Minkälainen mä olen?


Instagramissa on nyt viime viikon pyörinyt bloggaajien kesken kysely, jossa seuraajat ovat saaneet kertoa, millaisen vaikutelman bloggaaja on antanut esimerkiksi ohimennen kadulla tai vaikkapa asiakaspalvelutilanteessa. Luonnollisesti kukaan somettaja ei ole täysin samanlainen kaupungilla kiertäessä kun vaikkapa videoillaan, niinpä oli hauska lukea teidän vastauksia. Paljon sain kauniita viestejä ulkonäöstäni, kiitos niistä, mutta en nyt erityisesti jaa niitä, joissa sain kehuja esimerkiksi kauneudesta, vaan ennemmin muusta yleisvaikutelmasta :)


"Olet tosi lyhyt/pieni/pikkuruinen/siro"
Joo! :D Tätä sain kuulla monelta teistä, että pienuuteni yllätti! Niinhän mä olen, tuntuu että vieläkin monille tulee yllätyksenä, että olen oikeasti aika lyhyt (159cm) ja muutenkin aika rimpula. Omaan kokooni nähden olen ihan sopusuhtainen, joten kuvista varmasti vaikea tajuta, että olen aika mini.

"Kiireinen."
Yleisin vastaus kaikista! Olen ihmisenä niitä, jotka eivät osaa kävellä hitaasti. Vaikka ei olisi kiire, mieluummin hiihdän paikasta A paikkaan B, kun kävelisin rauhassa. Tämän kaikki läheiseni tietävät, että paahdan aina täysiä ja perässäni saa juosta. Muutenkin olen aika kärsimätön, ja tykkään että kaikki tehdään nopeasti. Se taitaakin olla suomalaisille yleistä, Espanjassa tuli tätä tapaa hieman parannettua, mutta nyt Suomessa oltua tuntuu että on taas aina kiire, kiire, kiire.


"Samanlainen kuin olin somen perusteella kuvitellutkin."
Tämän myös moni laittoi, sain kuulla olevani hymyileväinen, lämmin, aidon oloinen, kohtelias, huomaavainen, positiivinen, nauravainen, ystävällinen ja iloinen asiakaspalvelutilanteissa, ja jopa nähdessään minut kauempaa. Tämä miellytti, sillä koen olevani suurimman osan ajastani niin omissa ajatuksissa, että helposti olisin voinut kuvitella olevani enemmänkin poissaoleva ja resting bitch facella antaa kuvan epäkohteliaisuudesta. 

"Tuima. Olit shoppailemassa yksin."
Siis näitä olisin odottanut enemmän. Monesti olenkin kuullut, että näytän aina vihaiselta. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että en aina jaksa käyttää silmälasejani, ja lopputulos on, että siristän silmiäni, jotta näkisin paremmin. Tämä tietenkin tekee hieman vihaisen näköisen efektin, poikaystävänikin (kyllä, poikaystäväni, tästä lisää myöhemmin) sanoo aina, että näytän siltä kuin mököttäisin kokoajan. Joten en ole yhtään yllättynyt tästä! P.s. kierrän myös todella paljon kaupoilla yksin, kesken työpäivien se saa helposti hetkeksi ajatukset muualle. Shoppailu on minulle terapiaa, vaikka en ostaisikaan tai ole aikomusta ostaa mitään.


"Balilla Canggussa näin sinut ottamassa kuvia. Olit symppiksen oloinen siinä touhuissasi."
Jos mulla on mun kamerat, joskus vaan kuvailen ikuisuuden. Väännyn ja käännyn eri kuvakulmiin, vaihtelen kameran asetuksiaja objektiiveja, jne :D Moni ei tiedäkkään, mutta ensimmäisen blogini aloitin rakkaudesta kuvailuun, ja olin itse aina kameran takana. Se ei ole kadonnut minusta, ja tykkään vieläkin omaksi iloksi kuvailla, varsinkin reissuissa. Ne eivät yleensä päädy someen, mutta harrastaminen kameroiden kanssa tekee minut onnelliseksi. Jos taas sitten näit assarini kuvaamassa minua, se tuskin oli niin sympaattista... mietin monesti reissussa, että näytän varmaan ulkopuolisille terrori-ystävältä. Juuri sellaiselta, että kiva lomailla tuon kanssa kun siitä pitää ottaa kokoajan kuvia. Todellisuudessahan se oli assistenttini työ, mutta näytti varmaan ulkopuolisille erilaiselta.

