HELIX BRIDGE

21.09.2016
 
Vissiin tykkäsitte viime postauksessa, kun höpöttelin mun ja Jennyn sähläilyistä Singaporessa, ja toivottiin, että enemmän tarinoita maailmalta. Jennykin heti julkaisun jälkeen laittoi viestiä, että nauratti muistot. Sovittiin, että ehkä parin vuoden päästä voin jo sitten kertoa blogissa mm. tämän kesän tarinoita, pahenevat vaan vuosi vuodelta.
 
Joka tapauksessa, nyt ajattelin avata vähän yhtä asiaa, mitä ihmetellään kovasti: miksi en enää snäppäile niin ahkerasti. Saan tästä aina todella paljon kyselyjä, ja aina kun snäppään vähän enemmän, niin tulee paljon “on ollut ikävä” viestejä seuraajilta. En itekkään pysy enää laskuissa mukana, monestikko olen pienen snäppi tauon jälkeen tullut mystoryssa sanomaan, että nyt palaan Snapchatin päivittämisen pariin.
 
Mun snäppäilemättömyyteen on oikeastaan lukuisia syitä, ja hiljaisuus kyseisessä somessa koostuu näistä kaikista yhdessä.
 
Ensinnäkin, Snäpissä on oma viehätyksensä. Siellä pystyy kuvaa kovinkin arkisia asioita, hetkessä, ilman, että menee kovasti aikaa koneella istumiseen ja editoimiseen. Videokameraa ei muutenkaan tule kannettua mukana, ja hauskat hetket arjessa saa helposti jaettua sitä kautta. Ja lyhyitä asioita olisi jotenkin turha kuvata jatkuvasti videolle, jos ne eivät olisi osana jotain järkevää kokonaisuutta, minkä olisi julkaisemassa Youtubeen. Jos ootte huomanneet, mun snäppäily on viime aikoina koostunut aikalailla siitä, että tuun höpisee jostain yhestä asiasta useamman videon verran, ja ne on oikeestaan suurin osa kuvattu kotoota. Välillä on yksittäinen snäppi välissä, kun Topi nukkuu tai mitä ruokaa syön. Tiedostan, että silloin kun snäppäilin enemmän, niin oli varmasti paljon mielenkiintoisempaa sisältöä, kun näytin enemmän juttuja, tai kuvailin elämää kavereiden kanssa ja kaupungilla.
 
Mutta suurin syy miksi dokumentoin elämääni snäppiin vähemmän, on yksinkertaisesti se, että haluan yksityisyyttä. Jos kymmenet tuhannet ihmiset jatkuvasti tietää missä menen, eihän mulla ole enää oikeata omaa elämää. Että kun ihminen sen lisäksi jatkuvasti kuvaa eri videoita myös nettiin, niin siinä välissä kun niitä ei tee, ihmisten pitäisi myös tietää missä kokoajan menen, mitä teen, ja kenen kanssa. Missä välissä mulle jää aikaa vaan olla mä? Kaikkihan ei tätä halua, tykkäävät elää kokoajan esillä, ja se on ok, mutta itse en koe, että vaikka olen “somettaja”, niin olisin velvoitettu julkaisemaan säännöllisesti materiaalia.
 
Mä tykkään jakaa elämääni teille, enhän mä tätä muuten tekisi. Ja vielä enemmän tykkään, että te oikeesti tykkäätte 😀 Mutta oon huomannut, että en niin paljoa reaali-ajassa. Jos otetaan esimerkkinä My Week videot, joissa kuvaan lähestulkoon kaiken mitä teen viikon aikana, niin se ei ole mulle ongelma, mutta tykkään siitä ajatuksesta, että te näätte kaiken vasta jälkijunassa. Että kuitenkin siinä hetkessä kun elän ne tapahtumat, saan elää ne itse ja ystävien kanssa. Saman käytännön ajattelin ottaa tänne blogiin. Kerron täällä välillä kuulumisia, ja mitä olen puuhastellut, ja ihan avoimesti, mutta kuten monet muutkin somet, Snapchattia usein päivittäessä katoaa hieman todellisuudesta.
 
