W A N D E R L U S T E R

19.09.2016

Nyt olisi kuvia Singaporesta, samoista maisemista mitä näitte kesäkuussa mun ja Mikun reissusta, mutta nää on otettu 1.5 vuotta aikaisemmin Jennyn kanssa. Eli hotelli on maailmankuulu Marina Bay Sands, joka tunnetaan parhaiten 57. kerroksessa sijaitsevasta “infinity-pool” uima-altaasta. Tuonne altaalle pääsee vain hotellissa yöpyvät asukkaat, ja Jennyn kanssa katseltiin pidemmän aikaa halvimpien huoneiden hintoja, jos siellä olisi joku siedettävän näköinen summa tulisi vastaan, ja kun pari kuukautta ennen reissua hinnat hieman tipahti, tehtiin varaus 🙂
 
Mulla ei ole koskaan mennyt korvat lukkoon helpolla, mutta tuon hotellin tornissa kun hissi pompahtaa sekunneissa ylös, vähän kyllä tuntu päässä, kuin myös vatsanpohjassa. Jennyyn nopeus ei vaikuttanut, mutta mulla pari kertaa tuli melkein huono olo siinä pienessä hetkessä.
 
Mulle ja Jennylle tää kokemus oli kyl hassu. Tällä reppureissulla lensimme Singaporen kautta, ja suunnitelmissa oli menomatkalla olla vain yön yli hotellissa, ja paluumatkalla viipyä hetken pidempään maassa. Noh, kun myöhään illalla saavuttiin Singaporeen ja lähtö oli kello viiden aikaan aamulla Kuala Lumpuriin, niin päädyttiin erittäin halpaan hotelliin yön ajaksi. Muistan vieläkin sen tunteen kun istuttiin taksissa ja reissu oli vasta alkamassa, ja ihan täpinöissä etsitään laita-kaupungista hotelliamme. Saavuttiin paikalle, niin siis mulle tulee tätä kirjoittaessakin kyyneleet silmiin kun naurattaa se mesta. Se huone oli niin kämänen, että kumpikaan ei edes suostunut suihkuun menemään. Vessanpöntössä lojui edellisen asukkaan old-school partaterät, maalit rapisi seinältä ja lakanat näytti siltä, että parikymmentä vuotta olisi olleet käytössä. Ovikaan ei muistaakseni mennyt kunnolla lukkoon, ja kaikki kadun äänet kantautuivat sisälle.
 
 
 No ruokaa kuitenkin piti saada, ja lähettiin sitä sitten etsimään. Siis oikeesti, välillä ihmettelen miten tuon muijan kanssa ollaan vielä hengissä. Sen sijaan, että pysyisimme pääkadulla, jossa HUOM jengi jo muutenkin katto meitä siihen malliin, että mitä h*lvettiä kaksi pientä valkoista naista treenivaatteissa hoipertelee sielläpäin, niin nää kaksi tappia lähti sitten sivukujille. Kuvattiin viel videoo, ja jälkikäteen sitä katsoessa kuuluu taustalla meidän keskustelut:
 
S: “siis sä niin viet meidät jonnekkin sivukujalle”
J: “tännepäin vaan”
S: “eiku Jenny oikeesti”
J: “kävellään tosta”
S: “eiku Jenny mua oikeesti pelottaa, me ollaan näiden kameroiden kaa, tääl ei oo ketään”
J: *nauraa* “mennään oikeelle”
 
No, jotenkin Jennyn vaisto löysi meille ihanan katukojun, missä syötiin niin hyvää safkaa parilla eurolla. Ja kyllä, monesti ollaan mietitty, miten me ei olla saatu tuolta päin maailmaa useampaa ruokamyrkytystä. Mutta jos jotain oon oppinut elämästäni tuon naisen kanssa, aina mennään täysillä, ei koskaan puolitehoilla. Jälkikäteen soitetaan äidille, että elossa ollaan ja naureskellaan toilailuille. Ei hitto mikä hetki meidän elämässä, naurettiin (sinäkin) iltana niin paljon.
 