"Kirppiksellä juttelit tosi paljon seuraajien kanssa."
Mä rakastan jutella teidän kanssa kun tulette vetäsee hihasta, tai vaikkapa jopa kun seuraajat moikkaa kadulla vaikka tietävät että en tunnista takaisin. Oli kiva kuulla monilta, kuinka sosiaalinen ja puhelias olen ollut, kun olette eri tilanteissa tullut moikkaamaan. Minua ei häiritse, jos asiallisesti tialnteen mukaan vetästään hihasta ja moikataan, mitä vihaan eniten on kun minua tuijotellaan tai kuiskitaan kavereille ja osoitellaan, että tuolla toi nyt on. Niin monet, myös aikuiset, tekevät tätä täysin häpeilemättä ja aivan edessäni, vaikka tietäisivät minun näkevän. Ymmärrän täysin, jos tulee vilkaistua toisen kerran kun näkee somesta tutut kasvot, mutta omasta mielestäni on epäkohteliasta esimerkiksi ravintolassa pitkän tovin vain tuijottaa toista henkilöä. Tämä ongelma onneksi toistuu vain Suomessa, siksi myös ehkä rakastin olla ulkomailla, kun ei näitä "julkisuuden" varjopuolia ollut niin monia :D 

"Leffateatterissa, vaikutit oudon rauhalliselta." "Asiallinen ja hyväkäytöksinen, jäänyt videoista vähän erilainen kuva."
Uskokaa tai älkää, myös minä osaan olla rauhallinen. On niin eri asia jos kuvataan kavereiden kanssa videoita tai storyssa höpöttelen täysiä, niin ihan oikea aikuinen minäkin olen ja yleisesti julkisilla paikoilla käyttäydyn sen mukaisesti. Ette kai kuvittele, että leffateatterissa läpi elokuvan yksin pelleilen :D Tosi monilta olen kuullut nimenomaan tätä, että ovat yllättyneet kuinka rauhallinen ja korrekti oikeasti olen, tuntuu vaan hassulta että jotkut oikeasti kuvittelee että olisin jotenkin kovin äänekäs tai hilluva luonne, vain koska ystävien kesken suljetuissa tiloissa välillä pelleillään ja naureskellaan. Varmasti moni teistäkin on kahden kesken parhaiden kavereiden kanssa aivan erilainen kuin esimerkiksi elokuvateatterissa.


"Näin teidät lentokentällä ja koneessa matkalla Uinon polttareihin Maltalle. Fiilikset näytti olevan katossa kaikilla! Hauskaa oli seurata teidän touhuja ja ihanalta vaikutit."
Joo fiilikset oli kyllä aivan huipussa, tulee hyvälle mielelle vieläkin kun miettii hauskaa reissua ja iloista, kesäistä mielentilaa, mikä kaikilla oli.

"Näin sinut lentokentällä koko Uinon polttariporukan kanssa tulossa Maltalta. Odotitte matkalaukkujanne ja olit kyyryssä maassa, näytit siltä, että itket. Naurahdin vain, että storyissa näkynyt Ananasraasteen järkyttävä darra jatkuu. Vasta myöhemmin luettuani tekstin Onnin poismenosta, ymmärsin sinun oikeasti itkeneen ja tuli todella paha mieli puolestani."
Valittevasti fiilis todellakin laski polttareiden lopussa, ja nämä ovatkin niitä tilanteita, joilta ei voi välttyä kun kymmenet tuhannet seuraa. Joskus elämä ja suru yllättää myös hyvin julkisilla paikoilla, ja jotkut tunnistavat sinut kun elät niitä hetkiä, joita et haluaisi edes kokea yksinkään, saatikaan muiden ihmisten edessä. En sano, etteikö näin voisi käydä myös ihmisille joka ei ole julkisuudessa, mutta on se surullista että näinä hetkinä välillä täytyy miettiä, että meneekö ne suoraan juoruiltavaksi keskustelupalstoille.