 
Viime viikollakin näin ystävääni Minnaa. Molemmat ahkeria snäpin käyttäjiä, mutta koko meidän tapaamisen, salaatti/kahvi lounaat, käynti pr-toimistolla ja tuntien juoruilut, oli vain meille. Tajusin vasta jälkikäteen kotiin tultua, että eikö me kumpikaan oikeesti laitettu yhtäkään snäppiä, edes kahvimukeista. Mutta oli jotenkin niin mukavaa, että meillä oli tosi kiva päivä, ja se oli kiva myös, vaikka sitä ei katsoneet kaikki mun (tai Minnan) katsojat. Sama eilen, Valtteri soitti, että on Sörnäisissä, että voiko tulla mun luokse. Tänne tuli ja oli ihana jutella hyvän ystävän kanssa. Sit mulle tulee eri kanavissa viestejä miksi en enää nää jotain ihmistä, ollaanko riidoissa, ja sen semmosta. Ei, ei olla Valtterin kaa erkaanuttu, mutta meidän tekstailut ja tapaamiset ei välttämättä teille välity, koska osaamme myös elää elämää, mikä ei teille aina näy. Ja välillä on myös hetkiä, kuin ei kerkee näkemään kavereita, ja se on ok. Aikuisilla ihmisillä on kiireet, ja joskus pidetään enemmän yhteyttä puhelimitse.
 
Oon aiemminkin painottanut, että mun elämä on niin normaalia kuin voi vaan olla. En ole julkkis, ja tää ei ole käsikirjoitettua ohjelmaa. En poikkea teistä seuraajista millään tavalla. Ja kuten oon sanonut, mulla on äiti. Se, että en häntä ole mihinkään kuvannut ei tarkoita, että hän ei ole olemassa. Mulla itseasiassa on myös yksi henkilö elämässäni, jota näen joka viikko. Erittäin hyvä ystävä, tunnen hänen avomiehen ja kaikki kaveritkin todella hyvin, mutta tämä on oikeastaan eka kerta, että hänestä missään mainitsen. Koska älypuhelimen näyttö on todella pieni, ja se mitä mä haluan teille sen kautta välittää, on kuitenkin aika suppeeta. Sen pienen kameran ulkopuolella on kokonainen oikea maailma, jossa on tapahtumia ja ihmisiä, ja minä itse valitsen, mikä menee jatkoon. Sit on tietty kavereita, ketkä on ahkerampia snäpin kanssa. Aino käyttää snäppiä super paljon, niin hänen seurassa tulee väkisin avattua applikaatiota useammin. Sitten on mun ja Jennyn kavereita, joista suurin osa on meitä vanhempia, kaikki noin 35-vuotiaita, niin ei ne todellakaan jaksaisi jos pomppisimme kokoajan puhelimet kourassa (okei, kännissä tehdään niin, välillä ihan tahalteen poikia ärsyttääkseen 😀 ), niin heidän kanssaan sitä sitten harvemmin dokumentoi mitään.
 
Sit mulla on kanssa ollut jotenkin poikkeuksellinen kesä. Oon tavannut oikeasti kivoja tyyppejä, joita tapaillut useamman viikon. Ja kuten olen sanonut, en miehiäni someen kuvaa, niin siinä vaiheessa kun joka toinen päivä menee viettäessä ihmisen kanssa jota “salailet”, niin ei itsekkään näy niin paljoa.
 
Mutta yksi syy on se, että kuten täällä olen maininnut, aina ei ole helppoa. Oon miettinyt paljonko haluan esimerkiksi kertoa ahdistuksesta täällä. Se on vaan tosi iso osa mua, ja uskon, että moni ei edes tiedä kuinka paha ahdistuminen vaikuttaa ihmiseen. Mutta sitä on nyt ollut tässä taloudessa taas tosi vahvasti liikkeellä, ja oon ollut ajoittain myös todella surullinen, ilman konkreettista syytä.Ja mä en yksinkertaisesti jaksa esittää mitään muuta kun mitä olen. Sit kun siitä seuraava päivä onkin maagisesti iloinen päivä ja voin hyvin, sitten tulen jakamaan elämääni teille. Aitona itsenäni, en naamioidu tekohymyn taakse. Silloin kun ei hymyilytä, pysyn poissa ihmisten ilmoilta someissa, samalla tavalla kun huonoina päivinä en myöskään mene kaupungille kahvittelemaan tai shoppailemaan.
 
Mutta sen haluan sanoa, että ootte kaikki ihania kun jaksatte seurailla joka paikassa, ja ihanaa että kaipailette mun snäppejä. En mä sieltä kuitenkaan katoa, sen verran addiktio siihenkin, että ihan kun pystyisin lopettaa kokonaan. Mutta se on itsellekkin paljon kivempi, että välillä jaan juttuja, ja välillä oon vaan, ja elän “normaalia” elämää. Toivon vaan ymmärrystä, että kun on videot ja nyt varsinkin myös tämä blogi, missä kerron aika paljon, niin ehkä saatte musta tarpeekseni näissä muissa kanavissa sitten 🙂
 
Kuinkakohan monta kertaa tässä postauksessa käytin sanaa “snäppi” huoh 😀

Kuvat: helmikuu 2016, Helix Bridge-silta, Singapore. Ottanut Jenny.
 
