“KIIRETTÄ”

16.07.2018


Oikein ihanaa aurinkoista maanantaita kaikille! Nyt voi Sini-neitikin kerrankin olla valittamatta Suomen kesästä, nämä helteet on juuri sitä mitä olen kaivannutkin 😀 Kaveritkaan ei tajua, että näissä lukemissa mulla on oikeasti paras olla. Kuitenkin, nautin niistä vaan hetken, sillä mun pakomatkat kylmästä kesästä alkavat jo tällä viikolla, kun ekaksi lähen poikkiksen kaa reissuun ja sitten vielä äidin kanssa rantalomalle.

Näiden reissujen takia onkin vähän kiireisempi alkuviikko tiedossa, pitäisi editoida postauksia ja videoita, käydä jalkahoidossa ja kampaajalla, pakkaa monen viikon vaatteet, juosta postissa ja ties missä, ja kuvata varmaan neljä eri kampanjaa, jotka ajoittuvat lomien ajalle. Mutta, tää on tätä bloggaajien “kiirettä”. On se elämä niin rankkaa kun jalkahoitoon pitäisi keretä ennen reissuja.  Eilinenkin oli niin stressaava, kun tuli vaan pötköteltyä krapulassa sohvalla, enkä tehnyt mitään.

Rehellisesti, mun mielestä me bloggaajat osataan olla aika rasittavia kiireiden kanssa, ja itse yritän olla valittamatta väsymystä someissani. Poikkeuksena tietty esimerkiksi parin viikon takainen hammaskipu, joka valvotti kirjaimellisesti läpi yön, niin ihmisiä tässäkin ollaan ja saa kipuun ja unettomuuteen reagoida. Mutta yleisellä tasolla, moni meistä säätelee omat nukkumisaikataulut, työ, vaikka aikaa vievää, ei vie elämästäni 8 tuntia päivässä joka päivä, mulla ei ole lapsia hoidettavana ja kaikki pakolliset hommat kuulostaa monille enemmän vapaapäiviltä, kuin “kiire”-asioilta.

En yhtään ihmettele, jos seuraajia välillä rasauttelee bloggaajien heitot kiireistä, kun moni meistä on oikeasti todella irtaantunut todellisuudesta. On myös bloggaajia jotka opiskelevat täysi-päiväisesti, tai käyvät töissä, tai hoitavat isoa perhettä samalla (parhaimmissa tapauksissa tekevät näitästä useampaa samalla, heille nostan hattua), ja silti jaksavat ylläpitää tasaista julkaisutahtia blogissa.

Mutta itse pakko myöntää, että nykyisen elämäntyylin myötä mun olisi todella vaikea palata takaisin entiseen duuniin, missä väänsin yli 12-tuntisia päiviä ja parhaimmillaan joka päivä viikosta. Ja tästä en ole ylpeä. Oon aina arvostanut korkeaa työmotivaatiota, enkä puhu vaan työtunneissa mutta esimerkiksi tehokkuudessa, niin pikkasen hävettää että elämäni tuntuu kiireiseltä kun kyse on aika kevyt-aiheisista blogipostauksista ja asioiden hoitamisesta reissua varten.

En nyt siis dumaa mun kollegoita tai itseäni, eiköhän moni, minä mukaan lukien, tee todella paljon kulisseissa, mutta jotenkin tänä aamuna tuntuu vaan vähän löysältä tapaukselta kun tuntuu kaikki kasaantuvan päälle ennen torstain lähtöä, vaikka todellisuudessa mulla on täydellinen tilanne kontrolloida ajankäyttöäni ja kaikki tekemiset on loppuen lopuksi aika helppoja.

En ollut tätä postausta suunnitellut, kuhan vaan nopeasti tässä “kiireessä” näpyttelen mitä sylki tuo suuhun, ja haluan sympatisoida teitä, että ollaan me somettajat (ei kaikki, vihaan yleistämistä, mutta osa) välillä vähän raskaita ja se on ihan ok, jos teitä välillä ärsyttääkin 😀 Muakin ärsyttää itseni tällä hetkellä. Elämässä on monilla vaikka mitä asioita palloiltavana, ja moni varmasti niiden oikein kiireiden ja stressien keskellä eläisi mielellään yhden päivän bloggaajan elämää.

Toivottavasti kukaan ei nyt ymmärrä väärin tai pidä mua ylimielisenä, että elämäni olisi helpompaa, kyllä kulisseissa aina tapahtuu asioita mitkä ei välity blogiin, ja samalla tavalla en myöskään halua antaa kuvaa ettenkö ikinä tekisi mitään ja elämä olisi vaan kampaamokäyntiä ja päikkäreitä, mutta välillä on vähän päiviä, että ärsyttää itseäkin että miten mukamas stressaan jotain reissupakkailuja ja valokuvien ottamista, kun tässä maailmassa voisi mennä paljon huonomminkin. Ennemmin pitäisi herätä uuteen viikkoon, että onpas ihanaa että omassa elämässä kaikki nyt niin hyvin, että tässä minun huolenaiheeni. Aina ei mene niin.