"Kävelit koirien kanssa yksi kevät ja vilkasit mua päästä varpaisiin kun olin hieman kevyemmillä vaatteilla liikenteessä."
Hupsista, anteeksi kauheasti. Käsi sydämellä voin kyllä sanoa, en ikinä tarkoituksellisesti mulkkaa tai katso nenänvartta pitkin, mutta ihminen tässäkin ollaan ja voipi olla jos olet kylmällä säällä ollut vähäpukeinen, olen saattanut katsoa toiseen otteeseen, että mitä. Myönnän, että siitä huomaa vanhentuvansa, kun aidosti katson hieman pahalla esimerkiksi teinien pukeutumista pakkasilla. Mutta tämä ei kohdistu vain tuntemattomiin, myös aikuinen ystäväni Aino saa kuulla kunniansa, kun menee pitkät pakkastalvet nilkat paljaana. Tulee oikein kauhea olo ajatellakin asiaa. Pahoittelut, toivottavasti en loukannut pahemmin :)


5 x Parasta Balilla


Meidän kolmen viikon reissun aikana tuli moni nurkka, ranta ja ravintola tutkittua Balilla, ja monta vinkkiä olenkin teille jo jakanut instagramissa tägäyksien muodossa. Olen äärimmäisen kiitollinen kuinka onnekas olenkaan, että saan matkailla maailmaa ja nähdä toinen toistaan hienompia paikkoja, ja tällä reissulla niitä kertyi uusi pitkä lista. Kuitenkin, monien instagramjakojeni jälkeen,  tässä toplistani niistä paikoista Balilla, jotka nousivat ihan kärkisijoille, joita suosittelen sinne reissaaville kaikista eniten.

LA BRISA, CANGGU



Reissailessa eri puolilla saarta, käytiin useammassa eri uima-allasbaari/-ravintolassa. Joukkoon kuului mm. Mrs. Sippy's, The Lawn, ja Finn's, mutta Canggussa sijaitseva La Brisa vei mun sydämen. Ravintola oli keskellä päivää hyvin täynnä, eli selkeästi muidenkin korviin on kantautunut tämän paikan tunnelma, joka ei huutanut biletystä, vaan rennompaa chillailua. Tämän lisäksi  kalasalaattini nousi yksi lemppariannoksista kolmen viikon aikana, ja mehut olivat herkullisia. Kaikissa muissa allasravintoloissa oli joko huonompaa ruokaa, tai meno liian alkoholikeskeistä. Niin kuin suurimmassa osassa allasbaareista, sisäänpääsy on ilmainen ja täällä hintataso oli keskitasoa, annokset taisivat vaihdella 5-8 euron välillä. La Brisassa kelpasi loikoilla isolla säkkituolilla auringon alla, samalla kun lounge-musiikki soi.