Jos joku on kattonut My Day Singapore videon, taisin siinä mainita, että oltiin Jennyn kanssa kyseisessä paikassa kuvailemassa, ja että silloin oli paljon vähemmän jengiä liikenteessä. No videolla näkyy hirveä määrä ihmisiä, ja tuossa keskimmäisessä kuvassa silta on ihan tyhjä. Hassua 🙂


18 Responses to “HELIX BRIDGE”

  1. Helmi says:

    Oikeest sun nää tekstit on niin älyttömän pitkiä���� ettei jaksa edes 1/4 lukee mut joo totta kaikki tarviin omaa aikaa����

  2. Anonyymi says:

    Oot aidoin ja ihanin bloggaaja / some persoona, kenet tiedän <3 paljon voimia sulle ahdistuksen kanssa kamppailuun <3 tiedän itse monen vuoden kokemuksella, kuinka kauheaa se voi pahimmillaan olla, ja miten se vie toimintakyvyn :(On siis täysin ymmärrettävää, että et jaksa tai halua snäpätä joka päivä, eikä tarvitsekaan. :) Sun oma hyvinvointi on kaikista tärkein.
    Paljon valoa ja rakkauden energiaa syksyyn Sini <3
    T. Saija

  3. Anonyymi says:

    Olet puhunut blogistas snäpin puolella ja aattelin että vois käydä kattomassa millasta sisältöä täällä on.. Mutta herranjumala nainen oot taitava! Tässä vierähtiki muutama tunti lueskellessa postauksias, ja voin sanoa että kirjotat tosi mukaansatempaavalla tavalla 🙂 Kuvat on mielettömiä ja tekstiin uppoutuu mukaan, kun se ei ole kirjoitettu sellasella "tylsällä" kielellä, jos ymmärrät millasta meinaan! Go Sini!

  4. Inka says:

    Mun mielestä sun viehätys piilee nimenomaan siinä että tunnut olevan aito tyyppi ja rehellinen itselles, sen huomaa että oot kuitenkin jo aikuinen nainen etkä yritä olla vaan muiden mieliksi jotain mitä et ole. Monet sun seuraajista on alaikäsiä ja tajuun jos joskus turhauttaa ettei kaikki pysty näkemään tai ajattelemaan kokonaisuutta, tai siis just että sulla on muutakin elämää ku somessa roikkuminen. Mulla oli joskus myös blogi ja seuraavakin ihan kiitettävästi, oon kuitenkin jo lapsesta asti kärsiny mm. ahdistuksesta ja koko nuoruus oli aika kivikkoinen, mutta kaikesta huolimatta bloggailin ja etenkin valokuvasin, kunnes mun maailma romahti täysin monen tekijän summana ja kaikki se mitä mun elämässä oli, jäi. Ihana koti, mies, ystävät, työt&opiskelu;, kaikki se jäi. Meni muutama vuosi täysin sumussa, kunnes pelastus astu mun elämään joka sai mut nostettua kuilun pohjalta. Oon kiitollinen jokaisesta päivästä ja siitä että mun läheisten ei enää tarvitse pelätä puhelinsoittoa et oon kuollut. Anteeks tuli nyt kevyt avautuminen tässä, mut halusin kai vaan kertoa et I feel you.
    Mun on pitäny jo pitkään tulla kommentoimaan, olin ihan fiiliksissä kun ilmotit et laitat blogin taas pystyyn. Oon seuraillu säännöllisen epäsäännöllisesti Ainoa ihan alusta asti ja pidän siis ehdottomasti Ainonkin jutuista, mut jotenkin ku aloin pikkuhiljaa seurailemaan sua eri kanavissa, niin jotenki mulle tuli heti fiilis että sä oot ehkä vähän enempi mun tyylinen tyyppi. Susta huomaa selkeesti sen et sä oot nähny&kokenu; jo asioita, vastoinkäymisiä sekä ilon hetkiä elämässä ja vahvistunu niiden myötä. Enkä todellakaan meinaa että mä siis tietäisin, sori jos kirjotin jotenki sekavasti tai jotain, mut halusin vaan nyt vihdoinki kirjoittaa sulle. Oot ihana!
    ps. Sun kuvat on todella kauniita ❤

  5. Anonyymi says:

    Löysin sut ihan vasta Ainon kautta ja oon nyt kattonut sun videoita ja blogia lukenut et en osaa muuta sanoa ku vau! Oot ihanan aito ja suhun voi samaistua. Varsinkin kun itse painin kans tuon ahdistuksen sun muiden asioiden kanssa. Ja snäppiä en käytä joten mua se ei häiritte 😀 Pitäähän jokaisella olla yksityisyyttä.

