin niitä paljoa syönyt. En myöskään ollut ottanut kotoota mulle sopivia proteiini tuotteita mukaan, ja eihän niitä sitten löytynyt kaupoista joissa kävin. Kun treenaan kuitenkin säännöllisesti, niin huomaan proteiinin puutteen tosi nopeasti (syntyy muuten hirveä himo proteiini rikkaisiin ruokiin, onko muilla sama?) ja aloin siitäkin sitten stressaa, ja kaikki tämä fyysinen pahoinvointi alkoi ahdistamaan todella nopeasti. Siinä sitten koitin rauhoitella omia ajatuksia, mutta pitkästä aikaa olin saada paniikkikohtauksen. Ei paljoa helpottanut, että tiesin lääkkeeni kohtauksiin olevan Helsingissä. Muille voi kuulostaa oudolta, että antaa jonkun ruokailun päästä noin ihon alle, mutta ahdistus onkin vaikea selittää niille, jotka sitä ei ole kokenut. Kyllähän siinä itselleen toistelee, ettei asia ole niin vakava, mutta kun on fyysisestikin huono olo, niin se sitten laukaisee sen. Siitä kuitenkin selvittiin päikkäreilä ja kunnon saunomisella, ja loppumatkan koitin syödä enempi itselleni sopivia ruokia.

Joka tapauksessa, parasta kotiin saapumisessa on, että saa laittaa omat ruuat, ja jopa lähi-Alepassa on laaja valikoima proteiinituotteita. Ensi kerralla pitää valmistautua paremmin, ja ottaa jo lähtiessä kaikki mitä tarvitsen mukaan, vaikka kyse olisikin vain neljästä päivästä. Oikeesti hieman huolestuttaa, kuinka riippuvainen olenkaan nykyään tietynlaiseen ruokailuun ja säännöllisyyteen. Ja siihen, että Kalliossa on niin järkyttävän monipuolinen ravintolatarjonta kasvissyöjälle, heti kotiin päästyä tilasin vegaani ruuat Soi Soista, kaloripommi ja mättöähän se on, mutta kun tietää, että kaikki sopii omalle masulle 🙂

Noh, nyt riittää viikonlopusta höpöttelyt, sillä kuvasin myös pari päivää videota sieltä, niin siinä sitten enemmän!

Tässä lisää näitä Patun ottamia kuvia, oon ihan rakastunut kaikkiin mitä hän otti <3 Jos etsitte kuvaajaa esimerkiksi häihin, niin kannattaa tsekkaa http://www.patrickkarkkolainen.com/ . Hän ottaa todella luonnonläheisiä kuvia, eli ihan mun tyyppisiä 🙂 Meillä molemmilla on rakkaus metsään ja puihin, musta on vaan niin ihanaa kun löytyy ihmisiä, joiden kanssa valokuvaus tyyli natsaa, tähän asti Essi on ollut ainut kenen kanssa olen voinut puhua valokuvaamisesta 🙂 Ja Patu sai mut nauramaan useamman kerran, kerrankin en ole mökönä kaikissa kuvissa 😀

Ja kuvissa näkyykin uusi kuutatska, josta kerroin pari postausta takaperin. Päivin kanssa olisi tarkoitus vielä yksi väsää tämän vuoden puolella. Kuvissa näkyy jotkut vanhatkin tatuoinnit ekaa kertaa kunnolla.

Ja hei, kiitos kaikki ihanat jotka jaksoitte tulla moikkailee viime perjantain meet & greetiin! <3 En vieläkään kestä, että iskä unohti hakea mut ennen sitä, ja jouduin juoksemaan taksitolpan kautta, että kerkeisin paikalle 😀 Oli myös hassua huomata, kun tapaamiseen oli tullut todella paljon ikähaarukkaa 10-17v, mutta sitten pomppasivat sinne 30+ 😀 18-30-vuotiaita seuraajia ei taida meet&greetit kiinnostaa, nuorimpia seuraajia tuben kautta osasinkin odottaa, mutta sitten kun heidän äidit olivat ihan innokkaita blogin lukijoita, olin ihan häkeltynyt 😀 kaksi eri sukupolvea siellä sitten ottamassa kuvia ja jutustelemassa!  Yksikin nainen oli pakottanut lapsensa jonottamaan kanssaan, että pääsisi moikkaamaan, ootte kyllä parhaita :’D <3

Mutta tänään on palattu jo arkeen, kävin Essin kanssa kahvittelee ja salilla. Oon tänään kärsinyt aivan järkyttävästä vitutuksesta (anteeksi kielenkäyttöni, mutta nyt ärsyttää niin että tuo on ainut käypä sana). Siis en ole koskaan ollut näin ärsyyntynyt, koko elämä, miehet ja eniten, että joudun kohta olla monta viikkoa fyysisesti ilman Jennyä. Essi ja Jenny onkin tässä toista päivää kuunnellut mun turhautumista, ja eivät taida kumpikaan tietää pitäisikö nauraa vai olla huolestunut kun mulla nousee savu korvista 😀 Huoh, ei mitään vakavaa, mutta tietyt asiat kun vaan pääsee ihon alle….

Sellaista tällä kertaa, jospa huomenna en valittelisi blogissa!

talvipuutarha-2 talvipuutarha-6 talvipuutarha-1 talvipuutarha-4 talvipuutarha-5 talvipuutarha-10 talvipuutarha-8 talvipuutarha-3 talvipuutarha-11 talvipuutarha-9

4 Responses to “IF I WAS THE MUSIC, WOULD YOU BE THE DANCER?”

  1. Hmm says:

    Hyvä kuvaaja joo, mutta kuvissa on aivan järkysti kohinaa 😐

    • Sini says:

      taitaapi olla enempi kuvaajan tyyli, nykyään aika monella kuvaajalla on tapana lisätä efektejä tuomaan hieman erilaista fiilistä kuvaan :)kun katsot tarkennettuja kohtia niin kohinaa ei näy, ja voin sanoa, että patun kalustolla täydessä päivänvalossa kohinaa olisi mahdoton saada alkuperäiseen kuvaan 🙂

  2. emmi says:

    Ihan mielettömän upeita kuvia! 🙂

Kommentoi