KANTO LAMPO VESIPUTOUS, UBUD


Aiemmin Balilla reissanneena moni vesiputous olikin entuudestaan tuttu, ja tällä kertaa halusin suunnata sellaisille, jotka olivat vielä näkemättä. Instagramin ihmeellistä maailmaa selattuani, Kanto Lampo -vesiputous nousi ykköseksi tämän reissun bucket listilla. Vesiputous on avattu yleisölle noin viisi vuotta sitten, mutta vielä kolme vuotta sitten reissatessani Balille, Kanto Lampo ei ollut vielä mennyt viraaliksi ja oli monille tuntematon. Tänä päivänä maine on saanut sosiaalisen median voimalla paljon kunniaa, ja aivan ansaitusti. Tämä meni heittämällä hienoimmaksi vesiputoukseksi, minkä olen koskaan nähnyt! Vesiputous on myös poikkeuksellinen siinä, että vaikka kuinka amatööri-kuvaaja olisi, täältä ei voi saada epäonnistunutta kuvaa. Mustan kallion ja veden luoma kontrasti eivät kaipaa muokkailua laisinkaan, ja selatessa Kanto Lampo Waterfall -paikkasijaintia instagramissa, jokainen kuva on toinen toistaan hienompia. Ainut miinus voisi olla, että päästääksesi isommalle vesiputoukselle, täytyy olla valmis kastautumaan. Vesi tulee noin vyötäröön asti, mutta vesiputokusesta lentää sen verran pisaroita ja sumua, niin kännyköitä ei välttämättä kannata veteen ottaa mukaan. Me uskallettiin ottaa järjestyskamerat kuvausten ajaksi, mutta paikalla on myös kuvaajia, jotka ottavat hyvälaatuisella puhelimella kuvia maksua vastaan. Kuvaajat olivat loistavia, tiesivät oikeasti parhaat kuvakulmat ja kannustivat turistiteja asennoissa :D Moni varmaan sai parempia kuvia kuin mitä olisi itse ottamalla saanut. Suurimman vesiputouksen lisäksi reunemmalla on pari pienempää putousta kallioilla, ja esimerkiksi ylemmässä kuvassa ei itse tai kuvaajan tarvitse mennä uimaan. Ja vaikka paikalla oli paljon turisteja, ja kuvien ottamiseen piti hetkittäin odottaa vuoroa, ei täällä kuitenkaan ollut niin suurta rysää kuin mitä olen kohdannut muissa Balin vesiputouksissa. Toivottavasti asia pysyykin näin :) Vesiputous ei sijaitse Ubudissa, mutta eri "turistipaikoista" Ubud taitaa olla lähin. Parkkipaikalle pääsee autolla/skootterilla, ja portaita on noin viiden minuutin kävelyn verran, eli ei rankka kipuaminen ylös ja alas. Hinta taisi olla 15000 Rupiaa per pää (noin 1€), kuskimme pääsi ilmaiseksi mukaan alas ja vahti tavararoita meidän ollessa vedessä. Kannattaa huomoida, että tavaroita ei voi jättää itselle näkyviin jos menee veteen asti, monet olivat vaan jättäneet niille tarkoitetuille hyllyille tai penkeille, mutta ei voi mennä takuuseen etteikö niitä joku veisi. Ennen rappusia vesiputoukselle kannattaa siis jättää arvotavarat esimerkiksi autoon, jos ei ole ketään joka niitä voi vahtia. Paikalta löytyy myös sovituskopit ja vessat.

PERTIWI BISMA 2 -HOTELLI, UBUD



Kaikki meidän reissun hotellit olivat varattu todella viime hetkellä, sillä (tapani mukaan) en ollut tehnyt suurempaa suunnitelmaa, minne ja missä järjestyksessä saarella mentäisiin. Yöpymisien suhteen pidin normaalia tiukempaa budjettia, sillä assarin kanssa reissatessa oltiin enemmän työmatkalla. Kavereiden kanssa on kivempi satsata hotelleihin, ja niistä myös tulee silloin myös nautittua enemmän. Vaikka budjetti olikin, ja olin aina viime metreillä varausten kanssa, niin saatiin koko reissulle todella kivoja paikkoja edullisesti. Ubudin hotelli oli varmaan reissun kallein, noin 40€  per yö (maaliskuu), mutta tähän kelpasi satsata, sillä kivan huoneen lisäksi hotellissa oli todella kiva uima-allas. Ubudissa löytyy moniakin luksus-hotelleja, joissa on infinity-pool -altaat viidakon reunalla, mutta yleisesti niissä hintalappukin on huomattavasti korkeampi. Pertiwi Bisma sijatsi itseasiassa samalla kadulla, kuin suurin osa näistä tunnetuista hotelleista, eli aivan Ubudin keskustan lähellä ja Monkey Forestin vieressä. Huone oli iso, todella siisti, mutta ehdottomasti sijainti ja allas-alueet tekivät hinta-laatusuhteesta aivan erinomaisen. Lisäplussa vielä ihanasta henkilökunnasta, miinus tulee erillisestä kalliista aamiaisesta, joka kustansi yöltä 6€ per henkilö. Buffet oli iso, mutta ehkä kuitenkin Balin tasolle turhan kallis, ja tästä syystä jäi meiltä ottamatta monena aamuna.
KYND COMMUNITY -RAVINTOLA, SEMINYAK