 
Tulin tässä postauksessa kertomaan tuosta hotellista siis, en tiiä miten tää taas eksyi näin aiheesta. Anyways, kolmen viikon saarihyppelyjen ja reissailun jälkeen, palasimme takaisin tänne lähtökohtaan. Oltiin niin suunniteltu, että hiekassa ja aalloissa möyrimisen jälkeen ansaitsemme palan luksusta, ja saavuimme Singaporeen suoraan Koh Lipen saarelta, missä vietimme hippi-laiffia parhaimillaan. Kuvitelkaas nyt tilanne, että ette ole edes käyneet kunnollisessa suihkussa päiväkausiin, ja taksi kurvaa tämän hienostohotellin eteen, ja astutte rinkat selässä kiiltävään aulaan. Kuvitelkaa myös, että ootte minishortseissa, croptopissa, josta näkyy bikinit alta, tukkaa ei ole pesty shampoolla ties milloin viimeksi, ja edellisen saaren pölyt vielä varpaiden välissä. Ja kyllä, jalassa Birkenstockit. Ympärillä snadisti fiinimmän näköistä porukkaa puvut päällä. Ja parasta vielä, hotellihuone ei ole vielä valmis.
 
Me ei oltu Jennyn kanssa oltu kunnon sivilisaatiossa hetkeen, ja tää on ehkä noloa myöntää, mutta meillä oli järkyttävät Zara-nikat. En tiiä miksi eka juttu joka googletettiin palatessa kaupunkiin, oli lähin Zara-vaatekauppa. Nopeasti selvisi sellaisen löytyvän meidän hotellista. No kun meillä oli aikaa, niin nää kaksi sankaria lähti sitten shoppailemaan huonetta odottaessa. Itu-hipit menivät kauppakeskukseen jossa logot Dior, Gucci ja Armani vilisivät silmissä. Läpällä käytiinkin Chanelin liikkeessä, mitäköhän on mahtaneet myyjät meistäkin ajatelleen. Zarakin löytyi, ja shoppailtiin kaikkea mitä todennäköisesti emme tarvinneet, ja niihin sitten kerrospukeuduttiin paluulennolla, kun ei ne olisivat muuten mukaan mahtuneet.
 
Pari tuntia myöhemmin oltiinkin suihkunraikkaina, valkoisissa pehmoisissa kylpytakeissa, ja olo oli aika euforinen, sekä epätodellinen. Aamulla oltiin herätty bungalowissa rannalla, siinä sitten oltiin tilaamassa erittäin ylihinnoiteltua pastaa huonepalvelusta. Päätettiin kuitenkin, että oli aika laittaa vähän meikkiä naamaan ja iskeä kunnolliseen ravintolaan, kun kumpaakaan ei oltu tehty viikkoihin. No sinä laittauduttiin, pärstä ja tukka kuntoon, mentiin hotellin baariin juomaan yhet ja takas huoneeseen katsomaan telkkua. Monen viikon jälkeen on vaikea selittää, mutta se huone oli vaan kaikki mitä kaivattiin sillä hetkellä. Ja kyllä me sit pari seuraavaa päivää nähtiin Singaporea, mutta siinä hetkessä oltiin niin omassa maailmassa, että ei muuta kaivattu. Ja aamulla taas room-service, kunnon mättö-aamupalat (oli muuten elämäni paras aamupala). Kaikki tämä Jennyn silloisen poikaystävän luottokortille, siinä sitten makseltiinkin pari kuukautta tätä törsäilyä, mutta ihan sama. Jenny aina rakastaakin sanoa “YOLO”.
 
 
Singaporeen reissaavalle suosittelen kyllä hotellia, on siinä oma viehätys, tuo allas, huippu-luokan asiakaspalvelu, oma ostoskeskus ja hienot huoneet. MUTTA Marina Bay Sandsissa on erittäin paljon turisteja. Nää kuvat altailta on otettu hyvin aikaisin aamulla, joskus seitsemän aikaan muistaakseni. Tuosta pari tuntia myöhemmin, allas on niin täynnä, että jos ei halua kuviin taustalle japanilaista turistiryhmää ja/tai kolmea eri pariskuntaa selfie-tikkujen kanssa, niin se on ainut aika kun niitä ei kuvissa näkyisi. Uima-altaalla on pitkin päivää erittäin paljon meteliä, että omaa rauhaa ja rentoutumista hakevalle, löytyy Singaporesta paljon edullisempia luksushotelleja.
 