Mutta tosiaan, ihanaa alkanutta viikkoa kaikille. Paljon jaksamisia ja tsemppejä niille, joilla kaikki ei nyt ole niin hyvin ja väsymys ja stressi on aitoa. Itse olen ollut aika pohjamudissa elämässäni jaksamiseni kanssa, ja haluan vaan muistuttaa, että kyllä se aurinko taas pilven takaa pilkottaa pian. Ja niille joilla on nyt huoleton kesä meneillään ja elämä hymyilee, muistakaa että se om lahja. Ei pidä elää negatiivisuudessa ja odottaa pahinta, mutta ei myöskään unohtaa, että hyvinvointi ei aina ole itsestäänselvyys.

Ihme postaus tähän väliin, mutta mä rupeen nyt editoimaan todella tylsää Ruissi-videoo teille.

SAGRADA FAMILIA

12.07.2018


Tuntuu, että en ole ikuisuuteen tehnyt postauksia, missä puhun vaan vaatteista, mutta nyt tulee jo toinen putkeen. Tänä kesänä mun go-to-vaate on ehdottomasti puseromekot. Löysät ja lyhyet kauluspaitamekot, kivat sandaalit ja kassi, niin muuta ei asu tarvitse.

Tämä raidallinen tunika oli Zaran uutuuksista Barcelonassa, en tiedä löytyykö Suomesta vielä. Kassi oli pr-lahja Viña Esmeraldalta, mutta tismalleen samanlainen oli myös Zarassa, eli ovat tainneet sen sieltä käydä hakemassa. Myös korkkarit on mun uusin aarre, ale-löytö, yllätys yllätys Zarasta. Noi on niin mukavat, että kävelen niillä helposti kaupungilla pidempään, ei tunnu yhtään että olisi korolliset sandaalit jalassa.

Oon muutenkin huomannut, että monen vuoden jälkeen oon ostanut tässä kevään ja kesän mittaan korkokenkiä ja jopa käyttänyt niitä useammin. Osassa tietty on matalampi korko, mutta silti, niin monta vuotta mentiin mukavuus edellä, että tämä muutos on yllättänyt minut itsekin.

Mutta varmasti tulette näkemään blogissa vielä paljon löysiä mekkoja, ja toinen lemppariyhdistelmä tällä hetkellä on myös minihameet yhdistettynä löysiin, rentoihin, napitettaviin paitoihin.


FESTIVAL SEASON

11.07.2018

Meidän Ruissipäivä meni niin hujahtaen ohi, kun oltiin vain yksi päivä, että mulla tuskin oli muita kuvia kamerarullassa kuin asukuvat. Mutta ne olikin melkein tärkeimmät, kun kerrankin laitoin kunnon mekon päälle 😀 Jos kiinnostaa nähdä vähän enemmän Ruisrockista, niin instagramissa löytyy nykyään mun tekemisiä “highlights”-osiossa.

Mä varaudun tänä vuonna aikasin, ja tilasin useamman festarimekon Asokselta jo joskus toukokuun alussa. Siinä samassa paketissa oli tämä paljetti-unelma, ja rehellisesti tämän yksilön tilasin vähän sellaisella hätävara-mentaliteetilla, jos muut eivät sopisikaan, mutta tämä päätyikin ihan mun lemppariksi 🙂

Todella moni kaveri kehui mekkoa mun päällä, mutta varsinkin teidän seuraajien suunnasta on tullut monta kommenttia ja viestiä, kiitos teille! <3 Tästä mekosta kyllä pakko sanoa, että koko oli just eikä melkein, en ole varmaan koskaan pukenut mitään tyköistuvaa päälle, joka olisi näin oikean kokoinen, moni sanoikin että olisi melkein kuin teetetty mun kokoon. Oli myös yllättävän mukava päällä, etulaahuksesta Janne napsaisi palan pois (kynsisaksilla kun jonotettuiin vesibussiin), kun meinasi helma jäädä jalkoihin, mutta takahelma olikin ihana kun oli vähän pidempi.

Pakko sanoa, että erittäin onnistunut varaostos, kun meni ykköseksi ja alennuksesta löytyi. Ruissin paahtavan auringon alla olin varmaan ainut joka ei valittanut kuumuutta, kun ei paljoa tämä mekko peittänyt 😀 Triplamummopöksyt jalkaan ja menoksi… varmaan kuitenkin useampi festarikävijä näki tänä päivänä Ananasraasteen pyllyn.

Mä vaan rakastan festaripukeutumista, ja tällä kertaa yhdistin mekon vanhaan Zaran miesten farkkutakkiin, isoon timanttikaulakoruun ja myös aleista kolmella eurolla löydettyyn lehti-hiuskruunuun. Kengät itseasiassa juoksin hiki otsassa edellisenä päivänä keskustasta aleista, kun tajusin että kaikki mun nilkkurit sekä maiharit on kotivaraston sijasta poikaystäväni työvarastossa, ja varaston avaimet toisessa kaupungissa hänen taskussaan. Kunnon tuurilla löysin nämä juuri ennen kauppojen sulkemista Kampin Mangosta 🙂

*sisältää mainoslinkkejä*

Mekko täältä

Kengät Mango

Kaulakoru täältä

Lehtikruunu täältä

Takki Zara Men (todella vanha)