Kolmen viikon aikana tuli myös käytyä toinen toistaan instagram-ystävällisessä paikassa, ja tämän paikan meinasin jättää välistä, sillä mitä somesta nähnyt, Kynd meinasi mennä jopa minulla yli. Pinkkiä, neonkylttiä, palmuseinä: söpöä mutta myös överiä. Olen kuitenkin todella onnellinen, että kävimme myös täällä syömässä. Kynd Community sijaitsee aivan Seminyakin keskustassa, ja heidän koko ruokalistansa on kasvipohjainen. He ovat itse kehittäneet vegaanit korvikkeensa lihalle ja kanalle, ja itse söin "kanaburgerin", ja pihvi meni heittämällä parhaaksi kasviskorvikkeeksi mitä olen ikinä syönyt, koostumus oli aivan omaa luokkaansa. Ja voin kertoa, että aika monia eri vegepihvejä on tullut kuuden vuoden kasvissyönnin aikana kokeiltua, ja Balillakin paikassa jos toisessakin. Hintaso on keskiluokkaa, meillä taisi kaksi pääruokaa, iso vesi ja mehut kustantaa muistaakseni 17 euroa yhteensä. Paikan kuvauksellisuus on vain plussaa loistavan ruuan päälle :)
BLUE LAGOON, NUSA CENINGAN




Vaikka rakastan kuvien muokkailua, nämä viimeiset on pakko jakaa koskemattomina suoraan kameran rullasta. Balin edustalla olevan pienen saaren, Nusa Ceninganin Blue Lagoon, ei noussut vain reissusuosikiksi, vaan yhdeksi upeimmaksi paikoiksi missä olen ikinä vieraillut. Niin monta paikkaa nähneenä, harvemmin enää menen matkustaessa sanattomaksi, mutta tämä paikka sen teki. Ihan sama mistä suunnata kuvan halusi ottaa, niin meri pauhasi turkoosina. Ja jos värit näyttävät kuvissa hienoilta, voin sanoa, että ne eivät ole mitään verrattunna siihen miltä tämä paikka näytti luonnossa, jättiaaltojen paukkuen vasten kallioita. Blue Lagoon löytyy aivan tien vierestä, mutta sinne ei ole erillistä kylttiä, ja tienlaidalla on maailman säälittävin palkki, jonka varmaan piti toimia aitana, mutta sen onnistuu helposti ylittämään (tai vaikka alittamaan) ilman suurta vaivaa. Paikalla saattaa olla pari muutakin turistia, ja kukaan ei tule sanomaan, etteikö siellä saisi olla, eli ei todellakaan kyse luvattomasti tunkeilusta. Vaikka laguuni on upea heti ensimmäiseltä kielekkeeltä, suosittelen kuitenkin etsimään polun oikeanpuoleisesta pusikosta, ja siitä helposti löytää tiensä suurille kallioille, mistä näky on vielä mahtavampi. Pientä varovaisuutta kannattaa kuitenkin harrastaa, sillä aallot ovat niin suuria, että ei ole pienestä kiinni, etteivätkö voisi vetää kallion reunalta mukaansa. Pari kertaa aidosti säikähdin ja pelästyin kun montakymmentä metriä korkeet aallot paukkuivat. Sijainnin löydätte helposti Google Mapsista.

Tykkäsin muutenkin Nusa Penida, Ceningan ja Lembonganista enemmän kuin Gilin saarista, harmittaa kun rankkasateiden sekä kolarin takia meiltä jäi nämä nähtyä vähemmän kuin mitä alunperin toivoin, mutta hyvä syy palata seuraavalla kerralla kohteisiin :) 

Siinä olisi kaikista loistavista kohteista missä käytiin ne, jotka olivat mun ylivoimaiset lempparit. Jokaisen kohdalla ei ollut niin helppo valita, Bali on niin monipuolinen nykyään ja muuttuu nopealla tahdilla joka vuosi.