Siis en tajua miten postaus, jonka aiheen päässäni ajattelin “kerro tästä hotellista”, venähti tämmöiseksi. Mutta nyt kertokaa ihmeessä, että onko nämä tarinat semmoisia, että naurattaa vaan mua ja Jennyä, koska olemme ne kokeneet, vai tykkäättekö kuulla turhaa hömpötystä? 😀

 
Kuvat: Helmikuu 2015, hotelli Marina Bay Sands, Singapore. Ottanut Jenny.
 

18 Responses to “W A N D E R L U S T E R”

  1. An O says:

    Tosi kiva postaushan tää oli! Tekis nyt mieli ottaa nopein lento ja lähtee tonne! 😀

  2. Anonyymi says:

    Oli hauskoja ja mä ainakin haluun kuulla lisää

  3. Saara says:

    tarinoita on just huippu lukea, eikä haittaa yhtään vaikka tuleekin pitempiä postauksia, näitä on nii kiva lukea, sun tyyli kirjoittaa on vaan niin hyvä! pus<3

  4. Anonyymi says:

    Siis todellaki lisää tällästä höpöttelyä!!

  5. VP says:

    Todellakin kiinnostaa tällaiset postaukset! Kerro ihmeessä lisää tarinoita 🙂

  6. Oo_naaa says:

    Just jees että jaat vähän tein kokemuksia niin voi saada jotain vinkkejä omille reissuille !:)

  7. Anonyymi says:

    Musta ois ehkä vähän tylsä jos kertoisit vaan hotellista, paljon mukavampi kuulla sen lisäksi siihen liittyvistä / siitä mieleen tulevista muistoista, tarinoista ja kokemuksista! Just tällasena rakastan tätä sun blogia!

  8. Sini says:

    kuule samat sanat 😀

  9. Sini says:

    hahah no hyvä 😀

  10. Sini says:

    jeii no hyvä 😀 pitää koittaa jennyn kaa muistella lisää meidän toilailuja 😀

  11. Sini says:

    joo pitää koittaa aina muistella mitkä on semmosia asioita mitkä ei vältsis pelkällä googlettamalla selviä 🙂

  12. Sini says:

    jeii kiitos 🙂

  13. Sini says:

    okeii, eli höpötys meininki jatkuu.. kiitos 🙂

  14. Anonyymi says:

    SOS Sini!! Sillon yhteen aikaan kuvasit aina snäppiin kun teit sitä pakasteseitii ja jtn kasviksia niin voitko kertoo ihan lyhyesti vaan mitä siihen tuli/resepti ?? 😀

  15. Sini says:

    öö siis voi luoja, cayennepippuria siihen päälle ja snadisti balsamietikkaa xDDD ja uuniiin! kasvikset vaan vähän kostutan, uuniin, ehkä jos jotain niin niihinkin vaan sitä cayennepippuria 😀 tää on Super Basic, se "terveellisin" tapa, nyt kun ei ole ruokavaliota käytän enemmän mielikuvitusta 😉

  16. Anonyymi says:

    Miksi teillä oli jennyn poikaystävän luottokortti mukana? eikö reissuun yleensä lähdetä ihan oman kortin kanssa 😀 😀

  17. Sini says:

    erittäin hyvä kysymys 😀 joskus vaan höpisee ja unohtaa, että jotkut asiat voivat kuulostaa oudolta jos ei selitä kokonaan. omat kortit olivat myös, ja itseasiassa kortti oli rinnakkaiskortti, siis Jennyn nimissä, ja siihen oli kytketty Jennyn matkavakuutukset niin sitä pitikin käyttää joissain tilanteissa. mutta tässä tilanteessa oli kyllä ihan puhtaasti vaan se, että oltiin annettu kyseinen kortti respassa "takauksena" ja menivät suoraan siltä kortilta kaikki room service ostot 🙂 ihan itse tietenkin maksettiin kaikki takaisin jennyn miehelle..

Kommentoi