  6. Juu oon vähä ihmetellytki miksi et snäppää..����mut saako sinne kirpputorille tulla vaikkei ostais vaatteita tapaamaan vaik sua������

  7. Anonyymi says:

    Mä komppaan täysin myös osalta tätä tekstiä.
    Olen Ainon kautta löytänyt sut, ja tajusin siinä kohtaa, että olet enämpi mun henkinen ihminen, ajatusmaailma jokseenkin sama 🙂 elänyt, nähnyt ja kokenut. Niin hyvässä kuin pahassakin. Olen todella iloinen, että saan nauttia sun kauniista kuvista ja aidoista, mielenkiintoista teksteistä.

    T. Saija

  8. Sini says:

    oi kiitos paljon :') joo, ei silloin kyllä mitkään snäpit tai instagramin päivittelyt ole ekana mielessä… kiitos paljon sulle ja samoin <3

  9. Sini says:

    kiitos! hahah ihanaa, ja samalla hassua, että tekstini tollee vie mennessään 😀 tervetuloa bloginkin puolelle 🙂 <3

  10. Sini says:

    valitettavasti ei! 🙂

  11. Sini says:

    ihanan tunteella ja ajatuksella kirjoitettu kommentti 🙂 <3 sait kyl hymyn huulille. aika osuvasti osasit kyllä sanoa, ja ehkä nimenomaan tässä blogissa pidän siitä, että olen huomannut tämän vetoavan niihin aikuisiin seuraajiin, ja esimerkiksi kommentoinnin tasokin on enemmän sellaista (esim jos vertaa jos vaikka snäppi on auki, tai instagram yksityisviestit). kaikki seuraajat on tärkeitä mulle, iästä riippumatta, mut on se kieltämättä kiva jakaa omia asioita sellaisella tasolla, että siellä on niitä lukijoita, jotka niitä henkisellä tasolla ymmärtää. kiitos kun laitoit tän kommentin ja että jaksat lueskella 🙂 ihanaa kuulla, että sullakin elämän vastoinkäymisistä huolimatta sujuu nykyään paremmin... kiitos vielä <3

  12. Sini says:

    hei ihana kuulla! tervetuloa seurailemaan 🙂 blogi tuleekin varmaan päivittymään ahkeraammin nykyään kuin snapchat 😉

  13. Anonyymi says:

    Sini sä oot niin ihana et en kestä❤ Ja muo aina vähän naurattaa ku kaikki on sillei "Miks ei oo viikkoo tullu videoo???" "Ootsä kuollu vai miks et snäppää" "Ootsä suuttunu meille ku et laita kuvia instaa?"😂 Tekin olette vain ihmisiä.😆 oot kyl upee💕 Terkkuja myös Onnille ja Topille!

  14. Sini says:

    Haha jep 😉 nää on näitä!varsinkin noi videot, en omasta mielestäni ole koskaan sitoutunut tiettyyn määrään videoita ajassa X 😄 Mutta elossa ollaan ja puuhastelut päällä 🙂

  15. Anonyymi says:

    voi että sain just aivan uuden käsityksen susta tän blogin avulla. En siis tarkoita et se koskaan on huono ollut, oot mulle siis entuudestaan "tuttu" joiltain Ainon videoilta joita silloin tällöin tullut katsottua. Siis et usko miten mun sydäntä oikein lämmittää et sieltä pinnan alta löytyy noin syvällinen ja viisas tyttö, rehellisesti sanottuna ensimmäinen bloggaaja jota varmasti tulen jatkossa seuraamaan. Niinkun tuolla ylempänä joku jo sanoi, että näihin sun teksteihin kyllä sujahtaa mukaan. Sä puhut elämästä, rehellisesti, omana itsenäsi, mikä on niin harvinaista ja ihailtavaa näiden kaikkien "kunhan pysyy kulissit pystyssä" blogien keskellä. Sun seuraajat on nuoria ja just semmoses iässä että suurin osa varmasti aika hukassa itsensä kanssa, juuri sun laisia esimerkkejä he tarvitsevat! Hatunnosto sulle Sini ja onnea siitä että olet ottanut elämässäsi oikean suunnan 💕 Jatka samaan malliin, itseäsi rakastaen, niin me muutkin saadaan susta eniten irti!

  16. Sini says:

    siis nää tämmöiset kommentit on kyl parhaita !! <3 kiitos sulle kun jaksoit kirjottaa ton, piristää aina päivää niin paljon :') tervetuloa lueskelemaan <3

  17. Anonyymi says:

    Susta herää ihan uusia puolia tän blogin kautta, mitä ei huomaa vaikka sun snapchatissa tai youtubessa. Musta se on tosi ihanaa. Tykkään susta jotenki entistä enemmän tän blogin kautta. Vaikutat jotenki niin ihanan aidolta ja itsevarmalta💛

  18. Sini says:

    oi kiitos :') <3

Kommentoi